Ekonomisti fundeeraa: Kulutuksen dilemma
Kirjoitin jokin aika sitten makrokatsauksen USA:n kulutuksesta, joka on elpynyt ennätysmäistä vauhtia lähelle koronakriisiä edeltäviä tasoja. Alla oleva kulutusta kuvaava graafi sai minussa aikaan ristiriitaisia ajatuksia. Luonnollisesti kulutuksen, talouden tukijalan, elpyminen on hyvä asia etenkin yrityksille. Samaan aikaan pieni ympäristökeiju oikealla olallani kysyi kuiskaten: ”Kuinka kestävää tämä on?”.
Kuten USA:n kulutuksesta ja alla olevasta kuviosta näkyy, olemme ottaneet tätä runsautta ilolla vastaan, mikä on näkynyt rajusti Suomessakin kasvaneena kulutuksena. Ympäristökeijun kysymys kulutuksen kestävyydestä on todella tärkeä, sillä mielestäni kulutuksen kasvun sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka kulutetaan.
Valotin omaa, konservatiivistakin suhtautumistani velkaan Ekonomisti fundeeraa -tekstissä lokakuussa. Kuluttajana puolestaan mottoni on ”Vähemmän, mutta parempaa”. Ostan vähän, mutta hyvälaatuista ja mahdollisuuksien mukaan käytettyä tavaraa ja olen panostanut palveluihin. Tässäkin taustalla pätevät taloustieteen peruslainalaisuudet, eli kysynnän ja tarjonnan lait. Nyky-yhteiskunnassa tuntuu, että kun kuluttamisen perustarpeet (tarpeeksi ruokaa, lämpimät vaatteet, koti pään päällä) on tyydytetty, hukumme tavaraan, jota on tarjolla kuluttajatavaroiden räjähtäneen tarjonnan myötä puoli-ilmaiseksi.
Omalla kohdallani tarjonta on jo monissa tuotteissa ylittänyt kysynnän. Tämä tarkoittaa sitä, että tavaran kustannus, jolla tässä tarkoitan hinnan lisäksi myös ”näkymättömiä” kustannuksia, kuten luonnonvarojen kulumista ja tavarasta eroon pääsyn vaivaa, on monessa tapauksessa ylittänyt ostamisen tuoman hyödyn. Kuluttajana minua ei siis ohjaa pelkästään tuotteen hinta, vaan myös muut tekijät, laatu ja käyttöhyöty siellä kärkipäässä. Lisäksi koen, että itselleni tavaran sijaan palveluissa hyöty-kustannussuhde on selvästi parempi, ja siksi olen siirtynyt kulutuksessani yhä palveluvaltaisempaan suuntaan.
Sijoittajallakin mahdollisuus vaikuttaa
Palvelualojen voittokulku talouden arvonlisän kasvattajana on viime vuosina näkynyt, ja kuten alla olevasta kuviosta (lähde: Tilastokeskus) on nähtävissä, palvelualojen osuus Suomen viennistä on jo ohittanut teollisuuden. Erityisesti digitalisaatio näkyy näissä luvuissa, sillä Tilastokeskuksen mukaan ohjelmistojen, konsultoinnin ja tietopalvelujen toimialat ”vastasivat yhdessä yli 15 prosentin osuudesta kotimaisen arvonlisäviennin kasvusta vuosien 2013 ja 2018 välillä”. Suomi siis on ottanut osansa digitalisaatiosta hyvällä menestyksellä.
Paitsi kuluttajalla, myös sijoittajalla on tulevaisuuden kannalta kestävän talouskasvun avaimet käsissään. Pelkästään Helsingin pörssistä löytyy paljon yhtiöitä, jotka ratkaisevat digitalisaation, uusiutuvan energian, ympäristövastuun ja kestävän talouskasvun ongelmia. Pörssiin on siis jo tungettu roppakaupalla innovaatioita ja lisää on varmasti tulossa.
Toivotan blogin lukijoille vastuullisen kuluttamisen ja sijoittamisen sävyttämää joulun odotusta!
Marianne Palmu
Ekonomisti fundeeraa -juttusarja sisältää ajatuksenvirtaa talouden ilmiöistä.
Aikaisemmat tekstit:
21.11.2020: Rakas kilpailu, kaipaan sinua
31.10.2020: Tiistaina edessä poliittisen vastakkainasettelun juhla
19.10.2020: Miltä tuntuisi 21 692 euroa lisävelkaa omalla tilillä?