Taloustieteen filosofian perusteita, osa 2: Kasvun rajat – kuinka pitkään voimme kuluttaa?

Perinteisesti taloustieteessä kyltymättömien tarpeiden taustalla on budjettirajoite, joka koostuu tuloista ja määrää rajat kulutukselle. Nykytaloudessa tämä on kuitenkin turhan kapea katsantokanta, sillä talouden tarjontapuolella olemme kohtaamassa valtavia globaaleja haasteita. Työvoima ja pääoma ovat talouden tuotantofunktiossa niitä useimmiten tunnettuja muuttujia, mutta niihin kuuluvat myös luonnonvarat.

Keskustelu luonnonvarojen, kuten öljyn ja maakaasun riittävyydestä nivoutuu laajempaan pohdintaan maapallon kantokyvyn riittävyydestä kasvavan ihmiskunnan kasvaville tarpeille. Ilmaston lämpeneminen ja luonnon ääri-ilmiöiden lisääntyminen (helleaallot Euroopassa, hirmumyrskyt viimeksi Taiwanissa ja Floridassa) ovat merkki siitä, että maapallo oireilee jo. Luonnosta onkin tullut hyvin äärimmäinen budjettirajoite globaalille taloudelle. Hyvänä havainnollistavana teoriana tästä on donitsitalouden käsite.

Talous donitsissa

Donitsitalouden lähtökohtana eivät ole matemaattiset teoriat tai talouden virtasuureet, vaan yksinkertainen kuvio donitsista (ks. kuvio alla). Sen ytimenä eli sisimpänä ympyränä on hyvinvoinnin yhteiskunnallinen perusta, toisin sanoen perustarpeet tai ratkaisevat puutokset. Mikäli tämän ympyrän sisälle joutuu, inhimillinen hyvinvointi kärsii. Toisaalta donitsin ulkokuori on yhtä kuin ekologinen yläraja, jonka ylittäminen johtaa planeettamme kriittiseen pilaantumiseen. Ylärajan tuntumassa ovat ilmansaasteet ja ilmastonmuutoksen kaltaiset maapalloa uhkaavat ilmiöt.

Lähde: Donitsitalous.fi

Näiden kahden välillä on ihmiskunnan turvallinen ja oikeudenmukainen tila, siis donitsitaloustieteen ”tasapainotila”. Tässä tasapainossa ollaan myös tasapainossa myös luonnonvarojen käytön suhteen, eli luonnon budjettirajoitteen sisällä. Olen kirjoittanut donitsitaloudesta laajemmin täällä.

Kasvun rajoista on huolestuttu pitkään

Donitsitalous on suhteellisen uusi tapa ajatella maailmaa, mutta luonnonvarojen riittävyydestä huolestuminen ei suinkaan ole uusi asia. Rooman klubi nimittäin julkaisi Kasvun rajat -nimisen teoksen jo vuonna 1972. Siinä keskityttiin jatkuvan kasvun (mm. väestön, tuotannon, jätteiden, kulutuksen kasvu) kohtalokkuuteen, sillä maapallon luonnonvarojen rajat tulisivat ennen pitkää vastaan. Kirjassa luotiin skenaarioita kuulun tiedeyliopiston Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tutkijoiden toimesta, ja niissä mitattiin kulutuksen kasvaessa mm. uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyttä. Tulokset eivät olleet imartelevia: maaöljyä ja maakaasua riittäisi noin 50 vuodeksi. Jalometalleista kulta ja hopea loppuisivat noin 30–40 vuoden kuluessa. Nyt, 51 vuotta myöhemmin, olemme saaneet huomata, että skenaariot eivät käyneet toteen ja kirja onkin saanut taloustieteessä kritiikkiä turhasta pessimismistä.

Hyvän katsauksen Kasvun rajojen pääteeseihin saa Anni Huhtalan artikkelista Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa 4/2022. Tekstin lopussa Huhtala peilaa teesejä nykyaikaan ja toteaa, että taloustieteessä on tyypillisesti ajateltu, että hintamekanismi, substituutiovaikutus ja teknologinen kehitys hoitavat homman ja auttavat ehkäisemään myös luonnonvarojen loppumista.

