Tammikuuilmiö

Niin sanottu tammikuuilmiö tunnetaan laajalti sijoittajien keskuudessa. Sen mukaan vuoden alussa parhaiten tuottavat osakkeet ovat tyypillisesti edellisvuoden häviäjiä eli heikoiten tuottaneita osakkeita.

Vaikka ilmiö tunnetaan hyvin, klassisen rahoitusteorian kannalta se toistuu kiusallisen usein. Mikäli osakemarkkinat olisivat tehokkaat, tammikuuilmiön kaltaisia anomalioita ei markkinoilla pitäisi esiintyä.

Tammikuuilmiöllä viitataan usein myös havaintoon, että yleensä tammikuussa osakemarkkinat kehittyvät suotuisasti. Monissa Helsingin pörssiäkin koskettavissa selvityksissä on havaittu, että tammikuu on useimpia muita kuukausia parempi kuukausi markkinoilla. Lähihistoriassa Helsingin pörssin yleisindeksi on tuottanut tammikuussa keskimäärin noin 2,2 prosenttia.

Ilmiölle löytyy erilaisia selityksiä, joista perinteisin liittyy verotukseen. Monet sijoittajat tapaavat myydä ennen vuodenvaihdetta tappiolle valahtaneet osakkeet salkuistaan saadakseen tappiot hyödynnettyä verotuksessa. Tästä syystä joihinkin osakkeisiin voi kohdistua tavanomaista suurempi myyntipaine ja kurssit saattavat laskea perusteettoman paljon. Kun myyntipaine hellittää, kurssit lähtevät palautumaan.

Toinen vaihtoehtoinen selitys ilmiölle on, että uuden vuoden alkuun tavanomaisesti liittyvä optimismi avittaisi kursseja ylöspäin. Teorioita on myös muita, joista pystyy helposti lukemaan lisää muualta verkosta.

Erityisesti pienyhtiöiden osakkeissa merkkejä tammikuuilmiöstä on ollut havaittavissa monena vuonna. Niissä kurssiliikkeitä voimistaa tyypillisesti vielä heikko likviditeetti, jonka seurauksena osakkeen kysynnän tai tarjonnan heilahtelut vaikuttavat voimakkaammin kurssiin.

Oli syy lopulta mikä tahansa, sijoittajan ei kannata laskea liikaa tammikuuilmiön varaan. Osakemarkkinat osaa yllättää, ja monelle sijoittajalle lyhytjänteisen osakekikkailun välttäminen on usein järkevintä. Ilmiöstä kannattaa silti olla tietoinen pelkästään jo sen vaikutuksen vuoksi markkinoihin.