Taloustieteen filosofian perusteita, osa 1: Kell’ onni on, se rahakirstun päällä istuu?

Minua on jo pitkään vaivannut se, että taloustieteessä kovin yksioikoisesti yhdistetään taloudellinen kasvu hyvinvointiin, ja sitä kautta myös onnellisuuteen. Ihminen ajatellaan taloustieteessä oman hyötynsä maksimoijaksi: toimijaksi, joka on kyltymätön lisämaterian ja hyvinvoinnin hamuaja. Tämä johtuu siitä, että sopeudumme nopeasti uusiin elinympäristöihin, myös mitä rahaan tulee. Kun hyvinvointimme lisääntyy, nautimme siitä vain hetken, ja kotvan kuluttua haluamme jälleen lisää.

Hyödyn maksimoinnin taustalla vaikuttaa vahvasti utilitarismi, 1800-luvulla Jeremy Benthamin ja John Stuart Millin synnyttämä aate, jonka mukaan tekojen moraalinen hyvyys määräytyy sen tuottaman hyödyn perusteella. Utilitarismissa hyöty rinnastetaan onnellisuuteen, mutta taloustiede omaksui mallin teorioidensa pohjaksi ja pian se oli jo länsimaisen kulutusyhteiskunnan vankkana perustana.

Suurimman onnellisuuden periaate

Hieman hassustikin Millin moraalin perustana olevasta suurimman onnellisuuden periaatteesta tuli 1900-luvulla kulutuksen mittapuu. Ihmisillä eli kuluttajilla nimittäin oli vapaus tehdä valintoja omien yksilöllisten tarpeidensa tyydyttämiseksi. Ja kun yksilö maksimoi omien tarpeidensa tyydytyksen, hyötyy siitä Adam Smithin ”näkymättömän käden” teorian kautta koko yhteiskunta. Tätä hyödyn maksimointia alettiin mittaamaan puhtaasti taloudellisista lähtökohdista käsin. Niinpä 1900- ja 2000-lukujen aikana taloudesta ja se kasvusta on osaltaan, kuin varkain, tullut myös hyvinvoinnin mittari. Onnen ja kulutuksen (tai rahan) välillä on yhtäläisyysmerkki, ja tätä ajatusta vahvistaa ympärillämme oleva yhteiskunta mainoksineen ja kulutuskeskeisine kulttuureineen.

Jossain määrin väite pitääkin paikkansa. Raha nimittäin on suuressa roolissa niillä tulotasoilla, joilla on vaikea tyydyttää perustarpeita, kuten saada päivittäin riittävä ruoka-annos, puhdasta vettä, katto pään päälle ja lapset kouluun. Rahalla on onnellisuuden suhteen kuitenkin laskeva rajahyöty, ja saturaatiopiste tulee vastaan ennen pitkää. Nobel-palkittu ekonomisti Daniel Kahneman summasi vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessaan, että onnellisuus ei merkittävästi kasva sen jälkeen, kun vuositulot ylittävät 75 000 dollaria. Tosin vuoden alussa hän itse todisti väitteensä vääräksi tuoreemmassa puhelinsovellukseen pohjautuvassa selvityksessä, jossa yhteenvetona todettiin, että onnellisuuden tunne voi kasvaa myös em. suuremmilla tuloluokilla aina yli 200 000 dollarin. Suomalaisissa tutkimuksissa täysin lineaarista yhteyttä rahan ja onnen välillä ei kyselyissä ole havaittu. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) vuonna 2021 julkaisemassa onnellisuuskyselyssä hyvin tai melko onnelliseksi elämänsä kokeneiden osuus nousi tulojen kasvaessa 50 000 euroon vuodessa, mutta tätä suuremmissa tuloissa oli vaihtelua (ks. kuvio).

Lähde: EVA

Rahan ja onnen suhde ei kuitenkaan ole absoluuttisesti numeroilla perusteltavissa, vaan onnellisuuden kokemukseen vaikuttaa ympäristö. Jos asut keskituloisena miljonäärien keskellä, voit jatkuvasti kokea jonkinasteista taloudellista alemmuudentunnetta, vaikka tulosi olisivatkin mediaanin yläpuolella. Ja toisaalta kyllähän se monen sydäntä lämmittää, jos liukuu pihalle upouudella Teslalla naapurin puunatessa omassa autotallissaan harmaata kansanautoaan. Se, missä elät ja mitä juuri sinun elinympäristössäsi arvostetaan (statussymbolit, kulttuuri) vaikuttavat juuri tähän suhteelliseen onnen tunteeseen.

Onnen monet selittäjät

Luonnollisesti vaihtelua selittää se, että toimeentulo ei suinkaan ole ainoa onnen osatekijä, vaan yksi monen muun joukossa. EVA:n kyselyssä onnellisen elämän rakennuspalikoiden kärjessä ovat terveys ja perhe: vastanneista 92 % pitää hyvää terveyttä onnellisen elämän edellytyksenä, perhettä korostaa 89 % ja muita hyviä ihmissuhteita lähes yhtä moni, 87 %. Toimeentulokin on kärkikolmikossa (vastaajista 87 % pitää tärkeänä), mutta sillä viitataan turvattuun perustoimeentuloon eikä niinkään ikuisen talouskasvun tuottamaan yltäkylläiseen rahasampoon. Kärkikolmikon koostumus ei liene yllätys, sillä se tuo esiin suomalaisten arvomaailmaa eli sitä, mitä pidetään tärkeänä.

Lähde: EVA

Koetun onnellisuuden kanssa korreloivat myös elinympäristöön ja turvallisuuteen linkittyvät tekijät, kuten poliittinen vapaus ja demokratia, on kirjoittanut tunnettu arvotutkija Ronald Inglehart. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa näitä pidetään itseisarvona, eivätkä ne siksi nouse välttämättä kärkipäähän onnellisuustutkimuksissa, mutta Pohjois-Korean kaltaisissa maissa tulokset olisivat varmasti erilaisia.

Arvojen esiin tuominen rahakeskusteluun on mielestäni lohdullista. Me ihmiset emme olekaan pelkästään kuluttajia, vaan rahan ohi menevät oikeasti merkitykselliset asiat, kuten perhe ja ystävät. Samalla järjestys näyttää, että talousluvut antavat vain pienen vilkaisun siihen, minkä perusteella käyttäydymme ja teemme valintoja. Siksi pörssin laskupäivinäkin voi ajatella, että onneksi meillä on läheisemme.

Tänään julkaistavia tärkeitä makrolukuja:

10:30 Saksa: Teollisuuden ostopäällikköindeksi, alustava, elokuu, Bloombergin ennuste 38,8/edellinen 38,8

10:30 Saksa: Palvelualojen ostopäällikköindeksi, alustava, elokuu, Bloombergin ennuste 51,5/edellinen 52,3

11:00 EZ: Teollisuuden ostopäällikköindeksi, alustava, elokuu, Bloombergin ennuste 42,7/edellinen 42,7

11:00 EZ: Palvelualojen ostopäällikköindeksi, alustava, elokuu, Bloombergin ennuste 50,5/edellinen 50,9

16:45 US: Teollisuuden ostopäällikköindeksi, alustava, elokuu, Bloombergin ennuste 49,0/edellinen 49,0

16:45 US: Palvelualojen ostopäällikköindeksi, alustava, elokuu, Bloombergin ennuste 52,2/edellinen 52,3

17:00 US: Uusien asuntojen myynti, heinäkuu, Bloombergin ennuste 704 k/edellinen 697 k

17:00 EZ: Kuluttajaluottamus, elokuu, alustava, Bloombergin ennuste -14,5/edellinen -15,1