Virheiden käsittely sijoittamisessa

Olemme puhuneet aiemmin sijoittajien yleisistä virheistä Inderes Sijoituskoulussa ja korostaneet, että niistä on tärkeä ottaa oppia: muuten tämä harrastus käy pitkässä juoksussa kalliiksi. Parasta on, että voi oppia muiden virheistä ennen kuin itse toistaa ne. Sijoittamisessa ei nimittäin voi välttyä virheiltä: niitä tekevät aivan kaikki, myös parhaat sijoittajat kuten Warren Buffett.*

Sijoittaminen ei ole helppo laji, vaikka se voi joskus tuntua siltä. Se vaatii kurinalaista oppimista ja harjoittelua. Kuten missä tahansa lajissa tai harrastuksessa, omaa oppimisprosessia voi nopeuttaa huomattavasti, jos ryhtyy analysoimaan omia suorituksiaan. Virheet ja tappiot ovat normaali osa sijoittajan arkea, mutta oman osumatarkkuuden parantamista pitää harjoitella loputtomiin.

Älä ulkoista vastuuta

Törmäämme päivittäin sijoittajiin, jotka syyllistävät osakkeen tai osakesalkkunsa heikosta kehityksestä ulkomaalaisia sijoittajia, “anoja”, analyytikoita, shorttaajia, päiväkauppiaita, robotteja ja milloin mitäkin markkinatoimijoita. Syyllisten etsiminen muista ei kuitenkaan auta itseä kehittymään paremmaksi sijoittajaksi. Osakemarkkinoilla pelaat miljoonia muita markkinatoimijoita vastaan ja tehtäväsi on olla muita viisaampi olemalla askeleen edellä. Selittely on turhaa eikä kehitä osaamistasi. Jos tenniksessä vastustaja laittaa pahan kierresyötön, ei tappion selittely tee sinusta parempaa pelaajaa. Jos markkinoilla sinulle osakkeen myyvä vastapuoli oli viisaampi, ei jälkikäteen selittely tee sinusta parempaa sijoittajaa. Sijoittajan tulee ottaa vastuu omista virheistään ja käsitellä ne aina mahdollisuutena oppia. Näin voi kehittyä paremmaksi sijoittajaksi.

On mahdotonta kehittyä paremmaksi sijoittajaksi, jos ulkoistaa virheet muiden niskoille ja ottaa itse krediitit ainoastaan onnistumisesta. Niin tylsää kuin se onkin, analyyttinen sijoittaja tutkii aina mistä sijoitustustappiot ja sijoitustuotot syntyvät. Kuinka onnistumisissa paljon osuutta oli omalla taidolla ja kuinka paljon onnella? Sijoittajan tulee tiedostaa, että varsinkin lyhyellä tähtäimellä tässä pelissä myös hyvällä tuurilla voi olla valtava merkitys.

Liika itseluottamus onkin sijoittamisessa turmiollista. Usein itseluottamus omiin taitoihin heikkenee sitä mukaa, mitä enemmän saa kokemusta ja oppii lukemaan markkinaa. Vaikka parhaimmillaan sijoittaminen on hauska ja viihdyttävä harrastus, huolimattomuus kasvattaa riskejä häsläämiselle ja tunnepohjaiselle sooloiluille. Omien tunteiden kurissa pitäminen onkin yksi vaikeimpia osa-alueita tässä harrastuksessa tai ammatissa. Muiden sijoittajien tunnetilojen ymmärtäminen ja analysointi on vastaavasti yksi avain menestykseen.

Piensijoittaja, älä käännä perusetujasi itseäsi vastaan!

