Kauppapolitiikassa ollaan toisen erän kynnyksellä, markkinoilla hengähdettiin
Viime viikolla nähtiin Euroopan ja USA:n markkinoilla nousua. Poliittiset riskit siirtyivät hieman vahvemmin taka-alalle tuloskauden startatessa hiljalleen. Toiselle kvartaalille odotetaan suhteellisen vahvaa tuloskasvua, jolle mm. Suomessa antavat perustaa positiiviset talousnäkymät. Helsingin pörssi onkin pärjännyt muuhun Eurooppaan verrattuna alkuvuonna hyvin, sillä epävarmuus näyttää iskeneen erityisesti kv-markkinalla toimiviin saksalaisyhtiöihin. Tämä on heijastunut saksalaissijoittajien luottamukseen, sillä viime viikolla julkaistu Zew-indeksi toi jälleen mukanaan pettymyksen. Samoin perjantaina julkaistut Michigan-luottamusindeksin luvut paljastivat, että luottamus heikentyi heinäkuussa myös amerikkalaiskuluttajien keskuudessa, vaikka pysyi edelleen historiallisesti vahvalla tasolla.
Kauppasotakeskustelussa on pidetty muutaman päivän tauko sen jälkeen, kun USA uhkasi asettaa uusia tulleja, jotka kohdistuisivat arvoltaan 200 miljardin dollarin tuonnille Kiinasta. Myös EU:n osalta tullikeskustelu on hiljentynyt toistaiseksi, mikä markkinoilla on tulkittu varovaisen positiiviseksi merkiksi. Pinnan alla kytee edelleen ja kuten olemme viime kuukausina huomanneet, uusien tullien uhka on edelleen konkreettinen. Olemme hahmottaneet kauppasodan skenaarioita maailmankaupalle, jotta uhkaa olisi helpompi ymmärtää (datan lähteenä TS Lombard). Tulliuhittelu voidaan jakaa kolmeen erään, ja nyt ollaan toisen erän kynnyksellä. Ensimmäinen erä olisi ollut tämän ottelun ”kesyin” sisältäen tulleja, jotka kohdistuvat ainoastaan marginaaliseen osaan maailmankaupan hyödykkeistä (0,4 %). Tämä sisältää mm. EU:n tähän mennessä USA:lle asettamat tullit, USA:n teräs- ja alumiinitullit ja USA:n kiinalaishyödykkeille asettamat tullit.
Nyt edessä oleva askel, eli erä 2, sisältäisi jo kovempia otteita ja tarkoittaisi sitä, että USA ja Kiina toteuttaisivat syksyn aikana uhkauksensa uusista tuontitulleista, jotka kohdistuisivat kumpikin arvoltaan noin 200 miljardin dollarin tuontiin. Lisäksi presidentti Trump lisäisi tulleja myös Euroopasta tulevaan hyödykevirtaan. Tällöin tullisodan vaikutukset tulisivat selvästi konkreettisemmiksi ja tuonnin, joihin uudet tullit kohdistuvat, osuus maailmankaupasta nousisi noin kahteen prosenttiin. Globaalin kasvun näkymä heikentyisi, mutta taantumasta olisi ehkä vielä liian aikaista puhua. Yritykset alkaisivat siirtää kansainvälisiä investointisuunnitelmiaan epävarmuuden levitessä, ja markkinaheilunta lisääntyisi.
Mikäli syksyn tai viimeistään ensi vuoden alun aikana edettäisiin kauppasodan kolmanteen erään, olisi jo tosi kyseessä. Tuolloin Valkoinen talo laajentaisi tullit kaikkien kiinalaishyödykkeiden tuontiin, Kiina alkaisi boikotoida amerikkalaisyrityksiä omin tuontirajoituksin, USA julkistaisi tullit autojen tuonnille (myös EU vahvasti mukana) ja EU asettaisi vastatullinsa amerikkalaishyödykkeille. Tämän skenaarion toteutuminen tarkoittaisi selvää hidastumista maailmankaupan kasvulle ja nettoviennin supistumisen kautta yksittäisten talouksien kasvulle. Luonnollisesti kaupalle avoimet taloudet ovat tässä tapauksessa herkimpiä suhdannehäiriöille. Toisaalta tullien tuomat hinnannousut eri hyödykeryhmissä uhkaisivat kiihdyttää inflaatiota ja heikentäisivät samalla kotitalouksien kulutusnäkymää, ja luottamuspula yrityksissä painaisi maailmantalouden jonkinasteiseen taantumaan, jonka syvyys ja kesto riippuisi siitä, jäisivätkö tullit lopulta pysyvästi voimaan. Tämä heijastuisi laajana korjausliikkeenä myös globaalilla osakemarkkinalla.
Toisaalta pahimpia skenaarioita esitellessä on syytä tuoda esiin myös kolikon toinen puoli eli se, että kauppasodan osapuolet pääsevät lopulta sopuun, nykytullit jäisivät ainoiksi ja väliaikaisiksi, maailmantalous säästyisi vain pienin vaurioin kauppasodasta ja protektionismin nostama epävarmuus lieventyisi hiljalleen. Toiveita tälle positiiviselle skenaariollekin on edelleen, mutta sen todennäköisyys on pienentynyt kauppasotaan liittyvän retoriikan kovennuttua viime viikkojen aikana.