Kinnusen jorinat: Kuplien dynamiikka

Usein kuulee väittämän, että osakemarkkinat ovat tehokkaat ja aina rationaalisesti hinnoiteltuja. Eivät ne ole, ja yksi selkeä todiste tästä on osakemarkkinoille välillä muodostuvat kuplat. Näistä yksi legendaarisimmista tapahtui Helsingin pörssissä 2000-luvun vaihteessa, massiivinen teknokupla. Globaalissa ”kilpailussa” Japanin monta kokoluokkaa suurempi osakemarkkina on edelleen selvästi alle 1990 kuplan alapuolella. Toisaalta aikoinaan Alankomaissa yhdellä tulppaanin sipulilla sai hankittua omakotitalon. Taustalla on yksinkertaisesti ihmisluonne, joka ei ole aina rationaalinen. Ja ihmiset luovat markkinat.

Miten markkinat kuplaantuvat?

Helsingin pörssi ei ole tällä hetkellä kuplassa, enkä minä ennusta kuplaa. Tässä kirjoituksessa pyrin pohtimaan sitä, miksi osakemarkkinat (tai mitkä tahansa markkinat) voivat kuplaantua, avata kuplan luonnetta ja mahdollisesti tarjota joitain vinkkejä siihen, miten niissä pitäisi toimia. Määrittelen kuplan yksinkertaisesti jaksona, jolloin osakkeiden tai osakemarkkinoiden arvostustaso nousee merkittävästi irralleen fundamenteista tavalla, joka ei ole kestävää. Kupla erottuu peräpeiliin katsottaessa selkeänä poikkeuksena normaalista pörssikehityksestä.

Yksikään kupla ei ole samanlainen, mutta tiettyjä samankaltaisuuksia löytyy. Käytän Helsingin pörssin teknokuplaa esimerkkinä, mitä kautta yritän konkretisoida hyvin spekulatiivista asiaa. Tarkoitus ei ole kertoa Helsingin pörssissä tapahtumista historiankirjoja varten, vaan pohtia aihetta yleisluontoisesti. Dramatisoin varmasti joitakin kohtia tarinasta ja mukana on myös vahva annos mututuntumaa.

Alla olevassa graafissa on Helsingin pörssin kurssikäyrä vuosilta 1995-2003. Olen lisännyt graafiin kevyitä kommentteja silloin mahdollisesti vallinneesta mielialasta sijoittajien keskuudessa. Helsingin pörssin yleisindeksi kävi vuosituhannen vaihteessa yli 18300 pisteen, minkä takia uusia kaikkien aikojen huippuja ei ole nähty eikä ihan heti nähdäkään. Mutta sukelletaan nyt alkujorinoiden jälkeen kuplan dynamiikkaan.

Markkinakuplien syntyminen ja nousu

“Bull markets are born on pessimism, grown on skepticism, mature on optimism, and die on euphoria.”
- Sir John Templeton

Lähdetään liikkeelle perusteista: osakemarkkinat ovat ihmisten operoima markkina siinä, missä muutkin. Myös algoritmit ovat ihmisten luomuksia. Osakemarkkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki, mutta osakkeiden tarjonta on kohtuullisen stabiili (listautumisia ja osakeanteja on rajallinen määrä). Näin ollen kysynnän kehitys määrää yleensä osakemarkkinoiden suunnan. Kun markkinoille lisätään likviditeettiä (eli rahaa) esimerkiksi keskuspankkien toimesta, tämä luo lisää kysyntää sijoituskohteille. Jos korkotaso on jo painettu nollatasolle, korkosijoituksiin suunnattua rahaa ohjautuu yleensä normaaliakin enemmän osakemarkkinoille. Tämä nostaa siis kysyntää, mikä taas nostaa arvostustasoja. Äärimmäisen yksinkertaista, eikö vain? Kuvaa laajentaessa saamme mukaan paljon muita rahavirtoja, jotka osakemarkkinoille tai sieltä pois virtaavat. Keskitymme tässä kappaleessa pääasiassa erilaisiin sijoittajiin, jotka operoivat markkinoilla.

Jaetaan markkinaosapuolet ensin karusti viiteen ryhmään:

• Ammattimaiset varainhoitajat ja salkunhoitajat (”long only”)
• Hedge-rahastot ja muut long/short-sijoittajat
• Fundamenttisijoittajat (sisältää kaikki sijoittajaluokat)
• Passiiviset kuukausisäästäjät
• Treidaajat tai spekuloijat (tekninen analyysi / fundamenttianalyysi)

Selvennyksenä todetaan, että eläkerahastot ja muut vastaavat institutionaaliset sijoittajat kuuluvat ensimmäiseen ammattimaiset sijoittajat -ryhmään. Tällä ryhmällä on valtava määrä pääomia markkinoilla.

