Kinnusen jorinat: Treidaaminen on taitolaji

Sijoittamisessa on aina ollut erilaisia kuppikuntia. Toiset ovat fundamiehiä tai -naisia henkeen ja vereen: treidaaminen on uhkapeliä ja tekninen analyysi teelehtien tulkitsemista. Yleensä voimakkain kritiikki tulee ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tästä puolesta mitään. Toiset puolestaan uskovat vakavissaan, ettei fundamenttitutkimuksella tee mitään. Ilmeisesti kymmenien vuosien ajan osakkeet liikkuvat teknisien indikaattorien mukaan ja markkina omassa täydellisyydessään tietää fundamentit. Epäilen vahvasti, että heidän käsityksensä fundamenteista on jäänyt olemattomalle tasolle. Näiden monesti selkeiden jakolinjojen lisäksi on paljon erilaisia sijoitustyylejä. Aktiivista ja indeksiä, arvoa, laatua, kasvua, osinkoja, momentumia ja vaikka mitä. Yhteistä erilaisille siiloille on, että jokainen uskoo juuri sen oman tyylinsä olevan se ainoa oikea – myös muille sijoittajille.

Minulle tyylillä ei ole merkitystä, tuloksilla on. Minua on aina viehättänyt sijoittamisessa se, että tulokset puhuvat puolestaan. Jos salkunhoitaja puskee ylituottoa tasaisen tappavasti vuodesta toiseen, hän vetää rahaa puoleensa. Siis ulkonäöstä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisista näkemyksistä tai melkeinpä mistä tahansa muista ”normeista” huolimatta. Markkinaa nämä asiat eivät kiinnosta. Markkinat eivät syrji ketään tai mitään, ja se on hienoa. Markkinat paljastavat myös voittajat pitkällä aikavälillä, vaikka lyhyellä aikavälillä kaikenlaiset tunaritkin voivat menestyä erinomaisesti.

Pitkällä aikavälillä osakemarkkinaindeksien voittaminen on sen verran haastavaa, että itse otan kaiken mahdollisen avun ilomielin vastaan. Ja minä uskon, että laadukkaasta teknisestä analyysistä on apua.

Vastakkainasettelu on turhaa

Minut tunnetaan fundamenttimiehenä, ja sitähän minä toki olenkin. Viime vuonna sain kuulla monesti, miten fundamenttien seuraaminen on turhaa ja osakemarkkinoita ohjaavat muut tekijät. Nämä kommentoivat vetelivät mutkia suoraksi niin paljon, että paljastivat samalla vähäisen ymmärryksensä fundamenteista. Silloin teki välillä mieli opastaa voimakkaammillakin sanoilla, mutta minulla oli onneksi parempaakin tekemistä. Nyt totean vain, että ennustamalla oikein fundamenttien kehityksen viime vuosikin olisi ollut sinulle erinomainen. Pohja löytyi ennustemuutoksien kautta, nousu löytyi rahapolitiikasta ja voittajia olivat yhtiöt tai toimialat, jotka saivat kriisistä potkua eteenpäin. Kaikki nämä ovat ainakin minulle fundamenttitekijöitä.

Minuunkin suuntautunutta ”fundamentit ovat turhia” huutelua aiheuttanee osin se, että fundaleiristä treidaamista ja teknistä analyysiä on mollattu urakalla. Näin on tehty pitkään, eikä loppua näy. Ketä tämä hyödyttää, on minulle arvoitus.

Minulle myös tekninen analyysi on tuttua ja treidaamiseen liittyviä kirjoja olen ahminut urakalla. Market Wizards -kirjasarja (Jack D. Schwager) on minusta erinomainen sen takia, että siinä esiteltiin monia hyvin erilaisia mutta mielenkiintoisia sijoitusstrategioita. Olen opiskellut teknistä analyysiä aikoinaan lyhyesti yliopistossakin. Lontoossa markkinadynamiikkaa hahmoteltiin myös teknisen analyysin kautta, vaikka virallisesti akateemikot ovat erittäin skeptisiä teknisen analyysin hyödyistä. Käytän teknisen analyysin perusteita itsekin ajoittamiseen, joskin näinä päivinä rajallisesti. Inderesin työntekijänä kaupankäyntiäni rajoittavat tarkat säännöt, joten minulla on harvemmin mahdollisuuksia kytätä teknisesti optimaalista ostopaikkaa – ostan (tai myyn) kun pystyn. Pitkäjänteisessä sijoittamisessa oikean kohteen poiminta on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin optimaalinen ajoitus. Tekninen analyysi on siten jäänyt minimiin, mutta peruskäsitteet kuten vastustus- ja tukitasot, trendit (liukuvat keskiarvot) ja momentum kuuluvat minusta markkinadynamiikan ymmärtämiseen.

