Mitä ihmettä analyysiyhtiö tekee keskustelupalstalla?
Analyysimaailman muutoskyvyttömyyttä ja yritysviestintää ruotiva blogisarjani jatkuu. Viimeksi kerroin, kuinka aloitimme IPO-yhtiön seurannan myy-suosituksella, vastoin kaikkia toimialan kirjoittamattomia sääntöjä. Tänään kerron yhdestä ristiriitaisimpia tunteita herättäneestä siirrostamme. Päätimme nimittäin jalkautua sijoittamisen keskustelufoorumeille, ensin ShareVilleen ja sitten Kauppalehteen (firman sisällä kutsumme sitä Vietnamiksi). Suhteellisen järjettömältä tuntunut juttu on tuonut nopeasti tuloksia, osa hyviä ja osa ei niin hyviä.
Firman alkuaikoina saimme nimimerkkien takaa niin paljon lokaa ja henkilökohtaisuuksiin menevää solvausta osaksemme keskustelufoorumeilla, etten vuosiin avannut yhtäkään keskustelufoorumia. Se äänekkäin ja rääväsuisin 1 % hautasi alleen monen sinänsä asiallisen ja hyvän sijoituskeskustelun. En myöskään halunnut antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa ajatteluuni analyysiä tehdessäni, sillä analyytikolle syntyy helposti kiusaus kirjoittaa sitä, mitä yleisö haluaa kuulla. Samalla ihmettelin, mistä foorumeiden vihapuhe ammattikuntaamme eli ”geelitukkia” kohtaan kumpusi. Yhtenä syynä lienee se, kuinka halveksuvasti oikeastaan vanha pankkiirimaailma todellisuudessa suhtautuu näihin foorumeilla hengaaviin piensijoittajiin eli ”bulleroihin”. Se on pahempaa allergiaa, kuin suhtautuminen Inderesiin alkuaikoinamme. Ajattelimme, että meillä olisi paikka erottua, jos profiloituisimmekin analyysitiiminä myös ihan tavallisten sijoittajien ystäväksi. Meillä kun jokainen oli selvinnyt täyden päivän sijoitusmessuistakin ilman Zyrteciä.
Vietnamiin jalkautuessamme ymmärsimme, että näillä foorumeilla on iso osa yhteisöstämme ja myös paljon fanejamme. Missiomme mukaisesti meidän tehtävä on palvella ja auttaa heitä. Meillä on yhteinen tavoitetila foorumeilla olevan yhteisön kanssa: ymmärtää pörssiyhtiöitä paremmin ja löytää parhaat sijoituskohteet. Mitä jos vain sivuuttaisimme epäasialliset kommentit ja lähtisimme toteuttamaan tätä missiota yhdessä? Me voisimme auttaa yhteisöä rikastamaan keskustelua ja yhteisö auttaisi meitä ymmärtämään, mitkä asiat sijoittajia yhtiöissä kiinnostavat. Näin pystyisimme tuottamaan sijoittajille yhä paremmin heidän kysymyksiin vastaavaa analyysiä.
Tiputimme evankelistamme Vernerin Vietnamiin tämän vuoden alussa, sillä operaatio tarvitsi nimetyn vastuuhenkilön. Jalkautuminen taistelukentille ei ollut helppo. Meitä vastaan hyökättiin heti analyyseissä tekemistämme virheistä (kun seurannassa on yli 90 yhtiötä, kaikkien suositukset eivät osu nappiin) ja toimintaamme kyseenalaistettiin. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että kun asiat kerran puidaan avoimesti läpi, ei niistä tarvitse enempää jauhaa ja aloimme ymmärtää paremmin toisiamme. Kutsuimme jopa toimistollemme kahville kritiikin heittäjiä ja saimme hyvän keskustelun luotua. Kahvi, munkit ja avoin keskustelu toimivatkin Vietnamissa väkivaltaa tehokkaammin. Osa keskustelijoista korjasi meihin kohdistuvia väärinkäsityksiä jopa puolestamme. Vaati kuitenkin kovia hermoja olla provosoitumatta henkilökohtaisuuksiin menevistä huuteluista.
Internet ei aina rakasta takaisin.
Inderes ei olisi mitään ilman meitä seuraavaa ja meihin luottavaa sijoittajayhteisöä. Päätimme, että meidän on turha odottaa, että sijoittajat löytävät meidät. Meidän ei pidä pelätä kritiikkiä ja ihmisten huonoja käytöstapoja internetissä, vaan vastata siihen avoimella ja rennolla otteella sekä ottaa kritiikki vastaan, kun siihen on aihetta. Meidän on turha käyttää isoja markkinointirahoja siihen, että saamme yhteisöämme kasvatettua. Meidän on itse jalkauduttava sinne, missä sijoittajat ovat ja oltava heidän ystäviä. Tämä on meille luontevaa, koska se on osa kulttuuriamme. Pankkiirille ystävyyden tason määrittää sijoittaja-asiakkaan lompakon paksuus, mutta meille sillä ei aidosti ole yhtään mitään väliä. Olemme foorumeilla yksi keskustelijoista muiden joukossa ja tavoitteemme on olla mahdollisimman pidetty keskustelija.
Monet brändit keskittyvät hieromaan huolellisin sanavalinnoin tehtyjä lehdistötiedotteita ja markkinointiviestejä, kun ne voisivat rakentaa aitoa yhteisöä jalkautumalla omia tuotteita ja omaa toimialaa koskeviin keskusteluihin eri kanavissa.
Seuraavassa blogissa kerron, miksi ihmeessä myönnämme tekemiämme virheitä.