Kultakutrin peilissä inflaatiokarhu?

Osakemarkkinan konsensus on näin vuoden alussa yksimielinen. Odotettavissa on elpymisen vuosi, jonka aikana koronapandemia jää taakse ja talouskasvu vauhdittuu. Samaan aikaan inflaatio pysyy kuitenkin niin maltillisena, ettei keskuspankeilla ole kiirettä jarruttaa elvytyksensä kanssa. Viimein kaikki on hyvin, ja osakemarkkinan kannalta juuri sopivassa talousympäristössä elävä kultakutri on luottavaisin mielin.

Tässä vaiheessa onkin syytä palata vuodentakaisiin tunnelmiin. Tuolloin, viime tammikuussa, makrokatsauksessa kuopsutettiin pohjia esiin maailmantalouden ennusteissa ja suurimpina riskeinä talouskasvulle pidettiin poliittisia tekijöitä, kuten kauppasodan uudelleen kärjistymistä ja sopimuksetonta Brexitiä. Tuntematon virus jylläsi Kiinassa, mutta sitä ei ennusteissa juurikaan mainittu. Keskuspankit, OECD ja IMF povasivat USA:han 2,0 %:n ja euroalueelle 1,1-1,3 %:n talouskasvua.

Ja kuinkas sitten kävikään? Eurotalous sukelsi nykyennusteiden (Bloomberg) mukaan 7,4 % ja USA:n talous 3,5 % viime vuonna, kun tapahtui se, mitä ei edes osattu odottaa. Siksi kultakutrinkin on syytä vilkaista peiliin ja tarkistaa, onko säikäyttävistä karhuista, eli talouden riskeistä, havaintoja.

Mikäli jonkin riskin haluaisin päällimmäiseksi nostaa, olisi se inflaatio. Pohdin inflaatiokysymystä viimeksi laajemmin makrokatsauksessa ennen joulua, ja siinä mainitsin, että pitkällä aikavälillä vaimean inflaation puolella olevan tekijät dominoivat, mutta lyhyellä aikavälillä inflaatiopaineita voivat aiheuttaa etenkin energian hintakehitys ja euroalueella muutokset verotuksessa, kun Saksan verohelpotukset loppuivat vuodenvaihteessa.

Näiden lisäksi patoutunut kysyntä saattaisi olla se odotuksissa liian vähälle huomiolle jäänyt villi kortti, joka voisi tuoda myös pitkään poissa ollutta pohjainflaatiota talouteen etenkin ensi vuoden toisella puoliskolla, jolloin koronarajoituksista toivottavasti päästään eroon.

Kotitalouksien ylimääräiset säästöt, %-osuus kulutuksesta

Mikäli patoutuneen kysynnän tuomaa inflaatioriskiä pitäisi tuoda esiin yhdessä kuvassa, olisi se yllä oleva. TS Lombardilta lainattu kuvio osoittaa kotitalouksien vuonna 2020 tileille kertyneen reservin, joka on korkeimmillaan USA:ssa lähes 10 %:n osuus kulutuksesta, ja euroalueella noin 4 %:n osuus. Myös viime vuonna raju nousu säästämisasteissa puhuu talletusten kasvun puolesta, sillä loppuvuonnakin säästämisaste oli USA:ssa ja Saksassa tavallista korkeammalla.

Niissä kotitalouksissa, joissa talous ei ole kokenut koronakolausta ja työpaikka on onnistuttu säilyttämään, katseet ovat jo osittain pandemian jälkeisessä ajassa ja pienessä taloudellisessa irrottelussa. Tästä kertoo mm. HS:n uutinen lomamatkojen myynnin kovasta kasvusta. Mikäli irrottelu aiheuttaisi kasautuneen säästöpotin purkautumisen pienessä ajassa, kysyntäinflaatio tekisi näyttävän paluun ja hyödykkeissä/palveluissa nähtäisiin pitkästä aikaa merkkejä niukkuudesta, etenkin jos valtioiden elvytyshanat pysyisivät avoimina. Tämä voisi olla se karhu kultakutrin peilissä.

Tilanne olisi hankala paitsi talousennustajalle, myös sijoittajalle. Piristynyt kysyntäympäristö olisi positiivinen asia kuluttajasektorin yhtiöille, mutta se toisi esiin myös epämiellyttävän ajatuksen keskuspankkien likviditeettijuhlan loppumisesta. Etenkin Federal Reservessä on selkeästi ilmaistu inflaation sietokyvyn olevan nyt korkealla pitkän hitaan inflaation kauden jälkeen, joten valomerkin kanssa saataisiin todennäköisesti odotella tovi jos toinenkin. Lisäksi pysyvämpien inflaatiopaineiden muodostamiseen tarvittaisiin patoutuneen kysynnän lisäksi myös talouden vajeiden kiinni kuromista ja tästä seurannutta tulojen kasvua, joista ei vielä ole vahvoja merkkejä. Kuitenkin jo ajatuskin elvytyksen rahavirtojen tyrehtymisestä riittäisi huolestuttamaan osakemarkkinoiden juhlijat, ja siksi inflaatio-odotuksia ja -lukemia kannattaa tänä vuonna seurata erityisen tarkkaavaisesti.