Oma näkemykseni on, että hiljaisena uutispäivänä markkinakommentteja kannattaisi mieluummin kysyä teknisen analyysin osaajilta kuin esimerkiksi minulta. Jokaisen liikkeen perusteleminen fundamenteilla on mielestäni älytöntä. Mutta uskon vahvasti siihen, että oikeasti pitkällä aikavälillä fundamentit jyräävät. Kansainvälisessä talousmediassa olen kuitenkin nähnyt, kun joku on arvuutellut seuraavan kymmenen vuoden markkinakehitystä teknisen analyysin pohjalta. Tätä pidän lähinnä talousviihteenä.

Tekninen analyysi perustuu parhaimmillaan ihmisten käyttäytymiseen

En ole teknisen analyysin asiantuntija, mutta kerron nyt kuitenkin oman näkemykseni. Tiedä vaikka ajatuksieni avaaminen toisi jonkun pois siilostaan ja ymmärtäisi paremmin myös toista puolta. Minusta laadukas tekninen analyysi pohjautuu ihmismielen ja psykologian ymmärtämiseen. Akateemisessa maailmassa ei kuulemma ole koskaan löydetty teknisen analyysin hyötyjä, mutta käyttäytymistaloustieteen (”behavioral finance”) puolelle jaettiin vasta Nobel-palkintojakin (Richard H. Thaler 2017). Ihmiset eivät ole rationaalisia, eivät myöskään sijoittajat. Ihmiset kokevat tappion aiheuttavan tuskan suurempana, kuin voitosta saavutetun hyvänolontunteen. Kahneman & Tverskyn tutkimuksen mukaan tämä kerroin on 2,25x.

Näin ollen tälläkin hetkellä lukemattomat sijoittajat pitävät salkussaan yhtä kulmaa täynnä turskaa, koska he eivät halua myydä tappiolla (”loss aversion”). Ja sitten, kun ikuinen pettymys vihdoin saapuu break-even -pisteeseen ja sijoittaja saa omansa takaisin, tavara liikkuu ja mieli kevenee. Joku voisi väittää, että tämän takia markkinoille syntyisi vastustustasoja kriittisiin pisteisiin. Jos tästä päästään läpi (ostovolyymi > myyntivolyymi), kurssi nousee ja samalle tasolle voi muodostua tukitaso. Ihmiset todistetusti ankkuroivat ajatuksiaan esimerkiksi tiettyyn kurssitasoon, minkä takia hintatasoilla on merkitystä. Siis vaikka fundamentit muuttuisivat. Jos osake laskee jälleen tälle tasolle, ostopaine voi jälleen kasvaa.

Tämän selityksen tarkoituksena ei ollut todistella omaa vajavaista osaamista teknisestä analyysista. Tarkoituksena oli tarjota edes hatara tieteellinen pohja näiden teknisen analyysin käsitteiden taustalle yhden esimerkin muodossa. Minulle on ollut aina tärkeää hakea vastausta nimenomaan kysymykseen miksi. Akateemista tutkimusta en aio aiheesta vääntää, ja minua fiksummat voivat korjata, jos tämä nyt meni metsään. Käyttäytymistaloustieteeseen tutustumista suosittelen kaikille, jotka haluavat ymmärtää osakemarkkinoita paremmin. Jos aihe on jäänyt huomioimatta, niin kannattaa aloittaa seuraavista kirjoista: Misbehaving (Richard H. Thaler), Thinking Fast and Slow (Daniel Kahneman) ja edellä mainittujen herrojen oma tarina The Undoing Project (Michael Lewis). Sijoittamiseen noita oppeja voi soveltaa vaihtelevalla menestyksellä, mutta ei oppi koskaan ojaan kaada.

Toimii väärin, vai toimiiko ollenkaan?

