Talousteemat 2022: Inflaatiokarhu ei enää pääse yllättämään

Käsittelen kuluvan viikon makrokatsauksissa alkaneen vuoden olennaisimpia talousteemoja, ja aloitan viime vuoden kestoaiheella eli inflaatiolla, joka pysynee otsikoissa myös tänä vuonna. Vuosi sitten makrokatsauksessa kirjoitin, että ”pitkällä aikavälillä vaimean inflaation puolella olevan tekijät dominoivat, mutta lyhyellä aikavälillä inflaatiopaineita voivat aiheuttaa etenkin energian hintakehitys ja euroalueella muutokset verotuksessa, kun Saksan verohelpotukset loppuivat vuodenvaihteessa. Näiden lisäksi patoutunut kysyntä saattaisi olla se odotuksissa liian vähälle huomiolle jäänyt villi kortti, joka voisi tuoda myös pitkään poissa ollutta pohjainflaatiota talouteen etenkin ensi vuoden toisella puoliskolla”.

Näin totisesti kävi ja korkea inflaatio yllätti niin sijoittajat kuin keskuspankit, joille muuttunut tilanne merkitsee samalla likviditeettijuhlien loppua. Jos vuosi sitten kultakutrin peilissä näkyi inflaatiokarhu, nyt karhu löntystelee jo poispäin, mutta hyvin, hyvin verkkaisesti. Tähän suuntaan osoittavat myös talousennusteet, joissa kevät on vielä kuumien hintojen aikaa, mutta vaikutus laimenee hiljalleen vuoden loppua kohti mentäessä (ks. taulukko).

Toista poikkeusvuotta ei näköpiirissä

Etenkin yksi tekijä puhuu inflaation taittumisen puolesta, nimittäin kova vertailukausi. Viime vuoden toinen vuosipuolisko oli poikkeuksellista aikaa, sillä silloin inflaatiopaineita oli nostattamassa monta tekijää samaan aikaan. Patoutunut kysyntä purkautui todella korkeana tavaroiden kysyntänä, mihin tarjonta ei pystynyt reagoimaan koronapandemian tuomien ongelmien vuoksi (rajoitteet, työvoimapula). Lisäksi valtioiden rahahanat pysyivät apposen auki koronapandemian vuoksi, mikä lisäsi kysyntää ja pullisti etenkin Yhdysvalloissa kotitalouksien lompakoita alkuvuoden elvytyssekkien muodossa. Kun yhtälöön lisää vielä keskuspankkien elvytystoimet, ratkaisuna on korkea inflaatio.

Näistä elementeistä harva pätee enää kuluvana vuonna: säästämisasteet ovat lähteneet laskuun, talouspoliittisen elvytyksen tuki taloudelle vähenee ja keskuspankeissa vedetään elvytysohjelmia hiljalleen pois, Yhdysvalloissa puhutaan koronnostoistakin. Kun otetaan huomioon vielä erittäin korkeat loppuvuoden inflaatioluvut, vuoden 2021 toistoa on vaikea nähdä ilman koronapandemian uutta hyvin voimakasta aaltoa, joka heittäisi nykyarviot romukoppaan.

*Yhdysvalloissa säästämisaste lasketaan joka kuukaudelle, euroalueella kvartaaleittain

Lähde: Bloomberg

Inflaatiotuska hellittää ajan myötä

Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että inflaatio häviää kertalaakista, vaan hintojen nousu laimenee ajan mittaan. Yhdysvalloissa ja euroalueella arvioidaan, että inflaatio huippu olisi nyt käsillä ja toiveikkaimmat puhuvat jo sen ohittamisesta, kun taas Isossa-Britanniassa sen odotetaan olevan edessä keväällä. Kuten Bloombergin ennusteistakin on nähtävissä, vuositasolla inflaatio olisi ”normaalimmalla” tasolla vasta Q3-Q4:llä.

Kiinasta lähtöisin olevat inflaatiopaineet helpottavat

Euroalueella ja Yhdysvalloissa inflaatio ei ole ollut vain kotikutoinen ilmiö, vaan sitä on voimistanut ulkomaankauppa. Maailman tehtaan, Kiinan, korkeita tuottajahintoja pidetään usein yhtenä tekijänä Euroopan ja Yhdysvaltain tuontihintojen takana. Ennusteiden mukaan Kiinan korkealle 2021 noussut tuottajahintainflaatio kuitenkin rauhoittuisi vuoden 2022 aikana, ja esimerkiksi Bloomberg ennustaa tuottajahintojen nousun hiipuvan Q1:n noin 9 %:sta Q4:n -0,4 %:iin. Taustalla on paitsi vahva vertailukausi, myös odotukset Kiinan talouskasvun hidastumisesta, maan hallinnon energiakontrollien hellittämisestä ja energiahintojen tasaantumisesta sekä raaka-aineiden hintojen tasapainottumisesta. Toki etenkin jälkimmäisen ennustamiseen liittyy nykyisessä edelleen poikkeuksellisessa talousympäristössä haasteita, mutta ennusteiden perusteella Kiina-lähtöinen ja maailmankauppaa koskeva korkea inflaatio tulisi tiensä päähän, sekin tosin ajan kanssa.

Lähde: Bloomberg