Kuten Sir John Templeton kertoo: härkämarkkinat syntyvät pessimismistä, kasvavat skeptisyyden vallitessa, ikääntyvät optimismissa ja lopulta kuolevat euforiassa. Kun katsomme esimerkiksi Helsingin pörssin kehitystä vuoteen 1999, osakemarkkinoiden käytös on edelleen suhteellisen ”normaalia”. Härkämarkkina on toki ollut todella voimakas alhaiselta lähtötasolta, sillä indeksi on noussut satoja prosentteja muutamassa vuodessa. Kurssit olivat nousseet pitkään ja optimismia on selvästi ilmassa (95 maailmanmestaruutta unohtamatta), mutta arvostukset eivät olleet vielä poikkeuksellisen korkeita ja tulevalle kuplalle rakennettiin vielä perustuksia. Yleinen innostus oli kuitenkin tarttumassa osakemarkkinoihin.

Vuoden 1999 alussa osakemarkkinat alkoivat selvästi kuplaantua. Osaketuotot ovat poikkeuksellisia ja erityisesti ”internet”-osakkeet ovat nousseet todella voimakkaasti. Kuumimpien nimien osakkeet ovat loppumassa kesken, ja euforian merkkejä näkyy yhä enemmän. Perinteisesti tässä vaiheessa tavalliset sijoittajat alkavat uskoa olevansa Warren Buffetteja (joka totta kai oli tuolloin epäsuosiossa, sillä hän ei sijoittanut kuumiin internetosakkeisiin) ja suunnittelevat aikaistettua eläkettä. Itseluottamus kasvaa, riskejä otetaan lisää ja summat kasvavat markkinan noustessa. Teknologiarahastojen suosio räjähtää, kun rahastot voivat markkinoida >30 %:n vuosituottoja. Historialliset tuotot eivät olleet silloinkaan lupaus tulevasta.

Vuosituhannen vaihteen ympärillä täysi euforia oli päällä. Sijoittaminen oli lasten leikkiä, kun kaikki internetiin edes viittaava nousi. Tämä tarjosi myös vedättäjille täydelliset apajat. Uusi talous oli käynnistymässä, eikä arvostustasoilla ollut enää mitään merkitystä. P/E-lukujen katsominen oli turhaa, osittain toki sen takia, että suuri osa yhtiöistä oli tappiollisia. Uusia arvostusmenetelmiä kehiteltiin täyttä päätä, ja teknologiayhtiöitä arvotettiin muun muassa työntekijöiden määrällä (P/henkilöstö). Tietysti helpointa täysin poikkeuksellisia arvostuksia oli perustella sillä, että kaikki muutkin sektorin osakkeet on arvostettu älyttömästi. Tämä on verrokkien ryhmien käyttämisen suurin vaikeus. Aina löytyy joku, jonka arvostus on vielä älyttömämpi. DCF-mallien terminaalit laitettiin uuteen asentoon, ja koko maailmantalouden odotettiin kasvavan räjähdysmäisesti. Markkinan piti olla niin suuri, ettei tarvitse miettiä voittajia ja häviäjiä. Kunhan ostat vaan, ja valmistaudut vastaanottamaan voittosi. Suunnilleen tässä vaiheessa minä muuten tutustuin osakesijoittamiseen ensimmäistä kertaa. Lopputuloksen voitte arvata.

Kuplan dynamiikkaa – miten irrationaalinen käytös voi muuttua rationaaliseksi?

