Helsingin pörssin historiaa: kuplia, manioita ja unohduksen kausia

Tässä kirjoituksessa luodaan lyhyt ja kansantajuinen katsaus Helsingin pörssin historiaan 1912–2018. Kirjoitus on suunnattu erityisesti yksityis- tai ammattisijoittajille ja pyrkii välttämään turhia monimutkaisuuksia, mitä historiallisiin katsauksiin voisi tuoda mukaan. Helsingin pörssin historia ei missään nimessä ole tylsä aihe: pörssin historiaa on värittänyt rajut nousu- ja laskukaudet, spekulatiiviset maniat, kuplat ja toisessa ääripäässä vuosikymmeniä kestäneet matelukaudet sekä suoranainen unohdus. Toivottavasti tämä kirjoitus antaa sijoittajalle aineksia pohtia, missä kohtaa sykliä menemme nyt.

Helsingin pörssi on yksi maailman parhaita pörssejä

Helsingin pörssi on tuottanut historiansa aikana keskimäärin 5,35 % vuosittain olemassaolonsa aikana vuosina 1912–2018. Tässä lukemassa on huomioitu osingot, jotka on aina uudelleensijoitettu, sekä inflaatio. Toisin sanoen, pörssi on keskimäärin tuplannut 14 vuoden välein. Tuottoa voi pitää varsin kelpona, sillä pörssimme on maailman kärjessä tuottojen suhteen. Otetaan esimerkiksi vertailukohta. Pörssimielessä viimeisen sadan vuoden yhdessä onnistuneimmassa yhteiskunnassa Yhdysvalloissa pörssi on tuottanut keskimäärin samoin kriteerein reilu 6 % vuosittain. Helsingin pörssin tarjoama tuotto ei kuitenkaan ole ollut tasaista, saati helppoa: tälle aikavälille on mahtunut kaksi maailmansotaa, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota, syviä lamoja ja kriisejä, hyperinflaatiota sekä talouden ja yhteiskunnan muutos maatalousvaltaisesta de facto kehitysmaasta yhdeksi maailman kehittyneimmäksi palveluyhteiskunnaksi, kylmä sota sekä Neuvostoliiton romahdus. Näistä muutoksista ja kriiseistä huolimatta ovat pörssiyhtiömme kyenneet luomaan arvoa sijoittajille läpi ajan, kun tarkastellaan asioita pitkällä aikavälillä.

Lähde: Vaihekosken ja Nybergin tutkimukset 2009, 2011 ja 2014, Helsingin pörssi. Indeksi on painotettu markkina-arvoin, ja siihen on lisätty osingot ilman veroja.

On tärkeää huomioida ylläolevaa kuvaajaa katsoessa, että se on luonteeltaan hyvin teoreettinen: kukaan yksityishenkilö ei ole sijoittanut osakkeisiin koko tuolla aikavälillä, voimme suhteellisen turvallisesti todeta. Myöskään mitään Helsingin pörssin yleisindeksiä ei tosiasiassa ole ollut kuin vasta viime vuosikymmeninä: tuo indeksi on akateemikoiden konstruktio eri tietolähteistä yhtiöiden kurssinoteerauksista, osakemääristä ja osingoista, koottuna. Täten yksityissijoittajan kokemus etenkin 80-lukua edeltävistä indeksin indikoimista tuotoista voivat poiketa merkittävästikin. Ottakaa tämä kuva siis indikatiivisena, se varmasti tarkentuu lisätutkimusten myötä vielä lisää.

Pörssin muutos sadassa vuodessa

Helsingin pörssi on avattu vuonna 1912, ja kauppaa käytiin monelle lukijallekin tutussa Helsingin Fabianinkadun pörssitalossa aina vuoteen 1989 asti. Helsingin pörssin alku oli rehvakas, sillä yhtiömäärä kasvoi pian alkaneen I. maailmansodan aikana melkein sataan yhtiöön. Suomalaiset yhtiöt hyötyivät Venäjän sotatarvikkeiden kysynnästä, ja kasvava inflaatio kannusti ihmisiä pelaamaan rahojaan pörssiin: osakkeista syntyi hetkeksi kansanhuvi. Niinpä pörssissä koettiinkin kunnon ralli, mutta sodan lopun hyperinflaatio rokotti osakkeiden omistajia lopulta rajusti (huom., sisällissodan ajan pörssi oli kiinni). 1919 jälkeen pörssiä rokotti lisää kiristynyt rahapolitiikka ja maailmantalouden heikentyminen ja pörssiyhtiöiden määräkin romahti 20-luvun alkuun tultaessa päälle kolmeenkymmeneen. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että yhtiömäärällä mitattuna pörssi elpyi kunnolla vasta 80-luvulla!

