Norja rakensi öljyvaroillaan merkittävän sijoitusvoiman

Norjan merialueilta löydettiin öljyä viimeisellä yrittämällä 50 vuotta sitten. Nyt valtion öljyrahasto liikuttaa maailman pörsseissä noin tuhannen miljardin varallisuutta sijoitusarmeijansa voimin.

Kirjoittaja: Antti Järvenpää

Kuinka monta ihmistä tarvitaan hallitsemaan tuhannen miljardin euron varallisuutta? 500. Tai sen verran tarvitsee Norjan öljyrahasto. Se on maailman suurimpia sijoittajia. Tarkalleen ottaen öljyrahastossa työskenteli viime vuonna 518 henkilöä, joista lähes 300 sijoitusyksikössä.

Kaikki heistä eivät suinkaan ole vain perinteisiä osakeanalyytikoita tai ekonomisteja, vaan rahaston uuden toimitusjohtajan Nicolai Tangenin aikana työssä on alettu hyödyntämään myös kieli- ja tekstianalyytikoiden tietotaitoa. New Yorkin ja Lontoon toimistojen lisäksi norjalaisten öljyvaroja valvotaan Singaporessa ja Shanghaissa. Orkesterin kapellimestarit istuvat tietenkin Oslossa, Norjan keskuspankissa eli paikallisesti sanottuna Norges Bankissa. Kolme maanosaa, neljä aikavyöhykettä ja 500 hengen organisaatio. Tätä se on, kun tehtävänä on huolehtia, että pienen pohjoismaan öljyvarat sijoitetaan mahdollisimman hyvin.

Pieni Pohjoismaa omistaa 1,5 % maailman osakemarkkinoista

Norjalle öljyrahasto on kuin suuri säästöpossu, jonka yksiselitteisenä tehtävänä on taata, että öljystä riittää norjalaisille iloa vielä kaukana tulevaisuudessa. Tämä ei vaikuta mahdottomalta vaatimukselta, sillä viime vuoden lopussa varat olivat kasvaneet lähes 11 000 miljardiin Norjan kruunuun. Valtaosa tästä noin tuhannen miljardin euron pääomasta oli sijoitettuna osakkeisiin. Maailman osakemarkkinoista norjalaiset pitävät öljyrahastonsa kautta noin 1,5 prosenttia hallussaan. Yksi pieni kansakunta omistaa siis 1,5 prosenttia koko maailman pörssivarallisuudesta.

Öljyrahasto ei sijoita lainkaan Norjaan, vaan omistukset levittäytyvät yksinomaan Norjan ulkopuolelle, 72 maahan Yhdysvalloista aina Intian valtamerellä 900 kilometriä Madagaskarista itään sijaitsevalle pienelle Mauritiuksen saarivaltiolle. Osakkeiden lisäksi rahasto omistaa valtioiden ja yritysten velkapapereita sekä kiinteistöjä keskeisistä suurkaupungeista, kuten New Yorkista, Lontoosta ja Tokiosta. Sijoituksista vastaa Norjan keskuspankki. Se on sijoittanut noin 9 000 ulkomaiseen yritykseen ja omistaa esimerkiksi Applea, Microsoftia ja Amazonia. Ihmetystä usein herättävät Sveitsin keskuspankin (SNB) suuret osakeomistukset eivät siis ole ainoita laatuaan. Norges Bankissa tosin ei printata rahaa osakeostojen rahoittamiseen niin kuin SNB:ssä tehdään. Öljyrahasto on tuottanut keskimäärin noin 6,3 prosenttia vuodessa.

Sijoitusmaailman suurin lumipallo

Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä -kirjassaan Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala vertaavat 1990-luvulla perustettua öljyrahastoa lumipalloon. Kirjoittajien mukaan se on maailman suurin lumipallo. Tämä vaikuttaa ehkä hullunkuriselta, sillä toisin kuin öljyyn, lumeen tavataan yhdistää positiivisia konnotaatioita. Hakoteillä kirjoittajat eivät kuitenkaan ole, vaan kielikuvalla mukaillaan sijoittajalegenda Warren Buffettin toteamusta: ”Elämä on kuin lumipallo. On tärkeää löytää märkää lunta ja pitkä alamäki.”

Sijoitusmaailma tuntee tämän lumipalloefektin paremmin korkoa korolle -ilmiönä. Se tarkoittaa, että sijoitusvarallisuuden karttuessa alkuperäiset sijoitukset kasvavat koko ajan vain suuremmiksi ja suuremmiksi. Fyysikko Albert Einsteinin väitetään kuvanneen korkoa korolle -ilmiötä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Väitteen paikkansapitävyydestä ei tosin ole täyttä varmuutta, mutta maailman historian kenties tunnetuimman fyysikon toteamukseksi se sopisi täydellisesti. Korkoa korolle -efektihän ei tottele fysiikan lakeja. Norjan öljyrahasto kuvaa hyvin, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Vielä 25 vuotta sitten sitä ei ollut edes olemassa, ja nyt se on planeetan suurimpia sijoittajia.

