Rahavirtalaskelma

Rahavirtalaskelma on yksi kolmesta keskeisimmästä yrityksen taloutta kuvaavasta laskelmasta. Tuloslaskelma kertoo, onko yritys kannattava; tase kertoo yrityksen nettovarallisuuden ja rahavirtalaskelma kertoo sen, tuottaako yritys kassavirtaa. Rahavirtalaskelma toimii eräänlaisena siltana tuloslaskeman ja taseen välillä ja luo yhteyden näiden kolmen laskelman välille.

Rahavirtalaskelman ymmärtäminen on tärkeää, sillä se auttaa arvioimaan yrityksen kykyä tuottaa positiivista kassavirtaa ja tarjota kestävää ja kasvavaa tuottoa osakkeenomistajille pitkällä aikavälillä. Lisäksi se kertoo yrityksen suorituskyvystä ja voi auttaa havaitsemaan yrityksen mahdollisia ongelmia ennen kuin ne heijastuvat tuloslaskelmaan.

Esimerkki:

Yritys ostaa uuden tuotantolaitteen 100 000 eurolla, joka maksetaan heti. Investointi näkyy rahavirtalaskelmassa negatiivisena rahavirtana tuona tiettynä ajankohtana, jolloin rahaa virtaa yrityksestä ulos.

Sen sijaan tuloslaskelmassa laitteen kulut poistetaan asteittain sen käyttöiän mukaan, esim. viiden vuoden ajanjaksolla 20 000 euroa vuosittain.

Tämä tarkoittaa sitä, että laitteen kulut vaikuttavat tuloslaskelman tulokseen seuraavan viiden vuoden ajan, mutta niitä ei kirjata rahavirtalaskelmaan uudelleen sen jälkeen, kun alkuperäinen investointi on tehty.

Rahavirtalaskelman kolme eri rahavirtaa

Rahavirtalaskelman rakenne on lähtökohtaisesti hyvin samanlainen yhtiöstä riippumatta. Rahavirtalaskelma muodostuu kolmesta eri osasta:

• Liiketoiminnan rahavirrat
• Investointien rahavirrat
• Rahoituksen rahavirrat

Lopputuloksena rahavirtalaskelmasta saadaan tilikauden rahavarojen nettomuutos, joka täsmäytetään taseen rahavaroihin.

Yrityksen rahavirtalaskelman löytää kyseisen yrityksen sijoittajasivuilta viimeisimmästä tulostiedotteesta. Tämä käy todennäköisesti helpoiten googlaamalla Yritys X sijoittajat. Käydään seuraavaksi läpi rahavirtalaskelman kolme eri osaa käyttämällä esimerkkinä Puuilon vuoden 2022 rahavirtalaskelmaa.​

1. Liiketoiminnan rahavirrat

Liiketoiminnan rahavirrat ovat yksinkertaisuudessaan yrityksen liiketoiminnan tuottamaa varsinaista rahaa. Liiketoiminnan rahavirta kertoo sen, minkä verran yhtiön ydinliiketoiminta on luonut, tai jossain tapauksissa polttanut, rahaa. Liiketoiminnan rahavirran avulla voidaan arvioida yrityksen kykyä generoida tulevia kassavirtoja ja selviytyä tulevista velvoitteista.

Kun yrityksen liiketoiminnan rahavirta on positiivinen, yrityksellä on käytännössä tarpeeksi rahaa käytettävissä operatiivisiin toimintoihin ja sillä on paremmat edellytykset selviytyä velvoitteistaan tulevaisuudessa.

Jos liiketoiminnan rahavirta on negatiivinen, se voi olla merkki siitä, että yritys ei tuota tarpeeksi rahaa operatiivisiin kuluihin tai se käyttää liikaa rahaa tulevien velvoitteiden kattamiseen.

Vaikka yrityksen liiketoiminnan rahavirta on positiivinen, se ei aina tarkoita sitä, että yritys on kannattava. Sama pätee toisinpäin. Lähtökohtaisesti liiketoiminnan rahavirran tulisi kuitenkin olla positiivinen, jotta yritys onnistuu generoimaan kassavirtaa.

Liiketoiminnan rahavirtojen laskeminen

Yritys voi käyttää liiketoiminnan rahavirtoja raportoidessa joko epäsuoraa tai suoraa menetelmää. Suomalaiset pörssiyhtiöt käyttävät yleensä epäsuoraa menetelmää, joka on yleisesti mielletty yksinkertaisempana raportointitapana.