Suomen talous kasvoi suotuisasti 20- ja 30-luvuilla, ja myös pörssi kehittyi myönteisesti: 30-luvun lamassa kurssit eivät itseasiassa niianneet lainkaan niin rajusti, kuin esimerkiksi kuuluisasti Yhdysvalloissa kävi, vaikka Suomessakin pula-aikaa koettiin. Sen sijaan toinen suuri koettelemus Helsingin pörssille koitui toisen maailmansodan pyörteissä: pörssi oli Talvisodan ajan kiinni, mutta Jatkosodassa pörssistä tuli jälleen rahalle pakopaikka alati kasvavaa inflaatiota vastaan ja pörssissä koettiin rajuja spekulatiivisia nousuja. Lopulta inflaation ja sodanjälkeisten devalvaatioiden aalto kuitenkin ylitti pörssin nimellisen nousun, ja pörssi laski ostovoimakorjattuna vuoden 1942 huipuistaan -75 %, pankkiosakkeiden laskiessa melkein 90 %. 40-luvun kurssitasoilta tällä käytössä olevalla indeksillä mitattuna päästiinkin kunnolla eteenpäin vasta 60-luvun lopulla.

Sota-aikana pörssiyhtiöitä koetteli sotakorvaukset ja kalustomenetykset sekä voimakas inflaatio. Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön Vuosikertomus vuodelta 1945.

Pörssi käytännössä uinui säästäjien unohtamana 50- ja 60-luvun. 70-luvulla pörssi otti uudelleen tuulta alleen kunnolla ja herätti taas säästäjien kiinnostusta: 1968–1973 pörssin arvo kolminkertaistui, mutta tämä nousu hautautui seuraavina vuosina öljykriisin ja inflaation alle menettäen jälleen kaksi kolmasosaa arvostaan. 70-luvun lopulla Helsingin pörssi tarttui yleismaailmalliseen imuun, ja nousua jatkuikin 80-luvun juppivuosiin ja niitä seuranneeseen lamaan asti. 90-lamasta pörssi toipui voimakkaasti devalvaation ja Nokian menestystarinan saattelemana, ja 2000-luku lieneekin jo kaikille lukijoille tutumpi periodi.

Reaalinen vuosituotto Helsingin pörssissä vuositasolla mitattuna 1913–2018. Lähde: Vaihekoski ja Nyberg.

Helsingin pörssin historiaa kuvaakin kokonaisuutena rajut arvonvaihtelut: jyrkkiä nousukausia ovat seuranneet jyrkät laskukaudet. Helsingin pörssi on laskenut 39 vuotena 106:sta vuodesta ja yli 50 % laskuvuosia on ollut kolme. Vastaavasti yli 50 % nousuvuosia on ollut kymmenen, niistä massiivisin vuoden 1999 kuplaan ajautuminen 162 %:n kurssimuutoksella. Helsingin pörssin vuosimuutosten keskiarvo 9,7 % ei kerrokaan paljoa siitä, paljon pörssi voi liikkua vuodessa. Helsingin pörssiä läpi sen historian on värittänyt myös spekulatiiviset ”kasinokaudet” ensimmäisestä maailmansodasta 90-luvun lopun teknokuplaan, joten kovin sofistikoituneeksi suomalaisen osakesijoittamisen historiaa ei voi kuvailla. Anekdoottisten todisteiden perusteella pörssin liikkeet eivät ole perustuneet alkuaikoina kovinkaan syvälliseen fundamenttitutkimiseen, vaan enemmän jopa uhkapelihenkiseen pelaamiseen. Sijoituspäätöksiä on tehty hyvin vähäisen informaation valossa, sillä tietoakaan ei ollut saatavilla kuten tänä päivänä. Päivän kursseja on voinut seurata taannoin Mercatorista tai Kauppalehdestä, mutta syvällisemmän tiedon hankkimisen väylät ovat kysymysmerkki: todennäköisesti informaatio on liikkunut 1900-luvun alussa Kämpinssä, myöhemmin torstai-Kallessa.