Teknistä analyysiä kritisoidaan monella muullakin tavalla. Monesti kuulee, että ainoa syy teknisen analyysin toimimiseen on, että niin monet uskovat siihen. Sitä kautta teknisen analyysin lopputulokset ovat itsestään toteutuvia. Tässä on jo sisällä jonkinlainen myönnytys: tekninen analyysi saattaa toimia, vaikkakin vain siihen uskovien hölmöjen takia. Mutta jos teknisestä analyysistä on hyötyä, onko ”väärintoimivuus” oikeasti syy haukkua sitä? Vaikka itse haluan ymmärtää taustalla olevat syy-seuraussuhteet, en kritisoisi toimivaa systeemiä sen takia, etten sitä itse ymmärrä.

Mutta tekninen analyysi voi tietysti olla myös täyttä tuubaa – ja sama pätee myös ”fundamenttianalyyseihin”. Teknisen analyysin voi tehdä täysin väärin, sovittaa käppyrät omaan näkemykseen, vetää kokonaan vääriä johtopäätöksiä tai piirrellä kuviot kauniiksi post facto -tyyliin muiden vakuuttamiseksi. Toiset innostuvat luulemaan, että pyörittelemällä tarpeeksi monimutkaisia käppyröitä sijoitusmaailman salaisuudet avautuvat. Ja jotkut luulevat virheellisesti, että tekninen analyysi olisi oikeasti kovaa tiedettä (kuten luonnontieteet). Samaa harhaa on liikkeelle myös arvonmäärityksistä sekä fundamenttianalyysistä. Jotkut tuntuvat innostuvan tästä ”tieteenalasta” niin kovasti, että indikaattoreita pyöritellään oikeasti jo astronomisista kuvioista taivaalla.

Itse uskon, että hyvällä teknisellä analyysillä voi parantaa todennäköisyyksiä oikeasta suunnasta ja ajoituksesta. 100 % toimivaa systeemiä ei ole kenellekään, eikä tarvitsekaan olla. Tärkeintä että voitot ovat suurempia kuin tappiot. Mitä monimutkaisemmaksi homman kuitenkin tekee, sitä kauempana ollaan ihmismielen ymmärtämisestä ja hatarammalla pohjalla koko homma mielestäni on. Ihmiset on kovakoodattu niin, että he haluavat löytää yhteyksiä ja syy-seuraussuhteita. Me voimme nähdä kuvioita (”pattern”) myös siellä, missä niitä ei ole. Toisaalta samoja virheitä voi tehdä myös fundamenttianalyysin puolella. Ja muutenkin elämässä. Mutta minusta yksinkertainen on kaunista.

En esimerkiksi ole vieläkään oikeasti ymmärtänyt, mihin esimerkiksi Elliot Wavet tai Fibonacci-tasot varsinaisesti perustuvat. Ymmärrän toki, miten niiden pitäisi toimia. Enkä väitä, etteivätkö ne voisi toimia. En kuitenkaan usko, että keskimääräinen sijoittaja miettisi fibonaccin sarjoja tai ne vaikuttaisivat merkittävästi hänen psykologiaansa. Minulle on esitelty todella vakuuttavan näköisiä käppyröitä, jossa isot liikkeet osuvat kauniisti ”ratkaisukohtiin”. Valtaosin jälkeenpäin, kun ne ovat jo osoittautuneet oikeiksi. Mutta tässäkin kukin tallaa tyylillään, ja tärkeintä on, että homma toimii. Ei ole minulta pois, jos saat ”fiboja Elliotista”. Siinä voi olla korkeampaa älykkyyttä, joka ei minulle ole vielä avautunut.

Treidaamisessa ei ole ”helppoa rahaa”

Treidaaminen on mielestäni lähtökohtaisesti nollasummapeli, oikeastaan miinussummapeli, kun huomioimme siihen liittyvät kulut. Nyt puhutaan siis oikeasti nopeasta kaupankäynnistä, esimerkiksi päiväkaupasta. Jos treidaajalla ei ole minkäänlaista etua markkinalla (”edge”), jokaisen kaupan odotusarvo on minimaalisesti negatiivinen kaupankäyntikulujen muodossa. Nopeatempoisessa kaupankäynnissä sijoittajat eivät varsinaisesti hyödy yhtiöiden luomasta arvosta, mihin pitkän aikavälin sijoittajien tuotot perustuvat. Tämä ei tarkoita, etteikö treidaaja kuitenkaan voisi luoda itselleen etua.

