Ekonomisti fundeeraa: Mistä ekonomisti on tehty?

Minulta on viime aikoina muutamaan otteeseen kysytty, miten päädyin ekonomistiksi. Siltä varalta, että teissä lukijoissa on muita alasta kiinnostuneita, kerron tässä, miten valitsin alan (tai ala valitsi minut) ja miten kriisit ovat muokanneet talousajatteluani.

Harvalla lapsuuden toiveet unelma-ammatista ja lopullinen ammattivalinta kohtaavat. Omana toiveammattinani oli aluksi olla Roope-sedän kaltainen miljonääri, kuuluinhan Roopen miljonääriklubiinkin. En kuitenkaan löytänyt onnenlanttia tai rikkauksia, ja sittemmin pikkutytön ammattihaaveenikin maltillistuivat tasavallan presidentin tasolle. Lukiossa toiveammattini kulminoitui toimittajaksi, ja sitä kohti lähdin tosissani etenemään.

Aloitin heti lukion jälkeen viestinnän opinnot yliopistolla, ja aloin tehdä toimittajan töitä kesäisin ja opintojeni ohessa eri lehdissä. Aika nopeastikin huomasin, että talousjournalismi on sydäntäni lähellä, ja siihen syvennyin kaikella parikymppisen tietotaidolla. Aloitin viestinnän opintojen kanssa samaan aikaan taloustieteen opinnot, jolle tielle jäin. Tiedonvälitys muuttui itseäni puhuttelevan tiedon syvempään analyysiin. Jo opiskeluaikoinani innostuin rahan liikkeistä ja rahapolitiikasta, mikä näkyy opinnäytetöissäni: gradun raapustin keskuspankkien itsenäisyydestä ja myöhemmin empiirisessä lisensiaattityössä tutkin keskuspankkien viestinnän kykyä ennustaa rahapolitiikan muutoksia.

Sanat menevät tekojen ohi

Enpä tuolloin 2010-luvun taitteessa lisensiaattityötä kirjoittaessani osannut arvata, kuinka suuren roolin viestintä keskuspankeissa vielä saa. Nykyään keskuspankkiirien puheet taitavat jo merkitä enemmän kuin teot: esimerkiksi Federal Reserven viime viikon korkopäätöksessä vaikeneminen elvytyksen exit-strategiasta oli kultaa. Toisaalta pienikin viite likviditeettijuhlien lopusta voi suistaa markkinaodotukset raiteiltaan, kuten tapahtui aikaisemmin tällä viikolla USA:n valtiovarainministeri Jane Yellenin vihjatessa koronnostoista. Myöhemmin Yellen joutuikin täsmentämään viestiään ja kertoi, ettei ennakoinut tai suositellut tiukempaa rahapolitiikkaa.

Taloustieteen opintoni osuivat talouden käännekohtiin, finanssikriisiin ja eurokriisiin. Muistan, kuinka julkistalouden kurssilla kerrattiin velkaneutraalisuutta ja Maastrichtin sopimuksen velkakriteereitä. Yksi kirjatentti käsitteli optimaalisen valuutta-alueen teoriaa, toinen EU:n historiaa aina Hiili- ja teräsyhteisöstä lähtien. Opin, että talous yhdisti Eurooppaa ja sittemmin jakoi Eurooppaa, etenkin kun velkakriisi räjähti käsiin alkaen Kreikasta ja jakoi euroalueen kahtia velkakurin kannattajiin ja siinä epäonnistuneisiin.

