Korkokäyrässä u-käännös, mitä ajatella?
Kirjoitin taannoin siitä, kuinka kääntynyt korkokäyrä, eli lyhyiden ja pitkien korkojen negatiivinen erotus, pääsi taaperon ikään Yhdysvalloissa. Tyypillisesti korkokäyrän kääntyminen on ollut lähes varma taantumasignaali. Mutta vielä lähempänä taantuma on, jos korkokäyrä lähtee negatiiviseksi kääntymisensä jälkeen uudelleen jyrkkenemään, eli lyhyiden ja pitkien korkojen erotus pienenee. Tässä katsauksessa käydään läpi kyseistä tilannetta.
Ensimmäinen ajankohtainen kysymys tietenkin on, tuleeko taantuma nyt, kun pitkät korot jälleen nousevat lyhyitä rivakammin? Vastaus on ympäripyöreä, eli riippuu tilanteesta. Korkokäyrä voi nimittäin tehdä u-käännöksen kahdesta eri syystä: joko lyhyiden korkojen laskun vuoksi tai pitkien korkojen nousun vuoksi. Ensimmäistä nimitetään esimerkiksi TS Lombardilla nimitetään härkäskenaarioksi (korkojen lasku=velkakirjahintojen nousu) ja jälkimmäistä karhuskenaarioksi (korkojen nousu=velkakirjahintojen lasku).
Härkäskenaario on intuitiivisesti helppo ymmärtää: lyhyet korot tyypillisesti laskevat, kun keskuspankit odottavat työmarkkinan selvästi heikkenevän ennen ohjauskorkojen laskua. Tästä yleensä seuraa taantuma. Pitkien korkojen nousun osalta tilanne on kinkkisempi. Nousevat pitkät korot nimittäin tyypillisesti indikoivat vahvistuvaa talousnäkymää, mutta samanaikaisesti ne itsessään aiheuttavat rahoitusolojen kiristymistä. Hämäävää on sekin, että historiassa useimmiten nämä karhu- ja härkäkääntymiset ovat tapahtuneet joko yhtäaikaisesti tai peräkkäin, kuten alla oleva, TS Lombardin tietoihin pohjautuva taulukko näyttää.
Lähde: TS Lombard
Ei siis ihme, että korkokäyrä tarjoaa nyt jokaiselle jotain: taantuman odottajat muistelevat vuotta 2006, jolloin Fed nostatti lyhyitä korkoja ja rahoitusjärjestelmä sittemmin romahti. Optimistien puolelle kallistuvat vetoavat vuoteen 1968 ja talouden pehmeään laskuun, ja inflaatiohaukat 1980-luvun alkuun ja keskuspankin liian myöhäisiin toimiin inflaation suitsijana.
Yhdysvaltain pitkien korkojen nousulle voidaan siis löytää niin optimistisia kuin pessimistisiäkin näkemyksiä. ”Hyvä” syy olisi talouden kestävyys ja neutraalin koron nousu, ”huono” taas energiakriisin siemen öljyn hinnan nousun myötä ja stagflaation riskien kasvaminen. Inflaatiolukemat puoltavat kumpaakin, sillä monet tutkimukset ovat osoittaneet hintojen nousun olevan yhtälailla tarjonta- kuin kysyntäpuolenkin aiheuttamaa, vaikka nykytilanteessa kysyntätekijöiden paino on noussut. Korkokäyrän perusteella taantuma on jälleen askelen lähempänä.
Luetuimmat artikkelit




