Keskuspankit odottavat inflaation hidastuvan, mutta suunta on ollut toinen
”Inflaatio palaa kyllä kahden prosentin tasolle”, kuuluu keskuspankkiirien kuoro laulavan niin euroalueella kuin Yhdysvalloissa. Näin ei ole vielä käynyt, vaan päinvastoin inflaatio on viime kuukausina kiihtynyt. Ollaanko inflaatioennusteissa taas väärässä ja tarvitseeko kahden prosentin tasoa ylipäänsä tavoitella?
Inflaatio ei ole enää suurin uutisaihe taloudessa, mutta se edelleenkin vahvasti määrittelee rahapolitiikan suuntaa. Sen osalta alkuvuodesta on saatu kaksi merkittävää uutista: ensinnäkin Saksan inflaatio kiihtyi joulukuussa 2,9 %:iin ylittäen ennusteet, ja toiseksi Yhdysvaltain 10-vuotisen velkakirjan korko on noussut yli 4,6 %:n. Luvut kertovat hintapaineista ja -odotuksista Atlantin molemmin puolin.
Keskuspankkiirit ovat lähes yhdessä kuorossa ohittaneet kohonneet lukemat ja tyytyneet toteamaan, että disinflaatioprosessi on meneillään ja hintojen kohoaminen palautuu jälleen siedettävälle tasolle. Samaan aikaan rahapolitiikkaa on pystytty jälleen keventämään. Kuitenkin suurissa euromaissa inflaatio on edelleen 3 prosentin tienoilla, samoin pohjahinnat. Yhdysvalloissa lukemat ovat yli 3 % (pohjahintojen nousu 3,3 % marraskuussa). Tehtyihin rahapolitiikkatoimiin peilaten lienee syytä kysyä, onko jo 3 %:n taso siedettävä keskuspankkiireille? Entä jos kahden prosentin tavoitteeseen ei päästäkään?
Tietenkään keskuspankit eivät myönnä, että kolmen prosentin inflaatiolukemat olisivat heille OK, vaikka rahapolitiikkaa näytetään sillä silmällä nyt tehtävänkin. Suhtautumisessa inflaatioon Federal Reservellä on enemmän tilaa selityksille, sillä asuminen muodostaa USA:ssa selvästi suuremman osan inflaatiossa kuin esimerkiksi Euroopassa. Fedin päätösten jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa on hyvin käynyt ilmi pääjohtaja Powellin perustelut sille, miksi inflaatio on koholla: koska asumisen luvut (mm. vuokrat) ovat jälkijättöisiä ja laahaavat jopa 18 kuukautta reaalitalouden tahdin perässä. Muissa keskuspankeissa fokus on ollut työmarkkinan ”tasapainottumisessa” ja siksi, välillä melko hatarinkin perustein, on tyydytty toteamaan, että disinflaatio jatkuu ja rahapolitiikka toimii.
Tie inflaatiotavoitteeseen voi todella olla kuoppainen, mutta viime aikoina se on kääntynyt lähinnä ylämäkeen. Tämän vuoden vitsauksena keskuspankeilla on lisäksi kasvanut uhka tuontitulleista sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, sillä estimaattien mukaan kaupan esteiden voimaantulo voisi lyhyellä aikavälillä nostaa inflaatiota yli %-yksiköllä. Tätä mahdollisuutta ei juurikaan vielä ole keskuspankkien inflaatioennusteissa mukana, joten tullien toteutuessa lisää ennustetarkistuksia olisi tulossa. Tuolloin inflaatio takuuvarmasti pysyisi yli 3 %:n tasolla ja ennen pitkää lopettaisi myös ohjauskoron laskut. Yhdysvalloissa korkomarkkinalla on jo otettu takapakkia Fedin kevennysodotuksissa, mutta euroalueella povataan edelleen useampaa laskua tälle vuodelle. Inflaatiosta löytyy tälle ajatukselle todellinen haastaja.
Kuvio. TS Lombardin estimaatti tuontitullien vaikutuksesta inflaatioon USA:ssa.
