Suomen ikimuistoisimmat bisnesmokat, osa 3: Talvivaara – Unelmien kaivos

Tarinan mukaan Pekka Perä osti Talvivaaran malmiesiintymän Outokummulta vaivaisella yhden euron kolikolla. Kun raha oli vaihtanut omistajaa, se piti saada takaisin – muistoksi. Euron kolikosta Perä maksoi kaksi euroa.

Anekdootti Pekka Perästä ja eurolla ostetusta "kaivoksesta" on hauska, mutta vain puoli tarinaa. Outokumpu kyllä myi Talvivaaran malminetsintäkohteen eurolla, jonka yritteliäs kaivosinsinööri hankki välittömästi itselleen takaisin. Mutta kaupassa oli myös optio: Mikäli malmiesiintymästä todella alkaisi tulevaisuudessa jotain syntyä, Outokumpu saisi ostaa viidenneksen kaivoshankkeen projektiyhtiöstä – milläs muulla kuin yhdellä eurolla – ja merkata merkittävällä alennuksella sen emoyhtiön eli Talvivaaran Kaivososakeyhtiön osakkeita. Loppu onkin historiaa.

Harva selvisi Talvivaarasta kuivin jaloin, Outokumpu selvisi. Kesällä 2011 se myi kaikki Talvivaaran listautumisannissa merkitsemänsä osakkeet valtion sijoitusyhtiölle Solidiumille 60 miljoonalla eurolla. Toiset 60 miljoonaa se sai Talvivaaralta itseltään, kun Talvivaara Oyj osti Outokummulle kuuluneen osan Talvivaaran kaivosta pyörittäneestä Talvivaara Sotkamosta. Kaikkia Talvivaara Sotkamon osakkeita Outokumpu ei silti saanut suunnitellun mukaisesti kaupaksi. Kaivoksella levinneet ongelmat vesittivät yhtiöiden välillä solmitun option koko omistuksen myynnistä takaisin Talvivaaralle.

Anekdootti yhden euron kaupasta on levinnyt laajalle. Sellaisenaan se kerrottiin myös tämän kirjoituksen ensimmäisessä versiossa. Vuonna 2013 Arvopaperin haastattelussa Perä kuitenkin oikoi, että tosiasiassa kaivosoikeudet vaihtoivat omistajaa kahden euron kolikolla. "Yhden euron stoori toimii maailmalla hyvin", Perä totesi.

Unelmien kaivos

Hyvät tarinat myyvät. Pekka Perä tiesi sen ja vielä omisti sellaisen. Euroopan suurin nikkeliesiintymä, bakteerit liuottamassa malmista metalleja ja yhden euron jättikauppa. Sijoittajat olivat myytyjä, ja Talvivaaran osakkeet tekivät kauppansa.

"Kukaan ei myy mitään tunnuslukujen hyvyydellä, vaan mielikuvilla. Kassavirtakäyrä on hyvä tietää, mutta tarinalla hanke myydään. Kerrot esimerkiksi, mitä hyvää teet seudulle kun perustat kaivoksen ja kuka sinua tukee. Pitää olla hyvä tarina. Ei kukaan kehu, että hyvät faktat. Faktat voi tarkistaa aina jälkikäteen", Pekka Perä kommentoi Suomen Kuvalehden henkilökuvassa loppusyksystä 2007.

Talvivaara listautui Lontoon pörssiin aivan kesän 2007 kynnyksellä ja keräsi sijoittajilta yli 300 miljoonaa euroa. Listautumishetki oli liki main täydellinen, sillä nikkelin hinnassa rikottiin sinä vuonna ennätyksiä. Vielä tässä vaiheessa suomalaisia yksityissijoittajia ei juurikaan ollut Talvivaarassa omistajina, vaan kansanliike lähti leviämään vasta kesällä 2009, jolloin Talvivaara listattiin myös Helsingin pörssiin.

Mediassa Talvivaara ristittiin Kainuun ihmeeksi, Nälkämaan ylpeydeksi ja ties miksi. Kainuun maakuntalehdessä Kainuun Sanomissa kaivos oli esillä keskimäärin lähes joka päivä.

Talvivaara myytiin suurilla luvuilla: Arvioitiin, että kaivosalueella olisi vähintään noin 340 miljoonaa tonnia malmivarantoja – pieleenhän se meni, sillä arviota täytyi korottaa myöhemmin vielä selvästi. Kun kaivos olisi rakennettu ja tuotannossa saatu vauhti päälle, Talvivaarasta pursuaisi nikkeliä yli 30 000 tonnia vuodessa eli huomattava osa maailman nikkelin vuosittaisesta tuotannosta. Sivutuotteena syntyisi kobolttia, sinkkiä ja kuparia. Liian hyvää ollakseen totta?

Raaka-ainebuumi teki kaikesta vielä suurempaa. Nikkelistä maksettiin kymmeniä tuhansia euroja tonnilta, kiitos Kiinan, jonka aikaansaama kaivoshype oli huipuissaan. Poliitikot olivat tyytyväisiä: Suomeen rakennettaisiin yksi maailman suurimmista nikkelikaivoksista. Nyt tulee rahaa.