Mutta miten tämä kaikki on mahdollista? Pyrin avaamaan dynamiikkaa aiemmin esiteltyjen sijoittajaryhmien kautta, ja käsittely muuttuu tässä vaiheessa yleisluontoisemmaksi. Kaikki ei siis ole sovitettavissa teknokuplaan. Ammattisijoittajat-ryhmä, joka liikuttaa erittäin isoja pääomia, on lähtökohtaisesti ”long only” -sijoittajia. Tämä tarkoittaa, että ne eivät myy osakkeita lyhyeksi, vaan omistavat osakkeita kaikissa markkinaolosuhteissa. Jos joku salkunhoitaja uskaltaa ottaa näkemystä ja kasvattaa käteispainoaan markkinan noustessa, hän häviää indeksille (normaalia enemmän), menettää pääomia ja mahdollisesti lopulta työpaikkansa. Tämä ryhmä on ollut markkinoilla jo aiemmin, ja pysyy valtaosin osakkeiden kyydissä. Salkunhoitajat saavat koko ajan lisää pääomia, kun rahastosijoittajien määrä kasvaa voimakkaasti. Esimerkiksi teknokuplan aikaan yksityissijoittajien rahat valuivat teknologiarahastoihin. Nämä rahat tulevat siis markkinalle, olivatpa salkunhoitajat mitä mieltä tahansa markkinan arvostuksesta tai tuotto-odotuksesta. Harva on kuitenkin kieltäytynyt ottamasta vastaan uusia pääomia, joihin oma ansainta kuitenkin pääosin perustuu.

Hedge-rahastojen pääomat ovat aina olleet rajallisia, mutta välillä niilläkin oli merkittävä rooli markkinoilla. Tämä ryhmä on asiaan liittyen kriittinen, koska sen periaatteessa pitäisi toimia jonkinlaisena vastapainona kuplaantumisessa. Long/short-rahastot ovat yleensä periaatteessa markkinaneutraaleja. Teknokuplan ja finanssikriisin jälkimainingeissa niiden pääomat kasvoivat merkittävästi erityisesti Yhdysvalloissa, jossa on nyt takana kymmenen vuoden härkämarkkina. Short-puolelta tuotot ovat tietysti olleet tiukassa, ja hedge-rahastot ovatkin tuottaneet surkeasti viime vuosikymmenen aikana. Samalla pääomat ovat valuneet hiljalleen pois, ja koko ryhmä on kääntynyt yhä enemmän long-puolelle. Edelleen shortteihin uskovat ovat todennäköisesti kutistuneet pääomiltaan todella pieniksi, minkä takia markkinadynamiikan vastavoima pienenee. Lisäksi valtaosa edelleen mukana olevista tunnistanee markkinoiden kuplaantumisen ja arvostustasojen kestämättömyyden, mutta samalla tavalla kuin treidaajat, he uskovat momentumin ja trendin voimaan (”dont fight the trend”): mukana ollaan niin kauan, kun nousu jatkuu. Tämä tarkoittaa, että trendin jatkuessa ryhmä on long-puolella, tai kärsii hitaan kuoleman pääoman kadotessa. Lopulta mukana on vain long-puolen sijoittajia, jotka odottavat kärsimättömänä trendin kääntymistä. Osittain tämän takia trendin kääntyessä liikkeet ovat osittain todella voimakkaita: ostajia ei ole, mutta myyjiä riittää.

Passiiviset kuukausisäästäjät, siis sijoittajat, jotka säästävät saman summan joka kuukausi esimerkiksi indeksirahastoihin, eivät ota kantaa markkinoiden arvostuksiin. Tämän ryhmän todella voimakas kasvu onkin yksi tekijä, joka voi viedä markkinat kupla-alueille tulevaisuudessa. Suomessa indeksirahastoihin säästäminen on positiivisesta kehityksestä huolimatta suhteellisen vähäistä, ja muutamat indeksirahastot ovat edelleen pääomiltaan pieniä. Yhdysvalloissa trendi on selvästi voimakkaampi, ja maailman suurimmat varainhoitajat Vanguard ja Blackrock ovat keskittyneet kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin. En ole syyttämässä indeksisijoittamista mahdollisesta tulevaisuuden kuplasta, mutta mielestäni tämä on kuitenkin yksi trendi, joka voi vaikuttaa kuplaantumiseen tulevaisuudessa erityisesti Yhdysvalloissa.

Samaan ryhmään voimme lisätä myös osakkeista innostuneet, mutta niiden perusteita ymmärtämättömät yksityissijoittajat. He ostavat osakkeita, koska ne ovat nousseet. Yhdysvalloissa kymmenen vuoden nousuputken jälkeen tämän ryhmän koko on kasvanut merkittävästi – aina on ollut hyvä aika ostaa osakkeita, ja jokainen dippi on kannattanut ostaa. Tämä hämärtää hiljalleen markkinaan liittyviä riskejä. Tämä ”arvostusneutraali” mutta jatkuva pääomavirta osakemarkkinoille voi olla juuri se ratkaiseva tekijä, joka kääntää tiukat taistelut härkien ja karhujen välillä härkien voitoiksi lähivuosina (marginaalinen ostaja/myyjä). Epäilen myös, että osakemarkkinoiden nousu on innostanut tätä ryhmää säästämään enemmän ja nopeammin kuin he ehkä alun perin ajattelivat – ihmismieli on sellainen.