Saksassa ei ymmärrystä EKP:lle

Tämä kahtiajako näkyi selvästi myös ekonomistipiireissä ja kristallisoitui vuoden 2012 lopulla, jolloin vietin muutaman kuukauden Saksassa jatko-opintojani suorittaen. Saksalaisen järjestelmällisyyden ja pretzelien lisäksi pääsin aistimaan maan taloustunnelmia. Siellä kyti tyytymättömyys yhteistä euroaluetta kohtaan, ja konservatiivisen rahapolitiikan kannattajina saksalaisilta ei myöskään kovin paljon herunut ymmärrystä keskuspankin toimille. Velkakriisin aikaan EKP:ssakin nähtiin saksalaisten vastarintaa, sillä kaksi keskuspankin johtavaa hahmoa, pääekonomisti Jürgen Stark ja Bundesbankin pääjohtaja Axel Weber jättivät yllättäen tehtävänsä keskuspankissa vuonna 2011. Molemmat olivat konservatiivisen rahapolitiikan kannattajia ja heidän lähtöään pidettiin mielenosoituksena rahapolitiikan linjan keventymistä vastaan. Pääsin kuuntelemaan Starkin esitystä eräässä seminaarissa Saksassa ollessani, eikä hänen näkemyksensä euroalueen tulevaisuudesta ollut kovin ruusuinen. Noista näkemyksistä tarttui muutama oman mielenikin sopukoihin, vaikka päällimmäisenä oli huoli siitä, pysyykö euro ylipäänsä kasassa.

Pysyihän se ja taloudessa elettiin velkakriisin jälkeen muutama seesteisempi vuosi, kunnes koronakriisi tuli kuin puskista.

Talousajattelu ylösalaisin

Koronakriisin aikana jouduin virittämään talousajatteluni täysin uudelle taajuudelle, eikä se sujunut ihan hetkessä. Talouskurista tuli lähes kirosana ja EKP:kin oikein kannusti julkisen talouden elvytystoimiin, jotta kriisistä selvitään. Budjettisäännöt laitettiin tauolle ja jäsenmaille annettiin lupa velkaantua. Ketään ei enää kiinnostanut bkt/velkasuhteen nousu, vaan ainoastaan elpyminen ratkaisi. Samaan aikaan keskuspankki itse vei rahapolitiikkansa yhä syvemmille vesille lisäämällä arvopaperiostojaan historiallisella tahdilla. Itse sain työntää suuren osan yliopiston julkisen talouden opeista taka-alalle ja perehtyä Modernin rahateorian maailmaan. Taloustieteen teoriat saivat rinnalleen uusia, ja nyt käydään kilpailua siitä, mistä tulee seuraavaa valtavirtaa ja jääkö nykyinen suhtautuminen julkiseen velkaan ja kulutukseen pysyväksi ilmiöksi. Elämme siis hyvin mielenkiintoisessa murrosvaiheessa paitsi taloudessa, myös taloustieteessä. USA:ssa kolkutellaan jo MMT:n eteisessä ja Euroopassakin viedään eteenpäin ajatusta yhteisvastuusta velkojen suhteen.

Olen tältä esittelemältäni jaksolta lähes koko ajan, yli 11 vuotta, ollut töissä Inderesillä (jatko-opintojen aikana osa-aikaisesti) ja kirjoittanut niin Mario Draghin ”Whatever it takes” -puheista, Kreikan lähellä olleesta vararikosta, kituliaasta talouskasvusta, koronakriisin karhun tarinoista kuin nykyisestä käsillä olevasta elpymisestä. Työni on opettanut ennen kaikkea nöyryyttä. Meitä ympäröivä maailma muuttuu, välillä hitaammin ja välillä kriisien seurauksena rysäyksellä, ja se muokkaa jatkuvasti tiedettä ja työtäni. Se, mikä saattoi aikaisemmissa tutkimuksissa olla kriittinen velka/bkt-suhde, ei välttämättä ole sitä nyt, ja rahapolitiikankin vaikutusmekanismit muuttuvat niitä ympäröivän talouden muuttuessa. Tärkeää on pitää mieli avoinna, ja onneksi kollegani sekä meidän yhteisömme ovat olleet suuri apu uuden oivaltamisessa.

Marianne Palmu

Ekonomisti fundeeraa -juttusarja sisältää ajatuksenvirtaa talouden ilmiöistä.

Aikaisemmat tekstit:

23.1.2021: EKP ilmastoaktivistina ja sananen elpymisrahastosta

7.12.2020: Kulutuksen dilemma

21.11.2020: Rakas kilpailu, kaipaan sinua

31.10.2020: Tiistaina edessä poliittisen vastakkainasettelun juhla

19.10.2020: Miltä tuntuisi 21 692 euroa lisävelkaa omalla tilillä?