Sijoittajien informaation määrä on todennäköisesti ollut hyvin pieni pörssin ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kuva Kauppalehden pörssikatsauksesta 13.6.1944.


Moni nykysijoittaja ei ole voimakasta inflaatiota kokenut, mutta etenkin pörssin ensimmäisen 50 vuoden aikana inflaatio on syönyt merkittävästi säästäjien tuottoja. Vaikka inflaatio on viime aikoina ollutkin vähäistä, on se pitkässä juoksussa edelleen säästäjän pahimpia vihollisia, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Inflaatio Suomessa. Lähde: Tilastokeskus.

Kannattaako pörssin sijoittaa aina?

Lopuksi tarjoamme lukijalle pienen pähkinän, jotta tämä ei jäisi pelkäksi historialliseksi katsaukseksi: kannattaako pörssiin sijoittaa aina, kuten usein kuultu mantra kuuluu? Älkää ymmärtäkö väärin: sijoittaminen kannattaa aloittaa aina, jos se vain on mahdollista. Mutta sitä ei välttämättä kannata aloittaa menemällä osakkeisiin ”kaikki peliin” -mentaliteetilla, sillä jos historia lainkaan toistaa itseään, Helsingin pörssillä, kuten maailman pörsseillä yleensäkin talouden, velka- ja yritysten kannattavuussyklien myötä on hyvin erilaisia periodeja. Alla olevassa kuvaajassa on tarkasteltu Helsingin pörssin kuluneen 20 vuoden tuottoja: miltä näyttää sijoittajan 20 vuoden vuotuiset tuotot, jos hän olisi lämännyt kaikki rahat kerralla kiinni ja sijoittanut osingot (verottomasti..) uudelleen?

Lähde: Inderes

Kuten kuvaajasta näkee, markkina-arvoin painotettu indeksimme osinkoineen päivineen, inflaatio huomioituna, on juuri painunut alle 5 %:n keskimääräiseen vuosituottoon 1998–2018. 90-luvun loppu on ollut yksi pörssin huonoimpia aikoja aloittaa sijoittaminen, jos oma suoritus ei poikkea merkittävästi yleisestä pörssin tuotosta. Samaa olisi voinut sanoa 70-luvun alussa aloittaneille tai 30-luvulla säästäneille. Sen sijaan 80-luvulta 90-luvun loppuun sai Helsingin pörssin historian kovimmat 20 vuoden tuotot: peräti yli 20 % per vuosi. Ajoittaminen on vaikeaa, ja vuosikymmenet ihmiselämään pitkä aika. Tämän kuvaajan tarkoitus ei ole kannustaa pois sijoittamisesta, vaan aseistaa lukija kilvellä sellaisia ajatuksia vastaan, jotka näkevät osakkeiden aina olevan hyvä sijoitus: näin ei yksinkertaisesti ole. Pörssillä on välillä hirveitä kausia, ja ne voivat kestää pitkään, piste. Lohduttavaa kuvaajassa kuitenkin on, että ainakaan tuolla aikavälillä ei 20 vuoden säteellä sijoittanut sijoittaja jäänyt kyllä kauheasti tappiollekaan. Kuvaajan voi tulkita myös vasta-argumenttina sille väittämälle, että täysin sokeasti tehty buy&hold (osta ja pidä) -strategia olisi aina järkevää: se voi kohdata yllättävän pitkiä vaikeita kausia. Portfolion turhaa ja dramaattista veivaamista ei kannata tehdä, mutta järkevä kalibrointi markkinatilanteen mukaan on perusteltua. 20 vuotta on pitkä aikaa sietää heikkoja tuottoja: ajallisella hajauttamisella, tai ajoittamisella, on väliä.

Pörssin historiasta voi jatkaa keskustelua Sijoiitusfoorumin ketjussa pörssihistoriasta täällä https://keskustelut.inderes.fi/t/historianurkka-porssin-historiaa-finans...