Tähän on nojattu myös talouspoliittisessa päätöksenteossa, jossa vihreässä siirtymässä ja uusiutuvien energiavarojen hyödyntämisellä yhdistetään substituutiovaikutusta ja teknologista kehitystä, päästökaupalla taas valjastetaan hintamekanismi käyttöön. Markkinatalouden mekanismeihin nojautuminen on etenkin yritysten näkökulmasta helppoa ottaa mukaan ja saada aikaan toimintaa mikrotasolla. Vihreä siirtymä voi olla yrityksille myös hyvin kannattavaa liiketoimintaa ja täten suuri mahdollisuus, sillä luonnonvaroja säästävät innovaatiot tulevat varmasti lohkaisemaan markkinaosuuksia tulevina vuosikymmeninä. Valtion tehtävänä taas on ollut ohjata toimintaa oikeaan suuntaan kannustimilla lisätä vihreitä investointeja ja haittaveroilla.

Yksilön vastuu

Suuri kysymys kuitenkin kuuluu, että riittääkö tämä, vai pitääkö meidän omaehtoisesti vähentää kulutusta tai ainakin muuttaa sitä. Kun kyseeseen tulevat vastuuasiat, keskustelu meneekin kinkkisemmäksi. Ilmastonmuutoksen syntipukkeja kyllä on haettu niin kehittyvistä talouksista, yksittäisistä teollisuudenaloista (esim. lentoyhtiöt) kuin ruokailutottumuksistammekin. Ongelmien aiheuttajia on niin suuri tukku, että kuluttajan näkökulmasta valitsee niin tai näin, aina voisi suoriutua paremmin.

Niin, ja onhan meillä vielä ne kyltymättömät tarpeemme, joita haluamme tyydyttää. Jos sosiaalisessa kuplassamme enemmistö on ihmisiä, jotka lentävät lämpöön talvi- ja kesälomille, asuvat väljästi ja ovat sekasyöjiä, voi se rajata myös halujamme itse elää ekologisemmin – siitäkin huolimatta, että se olisi taloudellisesti ja terveytemme kannalta se järkevin vaihtoehto.

Yksilön vastuun rajat ovat hämärät: jokaisen pitäisi reagoida luontokatoon, mutta samalla toteamme, että yhden kuluttajan vaikutusmahdollisuudet ovat häviävän pienet. Mielestäni olemme menossa kuitenkin oikeaan suuntaan. Kuten edellisen osan keskustelun yhteydessä huomasimme, onnen rakennustekijöiksi ja arvomaailmassamme korkealle nousevat muut tekijät kuin raha; perhe ja terveys. Myös suhde luontoon nousee monella kärkikahinoihin onnellisuuden perustekijänä. Mikäli elämme arvojemme mukaista elämää ja olemme valmiita tekemään töitä ja uhrauksia perheemme, ystäviemme ja terveytemme eteen, ehkä olemme valmiit myös tekemään niitä luonnon eteen. Näitä kaikkia nimittäin yhdistää se, että kerran menetettyä on hyvin vaikea saada takaisin.

Sarjan aikaisemmat osat:

Taloustieteen filosofiaa, osa 1: Kell’ onni on, se rahakirstun päällä istuu?

Tänään julkaistavia tärkeitä makrolukuja:

09:00 GE: Tehdastilaukset, heinä, MoM, Bloombergin konsensus -4,3 %/edellinen 7,0 %

12:00 EZ: Vähittäismyynti, heinä, MoM, Bloombergin ennuste -0,2 %/edellinen -0,3 %

16:45 US: Palveluiden ostopäällikköindeksi, elokuu lopullinen, Bloombergin ennuste 51,0/edellinen 51,0

16:45 US: Yhdistetty ostopäällikköindeksi, elokuu lopullinen, Bloombergin ennuste 50,4/edellinen 50,4

17:00 US: Palvelualojen ISM-indeksi, elokuu, Bloombergin ennuste 52,5/edellinen 52,7