Liiketoiminnan rahavirtojen laskeminen ei ole yksiselitteistä ja eri yritykset voivat käyttää eri lukuja liiketoiminnan rahavirtojen arvioimiseen. Useimmiten epäsuora menetelmä perustuu tilikauden tulokseen, mutta yritys voi käyttää sen sijaan myös esimerkiksi liikevoittoa tai tulosta ennen veroja laskiessaan liiketoiminnan rahavirtoja. Tärkeintä on se, että yritys käyttää sitä lukua, joka heijastaa parhaiten sen liiketoiminnan tulosta. Tätä lukua voidaan kutsua myös operatiiviseksi tulokseksi.

Yrityksen varsinaisen liiketoiminnan tuottama rahavirta eli operatiivinen rahavirta muodostuu lähtökohtaisesti operatiivisesta tuloksesta, ei-rahavirtavaikutteisista oikaisuista, käyttöpääoman muutoksesta sekä kassapohjaisista veroista ja korkokuluista. Lopputuloksena on tulos, joka heijastaa yrityksen todellista kykyä tuottaa kassavirtaa ydinliiketoiminnallaan. Käydään seuraavaksi läpi nämä eri erät yksitellen.

Oikaisut

Jotta saadaan selville yrityksen operatiivinen rahavirta, tulee tilikauden tulokseen tehdä oikaisuja, joilla pyritään poistamaan tilikauden tuloksesta ne erät, jotka eivät liity varsinaiseen liiketoimintaan tai jotka eivät vaikuta yrityksen rahavaroihin.

Esimerkkejä oikaisuista ovat poistot ja arvonalentumiset, jotka vähentävät yrityksen tilikauden tulosta, mutta eivät vaikuta yrityksen rahavaroihin. Tämä johtuu siitä, että poistot koskevat yrityksen käyttöomaisuutta (esim. koneet, rakennukset, laitteet), jotka menettävät ajan kuluessa arvoaan, mutta tuottavat tästä huolimatta rahaa yritykselle.

Arvonalentumiset ovat puolestaan kirjauksia, joilla vähennetään yrityksen omaisuuserien arvoa, kun niiden todellinen arvo on laskenut. Näistä syistä sekä poistot että arvonalentumiset lisätään tilikauden tulokseen.

Käyttöpääoman muutos

Käyttöpääoma on yrityksen lyhytaikaisten varojen (esim. myyntisaamiset ja vaihto-omaisuus) ja lyhytaikaisten korottomien velkojen (esim. ostovelat) nettomäärä. Käyttöpääoma mittaa yrityksen juoksevaan operatiiviseen toimintaan sitoutuvan rahoituksen/pääoman määrää. Käyttöpääoma on tärkeä mittari yrityksen likviditeetin ja vakavaraisuuden arvioinnissa.

Myyntisaamiset ovat myyntituloja, joista yritys ei ole vielä saanut maksua. Niiden kasvaessa yrityksen rahavarat vähenevät, mutta kun maksu tulee, rahavarat kasvavat ja myyntisaamiset vähenevät.

Vaihto-omaisuus on varastossa olevien tuotteiden arvo. Sen kasvaessa yrityksen rahavarat vähenevät, koska rahaa on sitoutunut enemmän varastoon. Vaihto-omaisuuden vähentyessä rahavarat sen sijaan kasvavat, koska varaston arvo on pienentynyt.

Ostovelat ovat velkoja, joita yritys ei ole vielä maksanut ostamistaan tuotteista tai palveluista. Niiden kasvaessa rahavarat eivät vähene vielä, mutta kun maksu suoritetaan, rahavarat ja ostovelat vähenevät samanaikaisesti.

Jos käyttöpääomaa alkaa sitoutua selvästi normaalia enemmän, se voi olla hälyttävä merkki yhtiön liiketoiminnassa. Tämä voi olla seurausta esimerkiksi myyntiä nopeammin kasvavasta varastosta tai suhteettoman nopeasti kasvavista myyntisaamisista, jotka voivat viitata ongelmiin asiakaskunnassa.

Kassapohjaiset verot ja korkokulut

Kassavirtapohjaiset verot kirjataan maksuperusteisesti sen mukaan, milloin vero on todellisuudessa maksettu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritys maksaa veron vasta, kun se on saanut maksun asiakkaalta, eikä silloin, kun se on myynyt tuotteen tai palvelun.

Kassavirtapohjaiset korkokulut kertovat todellisen määrän, joka yritykseltä on lähtenyt korkomenoihin kyseisenä ajanjaksona. Nämä korkokulut huomioidaan siis vasta silloin, kun ne tosiasiassa maksetaan rahavaroista.

2. Investointien rahavirrat

Investointien rahavirrat kuvaavat sitä, kuinka paljon yritys on tiettynä ajanjaksona investoinut liiketoimintaansa. Investointien rahavirrat kattavat aineellisten hyödykkeiden (esim. kiinteistöt, koneet ja laitteet) hankinnat ja myyntitulot.

