Virheet sijoittamisessa, osa 2

Hyvät sijoittajat oppivat myös toisten sijoittajien virheistä, sillä muuten tämä harrastus voi käydä pitkässä juoksussa kalliiksi.

Ei ymmärrä sijoitusten todellista arvoa

Sijoittajan tulisi aina ymmärtää mihin rahansa sijoittaa ja muodostaa itselleen käsitys yhtiön todellisesta liiketoiminnan arvosta. Osakkeen hinta ei itsessään kerro paljoakaan, vaan olennaista on ymmärtää se, vastaako osakkeesta maksettava hinta sen nykyistä arvoa. Tässä sijoittajien apuna toimivat analyytikot, joiden tehtävänä on hinnoitella liiketoiminnan todellinen arvo, jotta sijoittajalle syntyy käsitys siitä mitä yhtiön osakkeen arvon pitäisi olla.

Varsinkin aloitteleva sijoittaja saattaa ostaa nousumarkkinan loppumetreillä osakkeita, jotka eivät ole vielä nousseet. Nousumarkkinan lopulla myös heikompilaatuiset yhtiöt monesti nousevat kuin muoviroska nousuveden pinnalla, mutta sijoittajajargoniassa downside eli riski alaspäin rysähtämisessä on silloin suurempi mitä moni osaa odottaa.

Historialliseen dataan tukeutuminen ilman laadullista ymmärrystä

Monesti sijoituskeskusteluissa törmää argumentteihin, että pörssin kehitys on ollut historiallisesti tätä tai tuota ja väitettä tuetaan ainakin 100 vuotta pitkällä kurssigraafilla. Vaikka historian tunteminen on hyödyllistä, sivistävää ja saattaa auttaa sijoittajaa välttämään eeppisimpiä virheitä, niin sijoittajan tulisi suunnata katseensa ensisijaisesti tulevaan. Suurin riski tulee sijoittajalle silloin, kun ei tiedä mitä tekee.

Historia ei koskaan toista itseään täysin samalla tavalla ja myös pörssi muuttuu jatkuvasti. Esimerkiksi NASDAQ-100-indeksillä meni 2000 luvun alusta yli 10 vuotta ennen kuin indeksi palautui samaan pisteeseen. Pörssin keskimääräinen vuosittainen 7 % tuotto ei siis ole tae varsinkin, kun sitä tarkastellaan eri aikaväleillä. Pörssiyhtiöt olivat hyvin erilaisia yhtiöitä 20 vuotta sitten puhumattakaan 50 tai 100 vuotta sitten. Siksi väitteet, jotka nojaavat oletukseen, että pörssi on aina samanlainen ja ansaitsisi siksi aina samat arvostuskertoimet, tulee suhtautua kriittisesti ja ymmärtää laadulliset tekijät niiden taustalla.

Sama pätee yhtiöiden kohdalla. Sijoittajan on tärkeää ymmärtää, miksi esimerkiksi tietyillä yhtiöillä on korkea oman pääoman tuotto eikä olettaa suoraan, että viiden vuoden korkea pääoman tuotto on automaattisesti tae jatkumosta. Suomalaisilla on myös taipumus innostua kevään osingoista ja tähän on hyvät perusteetkin, sillä pitkässä juoksussa suurin osa osakkeiden tuotosta selittyy osingoilla. Silti monesti korkea osinkotuotto on liian hyvää ollakseen totta ja menneiden vuosien korkeat osingot eivät ole peruste ostaa osaketta. Sijoittajan tulisi arvioida minkälainen osinkojen kasvukäyrä on tulevaisuudessa.

Metsästää vain tuottoa, unohtaen riskit

Moni sijoittaja etenkin nousumarkkinoiden viimeisinä hetkinä unohtaa osakkeiden riskisyyden tyystin. Lyhyellä aikavälillä osakkeiden arvo voi heitellä rajusti ja sen lisäksi monien yhtiöiden tuotto on itseasiassa hyvin pitkään nolla tai negatiivinen. Osakepoimijan riski osua tällaisiin pommeihin on aina olemassa. Sijoittajan tulisikin miettiä osakkeiden binaarisuutta eli tuottojen mahdollisuutta molempiin suuntii. Paljonko voin realistisesti ottaen hävitä tässä osakkeessa pitkässä juoksussa? Esimerkiksi vuosittainen 30 % tuotto-odotus ei ole realistinen pitkään, joten jos on löytänyt sellaisen sijoituskohteen, kannattaa tarkistaa downside-riskit.

Liian pieni tuottovaatimus

Osakkeet ovat riskinen omaisuusluokka ja siksi niistä pitää myös vaatia tuottoa. Mikäli sijoitus osakkeeseen tehdään matalalla tuottovaatimuksella ja sijoitus ei toteudukaan odotuksien mukaisesti, voi tuotot jäädä negatiivisiksi ja nollatuotoiksi useiksi vuosiksi. Tästä syystä sijoittajan ei pidä tyytyä mataliin tuottovaatimuksiin osakkeissa. Kun osaketta ostaa huolellisen perehtymisen jälkeen korkealla tuottovaatimuksella, mutta hallitulla riskillä, jää sijoittajalle turvamarginaalia erehdysten varalle. Sijoittaja älä siis tyydy vähään!