Piensijoittajan suurimpia valtteja osakemarkkinalla suurempia toimijoita vastaan on hänen täysvalta ostaa ja myydä osakkeita juuri silloin, kun hän itse niin päättää. Heikommin vaihdettuihin pienempiin yhtiöihin sijoittaminen ei ole ongelma. Tämä perusetu, mikä piensijoittajalla on suhteessa muihin toimijoihin, on myös helppoa kääntää itseään vastaan. Tämä etu kääntyy itseään vastaan, kun sortuu liikaan treidaamiseen, juoksee sopulina muiden perässä tai antaa paniikin vallata alaa laskumarkkinassa. Jos ei pysty sietämään osakkeissa 50 % laskuja, ei tässä lajissa kannata olla mukana ollenkaan, kuten Charlie Munger on todennut.

Ellei sinua ole aseella uhaten pakotettu myymään tai ostamaan osakkeita väärään aikaan, sijoittajalla itsellään on kaikki valta omaan toimintaansa. Siksi psykologinen itsensä tuntemus ja kurinalaisuus sekä pitkäjänteisyys korostuvat sijoittamisessa. Pitkässä juoksussa pääomat kasaantuvat niille, keiltä nämä ominaisuudet löytyvät.

Turvamarginaali ja nopea virheiden myöntäminen suojaa pahimmalta

Jokaisen sijoittajan pahin painajainen on luonnollisesti koko sijoitetun pääoman tuhoutuminen. Siksi sijoittajan ykköstehtävä on olla häviämättä rahaa ja hallita salkkunsa riskejä. Turvamarginaalin ymmärtäminen tuo suojaa yksittäisissä osakkeissa. Hajauttaminen on myös sijoittajan ainoa “ilmainen lounas,” kuten Heikkilä & Vilén Showsa puhuttiin.

Tappioilta suojaa myös kyky nopeasti myöntää virheet. On hyvä syy myydä osake, jos aiempi analyysi yhtiön kehityksestä osoittautuu täysin virheelliseksi. Hyvä sijoittaja on avoin eikä etsi pelkkiä omia sijoitusteesejä tukevia todisteita, vaan etsii myös seikkoja, jotka voisivat todistaa oman näkemyksen vääräksi. Hyvin yleinen virhe on etsiä ja korostaa omaa osakeostoa tukevaa tietoa ja samalla vähätellä tai sulkea silmät tiedolta, joka sotii omaa näkemystä vastaan.

Näin analysoit virheesi

Seuraavalla kerralla kun huomaat tehneesi virhesijoituksen, kokeile tehdä seuraava harjoitus:

*Muistele, mitä tunnetiloja sinulla oli, kun ostit osaketta?

*Muistele, mitkä olivat tietolähteitä, joita käyttämällä analysoit potentiaalista sijoitusta? Oliko tieto epäluotettavaa vai teitkö vain väärät johtopäätökset tiedon perusteella? Älä hylkää lähdettäsi, mutta suhtaudu seuraavalla kerralla tarkemmin sen argumentointiin (vaikka se olisi Inderesin analyytikko!).

*Etsitkö tietolähteistä ainoastaan omaa ostopäätöstäsi tukevia tietolähteitä ja argumentteja, vai analysoitko objektiivisesti myös sitä vastaan olevia argumentteja?

*Pohditko sijoitusta tehdessäsi negatiivista skenaariota? Mietitkö mitä pitäisi tapahtua, jotta sijoituksesi epäonnistuisi?

*Aliarvioitko tai jätitkö huomioimatta sijoitukseen liittyvät riskit? Jos vastaat kyllä, teit selkeän virheen. Vai realisoituiko sijoituksessa riski, joka oli sinun tiedossasi osaketta ostaessa? Jos näin, tappiosi oli normaali osa sijoitustoimintaa.

​*Millä perusteilla pidit osakkeen arvostusta edullisena?

Näillä eväillä kohti uusia epäonnistumisia ja jatkuvaa kehittymistä!

*Warren Buffett, ainainen itseironian mestari, kutsuu jopa alkuperäistä Berkshire Hathaway-sijoitusta virheeksi. Koko sijoitusyhtiö jäi kuitenkin kantamaan tämän epäonnistuneen tekstiiliyhtiön nimeä ja on nyt yksi maailman arvokkaimmista yhtiöistä.