EKP:n korkopäätös huomenna: Nothing fails?

Euroopan keskuspankin torstaina julkaistavasta korkopäätöksestä ei odoteta varsinaisia uusia toimia, vaan huomio kiinnittyy jälleen keskuspankin näkemyksiin inflaatiosta ja talouden yleiskunnosta. Ohjauskoron odotetaan pysyvän nollassa ja PEPP-ohjelman loppuvan maaliskuussa ja APP-ohjelman jatkuvan joulukuun päätöksen mukaisesti.

EKP:n päätöksentekijät ovat täysin erilaisessa asemassa kuin kollegansa Atlantin toisella puolen Federal Reservessä. Siinä missä USA:ssa odotetaan viittä tai jopa kuutta koronnostoa kuluvalle vuodelle, euroalueella ennusteet ensimmäisestä koronnostosta ylettyvät pitkälle ensi vuoteen. Bloombergin tammikuun lopun konsensuskyselyssä yksikään vastaajista ei odottanut ohjaus- tai talletuskoron nostoa tälle vuodelle, ja mediaaniennusteessa ohjauskoronnostoa povataan 2023 joulukuulle. Kokoan tähän kokousennakkoon syitä sille, mikä saisi keskuspankin toimimaan nyt odotettua nopeammin.

Inflaatiosta yhä pysyvämpi ilmiö. Euroopan keskuspankilla on yksi mandaatti ja se on hintavakaus, jonka ympärillä on tänä vuonnakin suuria epävarmuuksia. Viime vuonna keskuspankki epäonnistui ennustamaan hintojen kehitystä euroalueella, ja nytkin inflaatioennusteissa on riskinsä. Kuten inflaatiota käsittelevässä tekstissäni alkuvuonna mainitsin, euroalueen inflaation pitäisi taittua kuluvana vuonna ja etenkin loppuvuonna mm. vahvan vertailukauden ja Saksan alv-muutosten vuoksi.

Suurissa euromaissa hintojen taittuminen on ollut tahmeaa. Saksassa, Espanjassa ja Ranskassa (ks. kuvio) inflaatio oli odotettua vauhdikkaampaa tammikuussa, vaikka hidastuikin joulukuusta. Koska näillä suurtalouksien lukemilla on suuri paino myös euroalueen luvuissa (tammikuun alustavat luvut julkaistaan tänään), on hintakehityksessä vielä pitkä matka EKP:n joulukuun ennusteeseen, jossa inflaation ennustetaan painuvan alle kahden prosentin vuoden loppuun mennessä. Oman haasteensa inflaatioennusteille asettaa Ukrainan konfliktin uhka ja siitä johtuvat energiaan liittyvät riskit, joita käsittelin tarkemmin täällä.

Palkat lähtevät liitoon. Yksi keskeisistä eroista euroalueen ja Yhdysvaltain talouksien välillä on ollut palkkakehitys, joka on ollut täkäläisittäin hyvin vaimeaa. Neuvoteltujen palkkojen kasvu oli euroalueella Bloombergin mukaan 1,4 % Q3:lla, kun se Yhdysvalloissa kiihtyi lähes 5 %:iin. Saksassa puolestaan palkkojen kasvu on pandemian aikana jäänyt lähes kaikilla sektoreilla 2017-2018 ajanjaksoon verrattuna. EKP:n puheiden mukaan palkkamaltti pitää, mutta luonnollisesti palkkakehitys pitää sisällään myös riskejä ja kiihtyessään toisi talouteen ikäviä kertautuvia vaikutuksia palkka-hinta-spiraalin muodossa (termiä selitetty täällä).

Lähde: TS Lombard

Muut keskuspankit karkaavat liian kauas. Kuten artikkelin alussa mainitsin, Yhdysvalloissa rahapolitiikkasyklissä ollaan taas pitkälti edellä euroaluetta ja syytä onkin jälleen kysyä, ehtiikö EKP tälläkään kertaa nostamaan ohjauskorkoa ennen seuraavaa taantumaa. Rahapolitiikkaerot ovat heijastuneet valuuttamarkkinalle, jossa euron alamäki dollaria vastaan on jyrkentynyt. Heikko valuutta parantaa hintakilpailukykyä maailmanmarkkinalla, mutta lisää hintapaineita kallistuneiden tuontihyödykkeiden myötä, mikä aiheuttaa jälleen päänvaivaa keskuspankille.

Tuttuun tapaan julkaisen kommentit korkopäätöksestä torstaina heti klo 14.45 jälkeen Sijoitusfoorumilla Pörssien suunta-ketjussa. Tervetuloa seuraamaan!

Artikkelin otsikossa lainattu Madonnan samannimistä kappaletta (Nothing fails, 2003).