Kuplassa yleensä suhteellisen heikosti pärjäävät fundamenttisijoittajat, jotka todennäköisesti myyvät omat sijoituksensa liian aikaisin. Vähintäänkin ostamisesta tulee todella vaikeaa, jos noudattaa orjallisesti arvosijoittamisen raamattua (arvostuskertoimet venyvät väkisin nousussa). Valistuneet tässäkin ryhmässä kuitenkin tietävät markkinoiden taipumuksen äärimmäisyyksiin, ja pitävät kiinni ainakin parhaista omistuksistaan matkan aikana. Jos pystyy tunnistamaan markkinatilanteen oikein, voi jälleen jäädä pitämään kiinni osakkeista niin pitkään kuin trendi kestää. Isossa kuvassa tämä tietysti voimistaa kuplaa ja luo mielenkiintoisen tilanteen: myyjien vähyys ei johdu hintatasosta, vaan ostajien innokkuudesta. Vaikka arvostukset olisivat järjettömät, on täysin rationaalista pitää kiinni osakkeista, jos osakkeet ovat todennäköisesti kalliimpia jälleen seuraavana päivänä. Silloin on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että arvo ja hinta ovat irronneet toisistaan ja kyse on spekuloinnista. Tässä ei ole mitään pahaa, mutta säännöt muuttuvat: arvosijoittajakin päätyy pelaamaan trendi- ja momentum-peliä, mikä ei todennäköisesti ole hänen vahvuutensa.

Viimeisenä sijoittajaryhmänä on treidaajat ja spekuloijat. Heillä markkinatilanteella ei lähtökohtaisesti ole merkitystä. Suurella osalla on markkinanäkemys, ja kuplassa he ovat valmiita shorttaamaan markkinaa heti, kun momentum kääntyy. Mutta niin kauan, kun trendi ja momentum ovat ylöspäin, ja ratsastavat ryhmänä ylöspäin. Hyvällä treidaajalle rahan tekeminen on oikeassa olemista tärkeämpää – tai ehkä rahan tekeminen on oikeassa olemista.

Tämän pitkän selityksen jälkeen olet varmaan ymmärtänyt mitä haen: kaikki sijoittajaryhmät ovat kuplassa pääosin härkiä, vaikka he tietäisivät täysin, ettei nousu ole kestävää. Kaikki eivät toki edes tiedä kuplasta tai havaitse sitä markkinahuippujen vallitessa. Monilla voi kuitenkin olla näkemys siitä, mikä markkinatason pitäisi olla, mutta he tietävät, ettei markkinoita kiinnosta heidän mielipiteensä. Osakkeet menevät sinne, minne rahavirrat ne määräävät. Vaikein tilanne on mahdollisesti fundamenttianalyytikoille, jotka 1) haluavat olla oikeassa ja 2) haluaisivat antaa oikean kuvan markkinasta. Fundamenttianalyytikon on vaikea sanoa: ”Nostamme tavoitehintaamme, koska uskomme osakemarkkinakuplan laajentuvan vielä lähikuukausina. Osakkeen todellinen arvo on selvästi nykyistä tavoitehintaamme alhaisempi, mutta tällä hetkellä osakekurssia ajavat muut tekijät”. Tätä ingressiä tuskin tulemme raportin etusivulla näkemään, minkä takia arvoon tukeutuvat analyytikot voivat olla kuplatilanteessa pitkään väärässä. Lohdutuksena voin todeta, että markkinat ovat olleet kuplassa monta kertaa aiemminkin, mutta palanneet lopulta aina aiempaan viitekehykseen. Välissä voi olla kuitenkin hulluja vuosia.