Kuten Mikko Mäkinen kertoi monien muiden viisauksien lisäksi inderesPodissa (kuuntele tästä), monen treidaajan leipä koostuu myös pitkäjänteisten sijoittajien hölmöilystä hyötymisestä. Fiksut treidaajat tietävät, milloin odotusarvot ovat heidän kannaltaan kohdillaan. Jos esimerkiksi shorttaa jokaista lockup-jakson päättymistä, ei se ole toiselta treidaajalta pois. Treidaaja voi reagoida uutiseen oikein ja nopeasti, jolloin ”se iso kasa osaketta laidalla” on luultavasti pitkäaikaisen sijoittajan toimeksianto. Tai jos tekee markkinaa (”market making”) osakkeelle, niin raha tulee luultavasti sekä holdareilta ja treidaajilta. Treidaajat voivat myös hyödyntää sijoittajien hölmöilyjä erilaisissa poikkeustilanteissa kuten merkintäoikeusanti. Puhdasta nollasummapeliä treidaajien keskuudessa tämä ei siis ole. Oikeat treidaajat osaavat siis ottaa omansa myös pitkäaikaisien sijoittajien kakusta, kun he eivät lue markkinaa oikein – tai hyödynnä mahdollisuuksia passiivisuudessaan. Tämä vaatii kuitenkin taitoa, joka jalostuu ajan kuluessa.

Ymmärrän ajatusmalliin liittyvän toisenkin kritiikin. Jos treidaaja on pääsääntöisesti long-puolella ja osakeindeksit tuottavat pitkällä aikaväillä esimerkiksi 7 % vuosittain, tulee osa osakemarkkinoiden plussummapelistä tietysti myös treidaajalle. Mutta kai treidaajan jokaisen kaupan pitäisi olla odotusarvoltaan positiivinen, jotta treidaamisessa olisi varsinaisesti järkeä? Muuten kai olisi sama laittaa rahat kiinni indeksiin ja ruveta kk-säästäjäksi huomattavan paljon pienemmällä vaivalla.

Tästä voisi varmaan saivarrella ikuisesti, mutta oleellista on minusta seuraava: treidaamisessa ei ole tarjolla helppoa rahaa, ja aina mukana on myös riski. On täysin eri asia, voiko treidaamisella tehdä rahaa. Todistetusti sillä voi, vaikkei se helppoa ole.

Pokeria ja odotusarvoja

Paras keksimäni vertauskuva treidaamisessa on pokeri, joka sekin on taitopeli ja minulle tuttu. Tästä on jo moni pahoittanut mielensä, ilmeisesti koska pokeria pidetään uhkapelinä. Itse kuitenkin arvostan paljon sekä menestyviä treidaajia että pokerinpelaajia. Minulla on ollut kunnia tuntea molempia. Yksittäisessä pokerikädessä saamasi kortit eli tuuri ratkaisee paljon odotusarvostasi. Jos kuitenkin pelaat tuhansia ja tuhansia käsiä, tuurin merkitys on minimaalinen. Pitkässä juoksussa kyse on siitä, miten hyvin pystyt optimoimaan voittavat kätesi ja minimoimaan tappiosi. Pokerissakin vahvoilla pelaajilla on etu muita pelaajia vastaan. Selkeä ero on toki se, että pokerissa on aina rajallinen määrä pelaajia ja niiden taso vaikuttaa lopputulokseen. Mutta voihan treidaajakin jossain määrin ”valita oman pelinsä”, vaikka vastustaja olisi epämääräinen ”markkina”.

Lyhyellä aikavälillä tuurilla on myös sijoittamisessa ja treidaamisessa valtava merkitys, olipa sijoitustyylisi mikä tahansa. Pitkällä aikavälillä taidot ratkaiset. Tilastollisesti voi olla helpompaa tunnistaa voittava treidaaja, sillä otoskoko kasvaa huomattavan paljon nopeammin. Jos olet itsellesi rehellinen, data puhuu sinulle. Tässäkin on kuitenkin sudenkuoppia. Strategiasi voi toimia vain vallitsevassa markkinaympäristössä, ja tuotot voivat hävitä markkinadynamiikan muuttuessa. Jos olet treidannut vain nousumarkkinassa, pelkästään long-positioilla ja muutamalla supertähdellä – sinua ei ole vielä varsinaisesti testattu. Minusta sijoittaja onkin aloittelija niin kauan, kun hän on käynyt läpi härkä- ja karhumarkkinat.