Suurten lukujen lisäksi olennainen myyntivaltti Talvivaarassa oli myös niin sanottu bioliuotusprosessi. Nälkamaan malmi oli köyhää, mutta bioliuotuksella louhiminen kyllä kannattaisi, vaikka hinnat notkahtaisivat. Bioliuotuksessa ei sinällään ollut mitään uutta, mutta nikkelimalmiin prosessia ei yhtä arktisissa olosuhteissa ollut aiemmin kokeiltu. Talvivaarassa kokeiltiin.

Talvivaaraan rakennettiin malmimurskeesta 60 metrinen koekasa, ja prosessi osoittautui toimivaksi. Nikkeli sitoutui halutulla tavalla liuokseen. Onni suosii rohkeaa ja Perähän omisti onnenlatin.

Kirottu kaivos

Jos kaikki olisi mennyt kuten suunniteltiin, kaivos olisi ollut menestys. Talvivaaran puheet eivät kuitenkaan missään vaiheessa vastanneet tekoja.

Finanssikriisi iski maailmantalouteen ja veti nikkelin hinnan mukanaan. Talvivaaran kaivoksen ylösajo kangerteli teknisten ongelmien vuoksi ja tuotanto ei missään vaiheessa yltänyt ennusteisiin. Keskustelu kaivoksen aiheuttamista ympäristöhaitoista alkoi kiihtyä.

Ensimmäinen vuoto Talvivaaran pahamaineisessa kipsisakka-altaassa havaittiin pian sen käyttöönoton jälkeen vuonna 2008. Seuraavaan vuotoon havahduttiin paria vuotta myöhemmin. Lähiseudun asukkaat syyttivät Talvivaaraa mökkivesien pilaamisesta, ja tutkimuksissa kaivoksen jätevesissä havaittiinkin selvästi sallittuja korkeampia päästöjä.

Kohkaus Kainuun ihmeen ympärillä muutti sävyä. Kärkkäimmät kommentoijat vaativat Talvivaaran sulkemista. Pahimmat ongelmat sillä oli silti vasta edessään.

Vuosi 2012 oli sateinen Suomessa. Sotkamossa vettä satoi kuin saavista, mikä täytti kaivoksen altaat ääriään myöten. Kipsisakka-allas ei kestänyt. Pato murtui ja alkoi vuotaa lähialueen vesistöihin ympäristölle haitallista metallipitoista vettä ja sakkaa. Kaivoksesta pulppusi loputtomasti puhetta, melkein kaikilla kun oli siitä sanottavaa. Kirjalija Jari Tervo kirjoitti Talvivaaraa käsitelleen kolumnin, jonka otsikko oli "Paskavaara".

Onnettomuustutkintakeskuksen vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan onnettomuus tapahtui, koska käyttötarkoituksen vastaisesti Talvivaaran vesivarastona käytetyn kipsisakka-altaan rakenne ei kestänyt kipsisakan päälle varastoidun veden "hydrostaattista painetta". Kipsisakka-altaan kalvo repesi ja altaaseen varastoitu vesi pääsi valloilleen. Raportin mukaan altaan kaksi aiempaa vuotoa olivat todennäköisesti heikentäneet altaan rakenteita ja olivat omiaan edesauttamaan uuden vuodon syntymistä.

Konkurssi

Onnettomuuden seurauksena Talvivaaran päivät olivat käytännössä luetut. Seuraavana syksynä kaivoksen omistanut Talvivaara Sotkamo hakeutui yrityssaneeraukseen ja myöhemmin konkurssiin. Kaupankäynti pörssiin listatun emoyhtiön Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj:n osakkeilla keskeytettiin marraskuussa 2014. Yhtiöllä oli tuolloin noin 80 000 suomalaista osakkeenomistajaa.

Talvivaara oli kansanosake, sillä omistajia yhtiöllä oli enemmän kuin esimerkiksi Nesteellä, KONEella ja Wärtsilällä. Lopullisesti epäonnisen kaivosyhtiön tarina päättyi konkurssissa, kun Ahtiumiksi nimensä muuttanut yhtiö hakeutui konkurssiin vuonna 2018. Sijoittajat saivat viimein hyödyntää yhtiössä kokemansa tappiot verotuksessa.

Talvivaaran entisellä kaivoksella Sotkamossa kaivostoimintaa jatkaa nykyisin valtionyhtiö Terrafame. Loppuvuodesta 2022 mediassa kirjoitettiin, että Terrafamesta voi tulla miljardin euron akkuyhtiö.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty muun muassa Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen teosta Suomen pahimmat bisnesmokat (2015), Marko Erolan kirjoittamaa Kirottu kaivos -kirjaa (2014) sekä yhtiöiden vuosikertomuksia. Lisäksi kirjoitusta varten on plärätty lukuisia historiallisia uutisartikkeleita.