Markkinakuplien purkautuminen

“Be Fearful When Others Are Greedy and Greedy When Others Are Fearful”
- Warren Buffett

Kuplan huippu saavutetaan viimeistään silloin, kun ostajia ei enää yksinkertaisesti ole. Kaikki, jotka haluavat olla osakemarkkinoilla, ovat siellä. Mahdollisesti seuraavassa kuplassa Uber-kuskisi spekuloi indeksifutuureilla. Euforia on saavuttanut kliimaksin eikä vielä hölmömpiä hölmöläisiä enää ole. Kuplan puhkeamiseen voi hyvin liittyä joitain suuria tapahtumia ja selkeä narratiivi, mutta kun olemme rehellisiä, kuplien muodostumisessa negatiiviset uutiset ohitetaan olan kohautuksella. Niin kauan, kun suurempia hölmöjä on saatavilla, osakkeiden trendi voi pysyä nousussa ja käytännössä kaikki edellä mainitut sijoitusryhmät ovat mukana. Fiksut toki ovat keränneet samalla käteiskassaa, minkä avulla he voivat olla voittajien joukossa omaisuuden uudelleenjaossa, mikä suuriin kupliin liittyy. Häviäjät ovat niitä, joille on kuplan huipulla myyty osakkeita järisyttävillä hinnoilla.

Kuplissa osakkeiden arvostuksella ei ole juurikaan merkitystä, mutta kun kupla puhkeaa, kannattaa ruveta miettimään, missä kohdassa hinta ja arvo jälleen kohtaavat. Yleensä markkinat palautuvat näille tasoille suhteellisen nopeasti sen jälkeen, kun ahneus kääntyy peloksi. Tämä johtuu siitä, että sijoittajaryhmiemme käyttäytyminen muuttuu kokonaan: long only -rahastoista virtaa rahaa pois, joten he joutuvat myymään halusivatpa tai ei. Ammattisijoittajat yleensäkin siirtyvät odottelemaan tuotto-odotuksien normalisoitumista, koska he tietävät tämän olevan yleinen kaava markkinoilla. Ostot ovat siis hyvin valikoituja kurssien laskiessa. Hedge-rahastot ja shorttaajat saavat vihdoin päivänsä auringossa, ja riskien hallintaa korostetaan enemmän. Poliitikot haluavat kieltää osakkeiden lyhyeksi myynnin, niin kuin se olisi oikeasti ongelman ydin. Raha virtaa markkinaneutraaleihin rahastoihin, jos historia toistaisi itseään. Media tekee ylistäviä juttuja niistä guruista, jotka sattuivat julistamaan markkinakuplan juuri oikeaan aikaan. Suuret tuotot tuovat heille suuria pääomia. Ne, jotka huusivat sutta liian monta kertaa nousun aikana, saavat jonkinlaisen synninpäästön. Mutta jos ajoitus oli väärä, olit väärässä.

Fundamenttisijoittajat odottavat edelleen järkeviä arvostustasoja. Varmasti monet ostavat laskussa liian aikaisin osittain siitä tuskasta, että pelkäävät markkinan lähtevän uudelleen nousuun. Koko kupla voi olla dramaattinen kokemus, jos on vuosia seurannut sivusta, kun muut ovat rikastuneet. Toisaalta trendin ja momentumin jatkuminen selvästi alaspäin ja yleisen ilmapiirin kääntyminen peloksi varmasti helpottaa tätä tuskaa ja järkevien arvostustasojen odottamista. Menestyneet treidaajat ajavat aallonharjalla alaspäin, siinä missä ylöskin. Niin kauan kuin iso trendi on alaspäin, rahaa on helpompi tehdä sillä puolella. Toki shorttaamiseen liittyy ylimääräisiä riskejä, mutta voimakkaassa karhumarkkinassa se on kuitenkin kannattavaa. Osakepoimijat löytävät varmasti suhteellisen nopeasti ostettavaa järkeviltä tasoilta, koska lasku ei ole tasapuolinen kaikille osakkeille. Kiire ostamaan ensimmäisestä notkahduksesta on kuitenkin kadonnut.

Passiiviset osakesäästäjät toivottavasti jatkavat tasaisia ostoja. Tärkeintä koko strategiassa olisi, että sijoitussuunnitelmassa pysyttäisiin myös osakemarkkinoiden laskiessa. Jos osakkeet päädyttäisiin myymään seuraavan karhumarkkinan aikana, koko idioottivarmasijoitussuunnitelma muuttuisi idioottimaiseksi sijoitussuunnitelmaksi. Toivottavasti näin ei käy, mutta epäilen, että osa sortuu tähän virheeseen. ”Olen pitkäaikainen osakesijoittaja” on monesti kääntynyt muotoon ”olin nousumarkkinassa osakesäästäjä”. Jälkimmäistä ei toki lausuta ääneen. Todennäköisesti tämä rahavirta vähintäänkin pienenee, eikä yksin riitä estämään kuplan tyhjentymistä.