Samalla kun tarinoin treidaamisen sudenkuopista, katsotaan nyt myös lähemmäs kotipesää. ”Perinteinen fundamenttisijoittaja” on voinut tehdä lähes kaiken väärin, mutta päätyä kuitenkin sijoittamaan seuraavaan 10x-sijoitustarinaan. Tässä yhdessä voittajassa roikkuminen voi kiskoa muuten surkeasti kootun salkun ylituoton puolella pidemmälläkin aikajaksolla. Näin sijoittajalle voi tulla massiivinen ego harhaanjohtavilla perusteilla. Silloin sijoittaja voi olla altis virheille, esimerkiksi markkinaympäristön muuttuessa.

Treidaaminen on taitolaji

Minulla on suuri kunnioitus kaikkia pitkäaikaisesti menestyviä treidaajia kohtaan – ihan kuten sijoittajiakin. Usein minua harmittaa heidän puolestansa se, että treidaamisesta on liikkeellä paljon väärinkäsityksiä. Se leimataan monesti uhkapeliksi, mitä se ei oikeille osaajille ole. Todellisilla ammattilaisilla riskienhallinta on kriittistä. Se leimataan helpoksi, vaikka voitollinen treidaaminen on vielä huomattavasti haastavampi laji kuin sijoittaminen (plussummapeli). Mielikuva siitä, että tätä pystyy helposti tekemään kuka tahansa, on mielestäni haitallinen koko treidaamiselle. Ainoat hyötyjät ovat markkinointimiehet, jotka pystyvät kauppaamaan jonkin idioottivarman systeemin markkinoiden voittamiseen.

Mielestäni pitkällä aikavälillä itsensä elättäminen treidaamisella, ilman sijoitusposition syömistä, vaatii paljon. Pitkäaikaista työtä, toimivaa sijoitusstrategiaa, korkeaa stressin sietokykyä, erittäin hyvää riskien- ja kassanhallintaa sekä aikaa. Kilpailu markkinoilla on kovaa ja tilanteet voivat muuttua nopeasti. Pään pitää siis olla myös kunnossa. Itse uskon, että pitkällä aikavälillä voittava treidaaminen vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä. Minua treidaamisen suosion kasvamisessa huolestuttaakin se, että monet aloittelijat tuntuvat hakevan treidaamisesta helppoa rahaa – ja silloin se raha valuu todennäköisemmin konkareille.

Treidaamisen suurin haaste onkin, että se on teennäisen helppoa. Tämän takia on mielestäni hyvä, että sijoittajat muistuttelevat välillä varsin julmista tilastoista: ESMA (European Securities and Markets Authority) vaatii treidaajien suosimia ns. CFD-välittäjiä kertomaan kotisivuillaan ja markkinointiteksteissään, kuinka suuri osa yksityissijoittajien tileistä on jäänyt tappiolle edellisen 12 kuukauden ajalta. Jukka Lepikön mukaan tuo prosenttiosuus näyttäisi pyörivän 60–85 %:n välillä, keskiarvon ollessa noin 75 % (Lähde: Treidaa kuin ammattilainen e-kirja). Vastuulliset toimijat muistavat korostaa myös tätä, kun epäeettiset markkinointimiehet hehkuttavat vain voittajien massiivisia ”helppoja” tuottoja.

Oman empiirisen kokemuksen perusteella treidaajien määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuoden aikana. Monilla uusilla treidaajilla on kokemusta vain nousumarkkinasta, jossa voitolliseen suoritukseen on riittänyt long-positio ja järkevä trailing stop. Tämä ei tule olemaan pitkällä aikavälillä voittava resepti. Päivätreidaajia syntyi kuin sieniä sateella viimeksi 2000-luvun vaihteen teknokuplassa. Nousuhuumassa rahaa tuli kuin rännistä, mutta kun markkina kääntyi, monille jäi käteen vain verovelat. Pidetään siis maltti mukana ja pelataan pitkää peliä.

