Koronapandemia laski työn määrää ja aiheutti inflaatiopaineita, mutta kuinka pitkään?

Julkaisin vuoden alussa artikkelin Harmaa väestö voi päästää inflaatiopeikon irti, jossa käsiteltiin demografian vaikutuksia talouskasvu- ja inflaatio-odotuksiin. Artikkelissa käsiteltiin tuolloin hiljattain ilmestynyttä Charles Goodhartin ja Manoj Pradhan kirjaa, jossa yksi keskeisistä teeseistä oli seuraava: Talouskasvu hidastuu, mutta inflaatio kiihtyy ja korot nousevat. Taustalla on ikääntyvän väestön kasvava kulutus ja työväestön globaali supistuminen, minkä myötä niukkuus työmarkkinalla synnyttää palkka- ja inflaatiopaineita. Tätä voimistaa Kiinan demografinen murros.

Eläkeikä houkuttelee aiempaa aiemmin?

Näin lähes vuoden jälkeen lienee syytä tarkastella kirjan kritiikkiä uuden tiedon valossa. Goodhartin ja Pardhan ennustukset ovat nimittäin osuneet työvoiman osalta suhteellisen hyvin kohdalleen ainakin lyhyellä aikavälillä. Etenkin USA:ssa työvoiman määrän supistuminen ja yhä useamman tippuminen työvoiman ulkopuolelle on ollut aihe, josta huolta ovat kantaneet kaikki aina Federal Reserven pääjohtajaa myöten. Samaan aikaan työpaikkoja vaihdetaan ennätykselliseen tahtiin, ja palkkapaineetkin ovat alkaneet kasvaa. Työmarkkinan murros näkyy etenkin vanhemmissa ikäluokissa: yli 55-vuotiaiden työhön osallistuminen laski koronapandemian alussa eikä se ole elpynyt muun työmarkkinan mukana. Muutos on näkynyt myös nuoremmissa ikäluokissa. Tehtyjen työtuntien määrä on lisäksi ollut Kiinaa lukuun ottamatta kaikissa suurtalouksissa tasaisessa laskussa viime vuosikymmenet.

Kuvio. Keskimääräiset työtunnit työntekijää kohden

Lähde: Bloomberg

Ehkä pandemia on muuttanut suhtautumista työhön, ja eläke tai kotiin jääminen on alkanut houkuttelemaan aikaisempaa aiemmin. Noussut asunto- ja osakevarallisuus saattavat olla yhtenä kimmokkeena työn vähentämiselle, sillä kuten demografiaa käsittelevässä tekstissäkin mainitsin, tutkimusten mukaan varallisuusvaikutus pakkautuu yhä selvemmin vanhempaan väestöluokkaan.

Pitkäkestoiset vaikutukset vielä mysteeri

Aika näyttää, kuinka pysyviksi koronapandemian tuomat muutokset työmarkkinalla lopulta jäävät. Saattaa olla, että pandemia on vauhdittanut työmarkkinan murrosta ja tämä aiheuttaisi haasteensa myös keskuspankeille. Olli Rehn kirjoitti vuosi sitten julkaistussa HS:n arviossaan Goodhartin ja Pradhan kirjasta seuraavasti: ”-olennaista ei ole ennusteiden tarkkuus tai edes oikeaan osuvuus, vaan se, että esittää vankkaan analyysiin nojaavia perusteltuja, kriittisiä kysymyksiä, jotka pakottavat pohtimaan aiempia oletuksia tulevasta kehityksestä. Rahapolitiikan päättäjien on syytä ottaa Goodhartin ja Pradhanin esittämä analyysi ja kritiikki vakavasti, vaikka ei samaa mieltä olisikaan.”.

Ainakin lyhyellä aikavälillä kirjan tutkijat osuivat inflaatioennusteissaan hyvin, sillä he ennustivat kirjan ilmestyessä tälle vuodelle 5-10 prosentin inflaatiota pohjautuen kysynnän normalisoitumiseen, patoutuneisiin säästöihin ja tuotannon pullonkauloihin. EKP:n ennusteet olivat selvästi tätä alempana ja inflaatio pääsikin yllättämään päättäjät. Ehkä Frankfurtin keskuspankkitornissa tällä hetkellä pohditaan, voiko tämä tutkijoiden valtavirran näkemystä haastanut näkemys sittenkin toteutua ja inflaatiosta tulla talouden pysyvämpi vieras.