EKP:n puheissa vain harvat äänessä, mutta siihen halutaan muutos

Euroopan keskuspankin korkokokoukset ovat laajalti seurattuja sijoittajien keskuudessa, mutta vain harva tietää, mitä Frankfurtin tornin ovien sisällä tapahtuu. Eilen siitä saatiin ainakin joitain viitteitä, sillä Reuters uutisoi pääjohtaja Christine Lagarden haluavan antaa jäsenmaiden keskuspankkien johtajille enemmän puheaikaa kokouksissa. Artikkelin perusteella keskuspankin korkokokouksissa ovat äänessä etenkin johtokunnan jäsenet ja heistä pääekonomisti Philip Lane. Ekonomistina Lanen näkemykset ovat luonnollisesti nousseet esiin etenkin kriisiaikoina, kun talouskuva on muuttunut nopeasti. Hänen esitelmänsä ovat lähteiden mukaan saattaneet olla jopa 60 sivun pituisia.

Ei enää monologeja

Yhden henkilön monologien sijaan Lagarde haluaa äänestä moninaisempaa, ja hän onkin rajoittamassa puheiden pituutta 20 sivuun ja aikaistamassa kokouksia. Muutosta tarvitaan senkin vuoksi, että suurimman jäsenmaan Saksan keskuspankin johto vaihtui tammikuussa, jolloin Joachim Nagel aloitti tehtävässä. Hän on edeltäjiensä tavoin keskuspankin inflaatiohaukkoja, ja on toistuvasti kehottanut keskuspankkia kitkemään inflaatiota ja nostamaan korkoja useaan otteeseen kuluvana vuonna. Lähteiden mukaan Lagarde on todennut, että ”ehkä Joachim haluaisi puhua”, mikä lienee yhtenä syynä puheiden moninaisuuden vaalimiselle.

Inflaatio pahasti aliarvioitu

Moninaisuutta kokousviestintään ja näkökulmiin kaivataan, sillä EKP on muiden keskuspankkien tavoin epäonnistunut talouden ja etenkin inflaation ennustamisessa kuluvana vuonna. Pääekonomistina Lane on äänitorvi, mitä keskuspankin ennusteisiin tulee, ja hän puheissaan sekä keskuspankin luvuissa aliarvioi inflaation voiman, vaikka jotkut päätöksentekijät varoittivat paineiden olevan pysyvämpiä. Lanen suuri puheaika on kuitenkin voinut vaikuttaa konsensuksen muodostumiseen, sillä varoittavat äänet eivät välttämättä päässeet tarpeeksi esiin kokouksissa.

Mielestäni uutinen kokouskäytäntöjen muutoksesta antoi yllättävän kuvan kokousten kulusta. Mikäli ääni on ollut harvoilla ja se on ollut yksipuolinen, on se voinut vaikuttaa päätöksentekoon ja jopa jarruttaa kiristämistoimia liiaksi. Keskuspankkien viestintää laajemmin on käsitelty aikaisemmin täällä.