Jos sallitaan paluu pokerivertaukseeni, niin minäkin pelasin voittavaa No Limit Hold ’emia nuoruuteni pokeribuumissa. Ei siihen vaadittu kuin Aki Pyysingin Pokerin Käsikirja ja peruspelistrategiat, kun vastassa oli vielä huonompia pelaajia. Hiljalleen pahimmat paistit putosivat pelistä, pelin vaatimukset nousivat ja minun tuntipalkkani sulivat. Vaihtoehtoina oli pokerin lopettaminen tai todellinen panostaminen oman pelin kehittämiseen. Minulle pokeri ei ollut intohimo, joten käytin rajallisen aikani muihin asioihin. Olen ollut valintaani tyytyväinen. Käsittääkseni rahat ovat edelleen pokerissa tiukassa, mutta kovat on kovia. Itse pelaan nykyään lähinnä kavereiden kanssa.

Älä ulkoista omaa ajattelua

Toistaiseksi kirjoitukseni on toivottavasti ollut varsin positiivinen sekä treidaamisesta että teknisestä analyysistä. On hienoa, että esimerkiksi Twitterissä on laadukasta keskustelua myös treidaamisesta. Sosiaalisen median yhdistäminen treidaamiseen ei mielestäni ole pelkästään positiivinen ilmiö. Olen huolestunut ilmiöstä, joka vaikuttaisi olevan kasvamassa: uudet lupaukset hakevat oikotietä onneen seuraamalla kokeneiden treidaajien liikkeitä.

Vaikutusvaltainen treidaaja voi saada epälikvidissä osakkeessa aikaan merkittävän kurssireaktion kertomalla uudesta positiosta, ja myydä suoraan häntä peesaaville seuraajille. Tietääkseni heitä ei suoraan estä mitkään kaupankäyntisäännöt. Kassakone kilisee ja riski siirtyy seuraajille. Yhdysvalloissa TikTok- ja Robinhood-”sijoittajat” ovat jo jonkinlaisia käsitteitä, eikä kaikilla varmasti ole puhtaat jauhot pussissa. En väitä, että tätä Suomessa tehtäisiin, mutta varoitan nyt kuitenkin. Onhan täälläkin kaikenlaisia Pump & Dump -virityksiä nähty, ja vasta keskusteltiin kyseenalaisesta tapauksesta Tulikivi. Oman vaikutusvallan hyödyntäminen treidaamisessa on väärin. Se, ettei anna sijoitussuosituksia ja muistaa laittaa sopivat vastuunrajoitukset, voi tehdä toiminnasta laillista. Tämän tietysti määrittää lopulta viranomaiset enkä minä. Moraalisesti omien seuraajien hyödyntäminen on mielestäni kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista.

Minusta on erittäin suositeltavaa, että aloittava treidaaja oppii kokeneilta. Lukekaa kirjoja ja blogeja, katsokaa videoita ja kuunnelkaa podeja. Ilmaista ja laadukasta materiaalia on nykyään enemmän kuin koskaan, joten olkaa kriittisiä siitä, mistä maksatte. Jos raha liikkuu, teillä on mielestäni oikeus vaatia vastapuolelta läpinäkyvyyttä - ja suositeltavaa se olisi joka tapauksessa. Kaikenlaisia vedätyksiä on vuosien varrella vastaan tullut, kun ihmiset ovat hakeneet oikotietä rikkauksiin. Ottakaa kaikki oppi mitä pystytte, mutta keskittykää oman osaamisen kehittämiseen. Luokaa itsellenne oma etu (”edge”), joka ei perustu muiden peesaamiseen. Mutta jos kuitenkin seuraatte muiden treidejä, älkää nyt hyvät ihmiset tehkö sitä sokeasti. Se teidän seuraamanne kaveri voi olla jo kotiuttamassa voittoja ja myymässä sinulle.

Kumarrus menestyvälle treidaajalle!

Oma kokemukseni treidaamisesta on suunnilleen samanlainen kuin pokerista. Ei siinä hurjille tuntipalkoille päässyt, joskin ei minulla silloin ollut pääomiakaan. Tämä oli siis ennen Inderesin aikoja, koska analyytikko ei treidaa. Treidaaminen oli jännittävää, kun oli positio päällä. Se oli nuorelle miehelle kiehtovaa. Tästä tulee mieleen analogia toiseen lyhytaikaiseen harrastukseeni eli laskuvarjohyppyyn. Tuon harrastuksen aloittaessani minulla oli varsin hurja mielikuva siitäkin. Ja kyllähän ne harvat hypyt tietysti hienoja kokemuksia olikin. Todellisuudessa hyppääminen oli minun hyvin rajallisen kokemukseni perusteella pääosin odottamista. Odoteltiin ensin lupia, sitten parempia tuulioloja, omaa vuoroa, konetta ja pilottia, lainavarusteita. Laskuvarjohyppääminen on toki tiukemmin säänneltyä kuin treidaaminen, mutta jotain samaa niissä on. Suuri osa treidaamiseen käytettävästä ajasta menee ammattilaisilla valmistautumiseen ja oikean ”setupin” odottamiseen. Sitten tulee villi osuus, hyppy tai treidi. Adrenaliini ryöppy. Ja kohta taas odotellaan. Ei se ole pelkkää tykitystä.