Toisin sanoen, kaikki ovat enemmän tai vähemmän karhuja, kunnes arvostustasot normalisoituvat. Tämän jälkeen osakkeet löytävät jälleen tukea fundamenteista, ja tilanne rauhoittuu. Sentimentti pysyy kuitenkin negatiivisena pitkään, koska kupla on ollut erityisesti uusille sijoittajille traumaattinen kokemus. Vuosikausia maton alle lakaistut riskit voivat realisoitua nopeasti, mutta merkittävien tuottojen kerääminen osakemarkkinoilla vaatii yleensä pitkäjänteistä sijoittamisesta.

Pitääkö olla huolissaan?

Mielestäni Helsingissä ei tarvitse huolehtia osakekuplasta tällä hetkellä, vaikka euforian merkkejä tällä hetkellä onkin ilmassa. Tietysti markkinakorjaukset ovat aina mahdollisia, mutta emme ole Helsingissä kuplassa, emmekä arvostuskertoimien perusteella lähelläkään sitä. Sen sijaan Yhdysvalloissa on mielestäni tarvetta ainakin terävöittää hieman tuntosarvia, minkä takia siirryn tekstissäni rapakon taakse.

Finanssikriisin jälkeen maaliskuussa 2009 alkanut osakemarkkinoiden härkämarkkina on Yhdysvalloissa pian yksitoista vuotta vanha. Yhdysvalloissa nousu on nyt pisin ja yksi voimakkaimmista kautta historian (ennen teknokuplaa kurssit nousivat vieläkin voimakkaammin). Härän teurastus on toki ollut välillä lähellä, mutta lopulta keskuspankit ovat selvittäneet kapeikot mainiosti. Yhdysvaltain taloussykli on nyt kestänyt yli kymmenen vuotta, ja myös reaalitalouden noususykli on nyt ennätyksellisen pitkä. Härkämarkkinat tai taloussyklit eivät kuole vanhuuteen, joten tällä ei ole periaatteessa merkitystä. Yhdysvalloissa on ilmassa euforiaa, mutta mitään selkeää kuplaa ei mielestäni ole. Voi hyvin olla, että nousumarkkina jatkuu vielä vuosikausia.

En yritä arvata milloin markkina olisi kääntymässä, mutta yritän olla herkkä mahdollisille muutoksille. Sekä nousumarkkinat ja taloussyklit nimittäin kuolevat yleensä ylikuumenemiseen ja resurssien väärinallokointiin (esimerkiksi osakemarkkinakupla). Jossakin tälläkin hetkellä rakennetaan kuplaa, jonka puhkeaminen päättää nousukauden. Nollakorkopolitiikka ja keskuspankkien aktiivinen elvytys nostaa mielestäni tätä todennäköisyyttä koko ajan, ja mielestäni olisi naivia ajatella, ettei nykyisillä toimilla olisi mitään lieveilmiöitä. Keskuspankkien aktiivinen rooli on kuitenkin tullut jäädäkseen, ja heillä on valtavat resurssit vaikuttaa markkinoihin. Minulla on kuitenkin vaikeuksia uskoa siihen, että keskuspankit pystyisivät kontrolloimaan talouskehitystä niin täydellisesti, että taloussyklit poistuisivat kokonaan ja tämä nousu jatkuisi ikuisesti. Korjaavilla toimenpiteillä tulipalot saadaan hyvin todennäköisesti rauhoitettua. Tähän markkinoilla vaikuttaisi olevan vahva luottamus.

Loppujen lopuksi palaamme jälleen Buffettin vanhaan viisauteen: ole varovainen silloin kun muut ovat ahneita. Minä en tiedä milloin osakekurssit lähtevät laskuun, enkä tiedä myöskään, milloin ne kääntyvät takaisin nousuun. Mutta minä voin ajoittaa omat osakeostoni niin, että todennäköisyydet ovat puolellani. Kun ostat halvalla, aika on puolellasi. Arvostustasot palaavat lopulta normaaliin viitekehykseen, tai ainakin näin on toistaiseksi tapahtunut. Talous ja yrityksien tulokset elpyvät. Jos taas ostat kalliilla huipputuloksia, joudut odottamaan tuottoja mahdollisesti vuosikymmeniä. Jos ostat vääriä yhtiöitä, rahat eivät tule koskaan takaisin. Nämä asiat eivät ole riippuvaisia markkinatilanteessa.

Katsotaan mitä lähivuosina tapahtuu – hyviä sijoituksia!

Juha Kinnunen