Aineettomien hyödykkeiden (esim. patentit, tavaramerkit, tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet) hankinnat kuuluvat myös investointien rahavirtoihin. Aineettomien hyödykkeiden myyntitulot tai -tappiot eivät näy investointien rahavirroissa, koska ne esitetään liiketoiminnan rahavirroissa. Tämä johtuu siitä, että aineettomat hyödykkeet ovat usein osa yrityksen ydinliiketoimintaa.

Positiivinen investointien rahavirta tarkoittaa, että yritys on saanut enemmän rahaa investoinneistaan kuin mitä niihin on käyttänyt. Tämä voi johtua onnistuneista investoinneista, myynnistä tai edullisesta rahoituksesta. Positiivinen rahavirta on yleisesti hyvä merkki, mutta liian vähäinen investointien määrä tai liiallinen velkaantuminen voi olla riski tulevalle kasvulle ja kannattavuudelle.

Negatiivinen investointien rahavirta puolestaan tarkoittaa, että yritys on käyttänyt enemmän rahaa investointeihin kuin saanut myyntituloja. Se voi olla merkki siitä, että yritys panostaa merkittävästi tulevaisuuden kasvuun, jolloin rahavirta voi olla yksittäisenä vuonna voimakkaasti negatiivinen. Toisaalta se voi myös viitata ongelmiin ja riskeihin, kuten liian suuriin tai epäonnistuneisiin investointeihin.

3. Rahoituksen rahavirrat

Rahoituksen rahavirrat kuvaavat yhtiön oman ja korollisen vieraan pääoman muutoksia. Rahoituksen rahavirtoihin sisältyy esimerkiksi lainojen ottaminen ja takaisinmaksu, osakkeiden liikkeellelasku ja takaisinosto sekä osinkojen maksu omistajille.

Positiivinen rahoituksen rahavirta osoittaa, että yritys on saanut enemmän rahaa rahoitustoimintaan kuin mitä se on käyttänyt niiden takaisinmaksuun tai osinkojen maksuun. Tämä voi kertoa yrityksen vahvasta taloudellisesta tilanteesta ja sen kyvystä selviytyä veloistaan ja investoida tulevaisuuteen. On hyvä huomioida, että velan nosto parantaa rahoituksen rahavirtaa. Pitkällä tähtäimellä se ei kuitenkaan ole kestävää, vaan se voi johtaa velkataakan kasvuun tulevaisuudessa.

Negatiivinen rahoituksen rahavirta kertoo siitä, että yritys käyttää enemmän rahaa rahoitustoimiinsa kuin mitä se saa niistä takaisin. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että yritys on maksanut takaisin suuria lainoja tai jakanut osinkoja osakkeenomistajilleen, mitkä ovat yleisesti ottaen hyviä asioita. Negatiivinen rahoituksen rahavirta ei siis välttämättä ole aina huono asia, jos yritys käyttää rahat järkevästi. Jos tilanne jatkuu pitkään, se voi olla merkki siitä, että yritys on velkaantumassa tai kärsii rahoitukseen liittyvistä haasteista.

4. Rahavarat tilikauden lopussa

Laskemalla yhteen rahavirtalaskeman kaikki kolme osiota saadaan rahavirran nettolisäys tai -vähennys tietyltä ajanjaksolta. Tämä summa lisätään rahavaroihin tilikauden alussa, joka on edellisen vuoden rahavarat (saman luvun voi löytää edellisen vuoden rahavirtalaskelmasta ja taseesta). Lisäyksen jälkeen saadaan loppusaldo eli rahavarat tilikauden lopussa. Loppusaldon määrä raportoidaan taseen lyhytaikaisissa varoissa rahavaroina. Tämä on viimeinen palanen, kun yhdistetään kolme eri laskelmaa.

Rahavirtalaskelma on yksi yrityksen menestyksen mittari

Pääsääntöisesti rahavirta korreloi hyvin yrityksen tuloksen kanssa, päätyy sitä kautta taseeseen ja lopulta sijoittajalle. Yrityksen kyky tuottaa positiivista kassavirtaa ja kasvattaa tulosta ovat yleensä merkkejä yrityksen kyvystä tarjota osakkeenomistajille kestävää ja kasvavaa tuottoa pitkällä aikavälillä.

Toisinaan voi kuitenkin huomata, että tilikauden tuloksen etumerkki on päinvastainen rahavarojen muutoksen kanssa. Tämä johtuu siitä, että rahavarojen muutokseen vaikuttaa operatiivisen suoritustason lisäksi myös vahvasti yrityksen investointi- ja rahoituspäätökset. Rahavirtalaskelmaa tutkimalla voikin analysoida tarkemmin esimerkiksi sitä, miten yrityksen johto allokoi pääomaa. Samalla voi havaita mahdollisia ongelmia ennen kuin ne heijastuvat tuloslaskelmaan.