Trumpin kauppapolitiikka - hullua riskinottoa vai nerokasta peliä?

Teksti on julkaistu alun perin 27.6.2018

Valkoisen talon kauppapolitiikka on hämmentänyt markkinoita vaikealla ennustettavuudellaan. Näyttää siltä, että USA on päättänyt laittaa kovan kovaa vastaan ja on jopa valmis eristäytymään kansainvälisistä kauppasopimuksista suojellakseen teollisuuttaan. Ei kuulosta kovin järkevältä, sillä rajojen avaaminen kansainväliselle kaupalle ja erikoistuminen on hyödyllistä jo taloustieteen perusperiaatteiden mukaisesti. Mutta ehkäpä Trumpin politiikkaa voi selittää taloustieteellisesti peliteorian avulla ja samalla selvittää, pohjautuuko se huonoon pelisilmään vai nerokkaaseen strategiaan.

Kansainvälisissä suhteissa - ja viimeisimpänä USA:n ja sen kauppakumppanien käymissä kauppaneuvotteluissa - on usein käytetty esimerkkinä hyvin yksinkertaista peliteoreettista ongelmaa, eli haukka-kyyhky-peliä. Jo keskuspankkijargonista tutut termit kuvaavat pelaajien strategioita hyvin: haukkamaisen strategian valitseva pelaaja mieluummin hyökkää ja vie läpi omat tavoitteensa ja kyyhkymäisen strategian vastaavasti valitseva pelaaja valitsee mielellään sovittelevamman ratkaisun, eli on tarvittaessa valmis perääntymään. Mikäli molemmat pelaajat ovat haukkoja ja hyökkäävät, häviö on kummallakin osapuolella suuri (lopputulema -1000 molemmilla pelaajilla, pelissä käytetään kuvitteellisia numeroita). Mikäli pelaaja A valitsee haukkamaisen strategian eli hyökkää ja toinen pelaaja perääntyy, on lopputulema pelaajan A kannalta positiivinen ja pelaajan B kannalta lievästi negatiivinen. Toisaalta mikäli molemmat pelaajat perääntyvät, säilyy tilanne ennallaan ja lopputulema molemmille on 0. Pelin strategioiden mukaiset lopputulemat on esitelty taulukossa alla.

Haukka-kyyhky-asetelma istuu nykyiseen kauppapoliittiseen tilanteeseen hyvin. Oletetaan, että pelaajina on esimerkiksi USA (pelaaja A) ja EU (tai Kiina, pelaaja B). Molemmilla on samanlaiset lähtökohdat pelissä: mikäli molemmat osapuolet lähtevät täysin panoksin (protektionismia rajusti lisäämällä) mukaan hyökkäykseen, on lopputulema vahingollinen paitsi niiden oman viennin, myös maailmantalouden kannalta. Toisaalta mikäli molemmat perääntyvät, säilyy kauppapoliittinen tilanne entisellään eikä kummallakaan ole mahdollisuutta julistautua kauppasodan voittajaksi. Toisaalta mikäli USA hyökkää ja EU ottaa sovittelevan roolin (vetäytyy tullikiistassa), USA on pelin voittaja ja EU häviäjä, tosin tappio on lievempi kuin pahimmassa vaihtoehdossa (-1 vs. -1000).

USA:lla haukkastrategia

Kun katsotaan muutama kuukausi taaksepäin kauppasotaan liittyvässä retoriikassa, on nähtävissä, että USA on valinnut neuvotteluissa hyökkäävän haukkastrategian. Valkoinen talo on puheillaan tehnyt selväksi, että se on saanut tarpeekseen maailmankaupan ”maksajan roolista” ja epäreilusta kauppataseen alijäämästä. Itse asiassa strategia on peliteoreettisesti hyvä, sillä Valkoinen talo toteuttaa rooliaan sekä epärationaalisena että vakuuttavana toimijana. Kauppapolitiikka on epärationaalista siinä mielessä, että presidentti Trump on tehnyt selväksi, että hyökkäys (protektionismin lisääminen) on ainoa vaihtoehto nykyisessä ”epäreilussa” kauppapoliittisessa tilanteessa, eli Valkoisella talolla ei ole insentiiviä olla rationaalinen ja missään tilanteessa poiketa valitsemastaan strategiasta, senkään uhalla, että pahin mahdollinen vaihtoehto ja suuret tappiot käyvät toteen. Toisena tekijänä on se, että Trump alkaa saada muut toimijat vakuuttuneeksi siitä, että on tosissaan strategiassaan: USA:n kauppakumppanit alkavat hiljalleen todennäköisesti uskoa, että USA:ssa ollaan tosissaan sitä mukaa kun uusia tuontitulleja tulee voimaan. Osaltaan vakuuttavuutta lisää taustalla uskomus siitä, että lopulta USA:lla on kauppasodassa vähemmän hävittävää kuin EU:lla tai Kiinalla.

Sittenkin loistavaa taktiikkaa?

Kun epärationaalisuus ja vakuuttavuus otetaan huomioon haukka-kyyhky-pelissä, alkaa sen lopputulema kääntyä USA:n eduksi. Nimittäin kauppaneuvottelujen toisena osapuolena EU:lla ei ole syytä ehdoin tahdoin lähteä kauppasotaan, mikäli se uskoo, ettei USA aio missään tapauksessa poiketa haukka-strategiastaan. Koska vaihtoehtona on joko massiivinen tappio (molempien valitessa hyökkää-strategia) tai lievempi tappio, on rationaalisen toimijan ainoa järkevä vaihtoehto valita kyyhkymäinen eli sovitteleva strategia ja taipua USA:n tahtoon tullikiistassa (esim purkaa omia kaupan rajoituksia) olettaen, että EU on rationaalinen. Tällöin presidentti Trump ehtisi julistautua kauppasodan voittajaksi ja hehkuttaa Amerikka ensin -politiikkaansa seuraavissa vaaleissa.

Lopputuleman osalta paljon riippuu siitä, kuinka hyvin Valkoinen talo saa rivinsä kokoon ja viestinsä yhtenäiseksi eli onnistuuko se lopulta vakuuttamaan vastapuolen strategiallaan. Mikäli näin käy, Trumpista olisi ainesta erinomaiseksi taktikoksi. Tosin siihen on vielä matkaa. Lisäksi peliteoria ei huomioi politiikan kompleksisuutta, kuten esimerkiksi diplomatian painoarvoa pidemmällä tähtäimellä kauppapoliittisissa suhteissa tai niiden merkitystä maailmantaloudelle.