Suomen ikimuistoisimmat bisnesmokat, osa 2: Stora Enso – Amerikan valloitus
Pankkiireita tarvitaan aina, investointipankkiireita vielä useammin. Hyvässä ja pahassa. Muistat varmaan vielä, miten Sonera onnistui hukkaamaan miljardinsa Saksan 3G-huutokaupoissa? Investointipankit Goldman Sachs ja Lehman Brothers olivat Soneran Euroopan valloituksessa keskeisimpiä neuvonantajia. Lehtitietojen mukaan aluksi amerikkalaispankit kannustivat voimakkaasti Suomen valtiota Soneran yksityistämiseen ja sitten Soneraa niin sanottujen strategisten sijoitusten tekemiseen ulkomaille. Ja kuinkas sitten kävikään?
Lue lisää: Suomen ikimuistoisimmat bisnesmokat, osa 1: Sonera – Taivasosuus Euroopasta
Pankkiirien syyttäminen on toki helppoa. Ikään kuin he tekisivät päätöksiä yhtiöissä. Eivät tee, eivätkä myöskään yhtiöt, vaan niissä työskentelevät ihmiset. Ja koska kukaan ei ole erehtymätön, virheitä sattuu väistämättä. Stora Ensossa niitä vain tehtiin useampi vuonna 2000, kuten tulemme seuraavaksi huomaamaan.
Kasvun vimma
Stora Enso on yksi niistä harvoista yhtiöistä, joilla fuusion kautta syntynyt nimiliitos on kestänyt aikaa. Se syntyi suomalaisen Enson ja ruotsalaisen Storan yhdistymisen tuloksena vuonna 1998. Uudesta yhtiöstä tuli välittömästi Euroopan suurin metsäyhtiö, mutta se ei sille vielä riittänyt. Stora Ensossa ja muissa alan yhtiöissä uskottiin vahvasti fuusioihin ja yrityskauppoihin.
Alan konsolidaatio oli silmiinpistävää, ja kehityksen päässä seisoivat nykyiset metsäjätit. Yritysjärjestelyillä kasvanut Enso-Gutzeit ehti lyhyen aikaa olla Suomen suurin metsäyhtiö ennen UPM-Kymmenen syntyä. UPM-konserni muodostui, kun Kymmene, Repola ja Repolan tytäryhtiö Yhtyneet paperitehtaat yhdistyivät 1990-luvun puolivälissä. Nykyinen UPM on muotoutunut kaikkiaan noin sadasta yrityksestä, jotka ovat aiemmin olleet itsenäisiä. 1990-luvun puolivälin krouvissa todistettiin myös muita suuria yrityskauppoja. Yhtenä niistä oli Enso-Gutzeitin ja Veitsiluodon fuusio.
Vuosituhannen taitteeseen mentäessä kasvu yritysostoin Euroopassa alkoi olla suurille yhtiöille vaikeaa. Fuusioituvat yhtiöt alkoivat olla yhä suurempia ja kilpailuviranomaisten silmin liian lähellä määräävää markkina-asemaa. Koska uudet kaupat koettiin kuitenkin lähes välttämättömiksi, katseet suunnattiin Pohjois-Amerikkaan.
Amerikan valloitus
Sen enempää Stora Ensolla kuin UPM:lla ei ollut mainittavaa jalansijaa Pohjois-Amerikan paperimarkkinoilla 1990-luvun puolivälissä. Kohta olisi. UPM osti vuonna 1997 yhdysvaltalaisen Blandin Paper Companyn ja vankisti asemiaan mantereella vielä tulevina vuosina yrityskaupoilla. Stora Enson huhuttiin olevan kiinnostunut kanadalaisesta Donohuesta. Yhtiö myytiin kuitenkin Abitibi-Pricelle.
Stora Enson poluksi Pohjois-Amerikan paperimarkkinoille avautui amerikkalainen Consolidated Papers, jolle investointipankki Goldman Sachs oli saanut tehtäväkseen löytää ostajan. UPM ei yhtiötä havitellut, kuten Stora Ensossa historian kirjoituksen mukaan pelättiin, mutta kilpailijan mahdollinen kiinnostus toi neuvotteluihin lisää kierroksia. Kauppahinta kohosikin lähes viiteen miljardiin euroon.
Consolidated Papersin osto osoittautui Stora Ensolle pian mahdollisimman huonoksi liikkeeksi. Monet yhtiön olettamuksista, joilla yrityskauppa järkeiltiin, eivät toteutuneet.