Aloittajalta vaaditaankin kärsivällisyyttä, että pääsee edes keräämään kokemusta. Jos oikeasti aiot ammattilaiseksi tässä lajissa, valmistaudu panostamaan paljon. Aikaa tämä tulee vaatimaan niin paljon, että kannattaa oikeasti miettiä myös sen vaihtoehtoiskustannusta (”ansiotyö”). En ole tilastoja nähnyt, mutta uskoisin, että treidaamisessa tulot keskittyvät voimakkaasti huipuille ihan kuten pokerissa. Mitään TES-taulukon mukaista aloituspalkkaa ei ole eikä hyvästä yrityksestä anneta palkintoja. Vain huiput pystyvät pitkällä aikavälillä kairaamaan kestävästi sellaisia tuottoja, ettei palkkatöihin kannata enää haikailla.

Jos jollakulla on esittää vuosikymmenien aukoton track record, jossa markkina hakataan pystyyn – ota yhteyttä, sijoitan mielelläni rinnallasi. Jos sinun sijoitusstrategiasi on täysin erilainen kuin minun, vielä parempi. Tuottosi tuskin korreloivat omieni kanssa, mikä olisi tietysti erinomaista. Oma rajallinen kokemukseni on, että treidaamisen todelliset ammattilaiset vetävät nöyrästi matalalla profiililla ja keskittyvät tekemiseen ennätystuotoista twiittaamisen sijaan. Ja tämä Suomessa suhteellisen pieni porukka ei kaipaa minun pennosiani eikä hyväksyntää. Heidän tuottonsa on sillä tasolla, etteivät he kaipaa muita niitä jakamaan. Ja ne tuotot tehdään vielä kohtuullisella riskillä. Kovaa meteliä itsestään pitävät oman kokemukseni mukaan pääosin alkutaipaleella olevat treidaajat. Eikä siinäkään ole mitään väärää. Välillä vaan toivoisi, että kerrottaisiin avoimesti myös tappioista. Ei täällä kukaan pelkästään kunnareita kisko.

Vedetään lopuksi pitkä tarinaan yhteen. Minulle sijoittamisessa tyylillä ei ole väliä, kunhan tuotot tehdään kohtuullisella riskillä ja ilman vippaskonsteja. Jos minulta kysytään, paras tulos tulee todennäköisesti laadukkaan fundamenttianalyysin ja valikoitujen teknisen analyysin elementin yhdistämisellä ajoituksessa. Olen havainnut, että jonkinlaista kombinaatioita fundamenttianalyysistä ja teknisistä signaaleista soveltaa myös valtaosa menestyvistä treidaajista. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja tärkeintä on, että sinun sijoitustyylisi sopii sinulle. Jos tekninen analyysi ei sinulle maistu, kukaan ei pakota sinua katselemaan niitä käppyröitä. Ei sinun silti tarvitse huudella vieraisiin pöytiin ja arvostella heidän tekemisiään. Keskity omaan tekemiseen, tai keskustele rakentavasti ja opi muilta mitä pystyt. Jatkuvaa parantamista menestyksekäs sijoittaminen vaatii joka tapauksessa.

Loppuun vielä vinkki aloittaville treidaajille: keskity itsesi ja omien taitojen kehittämiseen, oman edun luomiseen ja riskienhallintaan. Näin pelaat itsellesi aikaa, minkä avulla saat arvokasta kokemusta. Vaikka olisit tehnyt viimeisen vuoden aikana tehnyt rahaa kuin rosvopäällikkö, älä sorru ylimielisyyteen. Sinullekin tulee vaikeita hetkiä, eikä mikään nousu ole ikuista. Opi muilta, mutta älä peesaa ketään sokeasti.

Hyviä treidejä ja sijoituksia,

Juha