Velkakirjakorot nousussa, eikö keskuspankkien elvytys enää maistu?

Olemme aikaisemmin makrokatsauksissa korostaneet keskuspankkien kasvanutta roolia osakemarkkinalla. Suuret keskuspankit ovat tuoneet boolimaljan keskelle juhlien pöytää, ja nyt punnitaan sitä, kuinka kauan juhlia jaksetaan pitää pystyssä ennen valomerkkiä. Sitä ennen voi kuitenkin tapahtua juhlijoiden siirtyminen täysin uusiin bileisiin, joissa halutaan takaisin normaalimpaan rahapoliittiseen ympäristöön.

Tästä on nähty jo merkkejä korkomarkkinalla. Velkakirjakorot ovat lähteneet kuin varkain nousuun useissa euromaissa, ja Saksassa 30-vuotinen korko on noussut jo positiivisen puolelle. Käänne tapahtui elokuussa, juuri ennen kuin EKP ilmoitti aloittavansa uudet velkakirjaostot, ja on jatkunut ostoista huolimatta. Velkakirjamarkkinalla kävi siis toisin kuin mitä olisi saattanut odottaa: korkotaso nousi laskun sijaan, vaikka EKP tuli jälleen marraskuussa velkakirjaostoineen aktiiviseksi toimijaksi markkinalle.

Nousulle koroissa on monta selitystä: kauppasotaepävarmuuden heikkeneminen, Brexitin eteneminen hallitusti ja talouslukujen pieni elpyminen loppuvuonna. Nämä kaikki ovat valaneet uskoa talousnäkymään ja siihen, että vaikka hitaan kasvun juhlissa oltaisiinkin, pahin voi olla takana. Samalla korkotaso kertoo viestiä siitä, että negatiivisten korkojen aika voi tulla päätökseen.

Boolipöydän sijaan uusvanhoja trendejä

Velkakirjakorkojen nousun myötä näyttäisi siltä, että kaikille keskuspankkien booli, eli superelvyttävä rahapolitiikka negatiivisine (talletus)korkoineen ei maistu. Sen sijaan yhä useampi juhlija haluaa jotain muuta ja on siirtynyt boolipöydän sijaan uusvanhojen trendien pariin. Etenkin alkoholittomien drinkkien baaritiskille on siirtynyt yhä useampi kriitikko, jonka mielestä ”nirppailu” (negatiivisten korkojen politiikka, englanniksi NIRP eli negative interest rate policy) saa mielihyvin jäädä laimeaksi muistoksi viime vuosikymmenestä saatesanoin ”testattu, mutta ei toiminut”. Toki matalalla korkotasolla on ollut puolensa, mutta tutkimustenkin mukaan rahapolitiikan teho hiipuu, kun ohjauskorko laskee nollan alapuolelle ja nämä sivuvaikutukset ovat alkaneet huolettaa myös EKP:n sisällä. Lisäksi negatiiviset korot ovat lisänneet pankkisektorin ahdinkoa, ja negatiivisten talletuskorkojen aikana, kesäkuusta 2014, lähtien euroalueella pankkisektori on ollut selvä alisuoriutuja Yhdysvaltoihin verrattuna.

NIRP romukoppaan?

Tämä on lisännyt kaipuuta vanhan mallin rahapolitiikkaan, jossa korot olisivat edes nollassa tai jopa hieman positiivisia. Selän kääntäminen negatiivisille koroille ei ole jäänyt vaan sanoihin, sillä eräänlaisen paluun normaaliin toteutti joulukuussa Riksbank, joka nosti ohjauskorkonsa negatiivisesta takaisin nollatasolle. Bloombergin mukaan keskuspankin pääjohtaja myönsi korkopäätöksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, että negatiiviset korot voivat aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä ja keskuspankki tiedostaa, että ne ovat joidenkin mielestä ”kummallisia”.

Euroalueella odotukset EKP:n ohjauskoron nostoista ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen, mutta keskuspankki saattaa hyvinkin haluta päästä eroon negatiivisesta talletuskorosta. Ehkä EKP on valmis ”tekemään Riksbankit”, eli nostaa talletuskorkonsa nollaan, mutta lupaa ettei lisänostoja ole luvassa ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Liike olisi tarpeeksi luomaan uskoa normaalimpaan rahapolitiikkaan, mutta samalla viesti elvyttävällä kannalla pysymisestä. Reaalitalouteen tällä liikkeellä tuskin olisi suurta merkitystä, mutta se voisi vähentää europankkien ahdinkoa ja vankistaa keskuspankin roolia juhlien kaikkia miellyttävänä ja vieraanvaraisena isäntänä.