Öljyn siunaus ja kirous

Norjalaiset eivät löytäneet sattumalta öljyä, vaan mustaa kultaa etsittiin vuosia ennen vuonna 1969 tapahtunutta merkittävää läpimurtoa Ekofiskin öljykenttänä sittemmin tunnetulla alueella. Öljylöydös ei ollut vain pisara meressä, vaan Ekofisk on edelleen suurin avomereltä koskaan löydetty öljykenttä. Oli lähellä, ettei historiaa kirjoitettu toisella tavalla. Yhtiö toisensa jälkeen oli lopettanut etsinnät Norjan merialueilla turhautuneena ponnisteluihin, jotka eivät tuottaneet tulosta. Syksyllä 1969 etsinnät olivat enää yhden kortin, yhdysvaltalaisen Phillips Petroleumin, varassa. Se olisi myös heittänyt hanskat tiskiin, mutta öljynporausten keskeyttämisen hintalappu oli liian suuri. Norjan hallituksen uhkailemat taloudelliset seuraukset ylittivät summan, jonka Phillips Petroleum arvioi työn loppuun saattamiselle olevan.

Historia on osoittanut, miten helposti riippuvuus luonnonvaroista myrkyttää maan taloudellisen ja poliittisen järjestelmän. Venezuelalla on 60 kertaa enemmän öljyä kuin Norjalla, mutta valtavien öljyvarojensa avulla se on onnistunut lähinnä tuhoamaan taloutensa. Norja on onnistunut välttämään useiden öljyvaltioiden kohtaamat ongelmat, vaikka se on kärsinytkin niin sanottuun Hollannin tautiin yhdistettävistä korkeista työvoimakustannuksista ja vahvasta valuutasta. Norjasta ei kuitenkaan tullut kansainvälisten öljy-yhtiöiden vasalli, vaan se piti kontrollin öljyvaroistaan yhtiöiden vastustelusta huolimatta. Kotimaisen öljyteollisuuden kilpailukyvystä pidettiin alusta lähtien huolta investoimalla alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Erityisen tärkeää oli myös, etteivät investoinnit kohdistuneet vain öljysektoriin, vaan myös yleisemmin Norjan talouden kehittämiseen.

Öljyn avulla alun perin kalastuksesta ja metsäteollisuudesta tunnetusta Norjasta on tullut yksi maailman vauraimmista kansakunnista. Norjan viennistä öljy ja maakaasu ovat vastanneet yhdessä noin 30–50 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Bruttokansantuotteesta niiden osuus on ollut lähellä viidennestä. Nykyisellä tuotantotahdilla öljykentistä arvioidaan riittävän pumpattavaa vielä noin 50 vuodeksi eli toinen mokoma. Tänä vuonna nimittäin tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun öljyntuotanto aloitettiin Norjassa. Öljyrahastonsa ansiosta Norja elää öljytuloillaan vielä paljon tätä pidempään, vaikka rahaston varoja on alettu käyttääkin.

Norjalaisten onni herättää helposti kateutta. Yksi pieni maa omistaa selvästi kokoaan merkittävämmän osan maailman varallisuudesta. Kateus on kuitenkin ansaittua. Ei ole millään tavoin selvää, miten kansakunta pystyy hallitsemaan ja käyttämään harkitusti yhtäkkiä käsiin tulevat satumaiset rikkaudet. Miten Suomi olisi pärjännyt tässä?

Öljyrahoja sijoitettu myös Helsingin pörssiin

Norjalaiset öljymiljoonat yltävät myös Suomeen. Öljyrahastolla oli kirjoitushetkellä sijoituksia noin 50 suomalaisessa pörssiyhtiössä yhteensä noin 5,0 miljardin euron arvosta. Yhdessäkään niistä sen omistus ei ylittänyt 5 prosentin liputusrajaa, mikä tekisi hallintarekisteröidyistä omistuksista avointa tietoa. Tässä artikkelissa esitetyt suomalaisomistukset perustuvat Holdingsin keräämiin omistajatietoihin.

Merkittävin omistus niin sijoituksen koolla kuin omistusosuudella mitattuna rahastolla on Sammossa, eikä sekään nyt niin valtavan suuri ole, 3,2 prosenttia eli vajaat 700 miljoonaa euroa. Tällä kuitenkin saa sananvaltaa, mikäli sitä vain haluaa käyttää.

Sammon suurin omistaja on norjalaisrahaston suomalainen vastine, Solidium. Sammon omistajaluettelo antaa hyvän käsityksen tahoista, jotka suomalaisten varallisuutta sijoittavat: Solidium, Ilmarinen, Varma, Elo ja Valtion eläkerahasto. Norjan öljyrahaston mittakaavassa nämä neljä eläkeyhtiötä sekä Solidium näyttävät pieniltä yhdessäkin. Varman ja Ilmarisen kaikkien sijoitusten arvo oli vuoden 2020 lopussa noin 50 miljardia euroa. Elon ja Valtion eläkerahaston sijoitusomaisuudet liikkuivat vastaavasti 20 miljardin euron paremmalla puolella. Solidiumilla miljardit pysähtyivät kahdeksaan. Suomen valtion omistukset Nesteessä, Fortumissa, Finnairissa ja Altiassa noteerataan valtioneuvoston kanslian alla. Näiden omistusten yhteissumma sahaa osakekurssien mukaan 25–30 miljardin välillä.

Pohjoismaiden välisessä vertailussa Helsingin pörssin merkitys öljyrahastolle on muita pienempi. Tukholman ja Kööpenhaminan pörsseissä rahastolla on selvästi useampia suuria yksittäisiä sijoituksia sekä 2–4 kertaa suurempi jalansija. Sen suurempia johtopäätöksiä yksittäisten suomalaisten omistusten suhteen on vaikea tehdä. Tuskin siihen on syytäkään, sillä vain kourallinen niistä nousee edes yli 100 miljoonaan euroon. Tuhannen miljardin euron sijoitusmassassa 100 miljoonaa tuntuu senteiltä.