IT iski paperiteollisuuteen
Talouskasvun ja paperin kulutuksen pitkäaikainen positiivinen yhteys alkoi pätkiä median ja mainonnan digitalisoituessa. Paperia ei enää tarvittu entiseen malliin. Stora Ensossa muutosta ei osattu nähdä, vaan päinvastoin yhtiössä oletettiin it-buumin lisäävän paperin kysyntää. Kysyntä ja tarjonta -kehikko rakentui kuitenkin toisin, eikä kiinalaisten ja muiden aasialaisten paperivalmistajien levittäytyminen Pohjois-Amerikkaan helpottanut muuttuneeseen todellisuuteen sopeutumista.
Stora Enso oli lukenut tilanteen väärin. Consolidated Papersin suurin omistaja George W. Mead piti yhtiön myymistä parhaana vaihtoehtona. Hänen kerrotaan todenneen, että mikäli myyjällä olisi ollut myönteinen kuva markkinoiden tulevaisuudesta, he eivät olisi myyneet. Tietenkään eivät olisi. Stora Ensossa luotettiin siihen, että sillä olisi edellistä omistajakuntaa paremmat edellytykset kääntää heikosti suoriutunut yhtiö kannattavaksi. Sijoittajat eivät yhtiön puheita ostaneet, vaan sen osakekurssi laski kaupan julkistamispäivänä 15 prosenttia.
Stora Enson Consolidated Papers -kauppaa pidetään nykyisin yhtenä suurimmista epäonnistumisista suomalaisessa taloushistoriassa. Jopa Stora Enson hallituksen puheenjohtaja Claes Dahlbäck sanoi vuosia myöhemmin yhtiökokouksessa, että hänen urallaan se oli epäilemättä huonoin päätös.
Stora Enso myi Consolidated Papersin vuonna 2007 pääomasijoittajille alle kahdella miljardilla eurolla. Laskutavasta riippuen yrityskauppa aiheutti Stora Ensolle lopulta noin 2,0-2,7 miljardin euron tappiot, Antti Koulumies päätteli Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden laitokselle tekemässään diplomityössä.
Voimalat myytiin Fortumille
Consolidated Papers -kauppa ei ollut ainoa onneton päätös vuosituhannen taitteen Stora Ensossa.
Pohjois-Amerikan valloitukseen Stora Enso tarvitsi pääomia. Vaikka fuusiossa syntyneen yhtiön tase mahdollisti aiempaa suuremmat yrityskaupat, useamman miljardin yrityskaupat syntyvät harvoin ilman taseen uudelleenjärjestelemistä. Stora Ensossa arvioitiin, että sen ydinliiketoimintaan kuulumattomat voimalat olisi järkevä myydä. Ja mikä parasta, ostajaa ei tarvinnut kaukaa hakea.
Fortum osti Stora Ensolta noin 1500 megawatin edestä erittäin arvokasta päästötöntä vesi- ja ydinvoimaa, minkä tuloksena Fortumista tuli Pohjoismaiden toiseksi suurin sähköntuottaja. Voimaloista se maksoi vajaat 2 miljardia euroa. Sähkömarkkinat olivat juuri vapautuneet ja murroksessa. Jälkikäteen arvioiden Fortumille Stora Enson voimaloiden myynti oli ajoitusta myöten jättipotti, sillä sitä seuranneina vuosina sähkön hinta lähti selvään nousuun. Stora Ensolle muutos oli katkera. Yhtiöllä ei ollut enää entiseen tapaan omia voimaloita tuottamassa sähköä omakustannehintaan, vaan se ostettiin energiayhtiöiltä kuten Fortumilta.
"Voimaloiden myynti oli suuruusluokaltaan samankokoinen möhläys kuin Consolidated Paperin osto", Markku Kuisma ja Pekka Seppänen kirjoittavat kirjassaan Suomen pahimmat bisnesmokat. Kirja on toiminut tässäkin artikkelissa yhtenä lähteenä ja koko minisarjan innoittajana.
Kirjoituksen lähteenä on käytetty mm. Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen teosta Suomen pahimmat bisnesmokat sekä alan yritysten vuosikertomuksia. Lisäksi taustoitusta on kerätty mm. MTV:n ja Ylen historiallisia uutisartikkeleista.
Sisäänkirjautuminen vaadittu
Tämä sisältö on näkyvissä vain sisäänkirjautuneille käyttäjille