Suomen ikimuistoisimmat bisnesmokat: Fortum – Voihan Uniper!

Mistä sitä aloittaisi? Fortumin tapauksessa kysymys on äärimmäisen olennainen. Kenties vain Nokian edesottamuksista on kirjoitettu lähihistoriassa sitä enemmän, vaikka Fortuminhan pitäisi olla tylsä energiayhtiö. Tästä huolimatta suuret otsikot ovat seuranneet sitä, eivätkä aina vain sen omien toimiensa vuoksi.

Aiemmin tässä minisarjassa kävimme läpi, miten vuosituhannen taitteessa Fortumin onnistautui ostaa Stora Ensolta äärimmäisen arvokasta vesi- ja ydinvoimaa erittäin hyvään hintaan. Fortumille diili oli loistava, eikä vähiten siksi, että se osui yhteen energiamarkkinoiden murroksen kanssa. EU:n päästökaupasta tuli 2000-luvulla uusi merkittävä markkinatekijä, jonka vaikukset olivat Fortumille erittäin positiiviset. Muistetaan, että yhtiön lähes koko tuotanto oli jo tuolloin päästötöntä. Virinneen sähkön hinnan ja vahvistuneen puhtaan voimalaverkostonsa avulla Fortumin tulos lähti selvästi vahvistumaan.

Valtio-omisteisen pörssiyhtiön menestykseen ei oltu osattu varautua. Johdon avokätinen palkitsemisjärjestelmä synnytti myrskyn, jonka seurauksena Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs ja toimitusjohtaja Mikael Lilius jättivät tehtävänsä. Heidän johdossaan Fortum oli lähtenyt investoimaan myös Venäjällä, mistä yhtiön myöhempien ongelmien eskaloituminen sai alkunsa.

Tase töihin

Vuosina 2014–2015 Fortum myi omistamansa sähkön siirtoverkot Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja keräsi myynneistä yhteensä vajaan kymmenen miljardin euron tulot. Päätökset verkkojen myymisestä eivät suinkaan syntyneet hetken tuumailusta, vaan “strateginen arviointi” niiden paikasta Fortumissa kesti lähes toista vuotta. Päätöksen taustalla vaikutti uusittu sähkömarkkinalaki, jonka myötä verkkojen omistajat käytännössä velvoitettiin investoimaan lisää tyyriin puoleiseen maakaapelointiin, jotta vuoden 2011 Tapani-myrskyn kaltaisilta laaja-alaisilta sähkökatkoilta vältyttäisiin.

"Luopumalla sähkönsiirtoliiketoiminnasta Fortumilla on paremmat mahdollisuudet keskittyä tehokkaaseen ja vähäpäästöiseen sähkön ja lämmön tuotantoon sekä myyntiin. Ratkaisu lisää merkittävästi Fortumin strategista liikkumavaraa ja antaa yhtiölle poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat omistaja-arvon kasvattamiseen", Fortumin vuoden 2014 vuosikertomuksessa perusteltiin.

Verkkojen myynnistä Fortumin kassaan kilisi rahaa, jonka uudelleen sijoittamiseen sen toimitusjohtajana syksyllä 2015 aloittanut Pekka Lundmark sai Fortumin hallitukselta 2–3 vuotta aikaa. Lundmark paini käytännössä samanlaisen haasteen kanssa kuin Nokian ylin johto aikoinaan. Fortumilla oli rahaa "ongelmaksi" asti. Tai niin ainakin sen suurin osakkeenomistaja valtio näki tilanteen. Vastavalittu uusi pääministeri Juha Sipilä korosti, miten valtion oli laitettava taseensa töihin. Valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastanneena ministerinä Sipilä tiesi hyvin Fortumin tilanteen. Pääomat piti saada taseesta tuottamaan.

Uniper-diili

Pekka Lundmarkin nimityksestä Fortumin hallituksen puheenjohtajaksi tiedotettiin keväällä 2015. Tiedotteessa Fortumin silloinen hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf kertoi, että Lundmarkin valinnassa korostui muun muassa hänen kokemuksensa yritysjärjestelyistä. Lundmarkia ei palkattu Fortumiin sitä varten, että sähköverkkojen myynnistä saadut miljardit jaettaisiin osinkoina osakkeenomistajille. Miljardeille haluttiin löytää muuta käyttöä, vaikka hyvin tiedettiin, että houkuttelevien investointikohteiden löytäminen tulisi olemaan vaikeaa. Vaihtoehtoja ei ollut liikaa koluttavaksi.

Uniperissa Fortumia kiehtoi sen vesi- ja ydinvoimalat Ruotsissa. Pelkkä vesi- ja ydinvoima eivät kuitenkaan olleet myynnissä, vaan niiden hankkimiseksi Fortumin tarvitsi tehdä ostotarjous koko yhtiöstä, joka piti sisällään niin venäläisiä voimaloita, saksalaisia kaasu- ja hiilivoimaloita sekä suuren raaka-aineiden välitystoiminnan. Ilman niitä diiliä ei olisi syntynyt. Fortumissa kuitenkin oletettiin, että ajan kanssa se onnistuisi myymään Uniperin muut palat. Suunnitelma vaikutti järkeenkäyvältä, mutta...

Uniperissa Fortum sai tottua lähinnä vastustukseen. Yhtiössä suomalaisomistajan näkemyksiin viitattiin kintaalla, eikä Fortumin onnistunut saada Uniperia toivomallaan tavalla kontrolliinsa. Uniperin osake-enemmistön Fortum sai haltuunsa vasta vuonna 2020. Fortum joutui käyttämään vuosia Uniperissa yhtiön valtataisteluun ja haltuunottoon. Paikallisen sissiliikkeen lisäksi esteenä olivat venäläiset viranomaiset, jotka tunnetusti myöhemmin ottivat Fortumin koko Venäjän-liiketoiminnan haltuunsa.

Uniper-diiliä voisi kuvata surkeiden sattumusten ja epäonnistumisten sarjana. Se, että Fortum ei päässyt tekemään Uniperista edes niin sanottua due diligence -tarkastusta, oli ensimmäinen muttei viimeinen tässä sarjassa. Fortumin vielä neuvotellessa ensimmäisten Uniper-osakkeiden ostosta syksyllä 2017 tieto neuvotteluista vuodettiin markkinoille. Tutkimustenkin mukaan merkittävä osa yrityskaupoista epäonnistuu. Sillä, että yrityskaupoissa tavanomaista due diligencea ei tehdä, ei ainakaan paranneta onnistumisen mahdollisuuksia.

Hallitusta riskistä hallitsemattomaksi

Uniperin myötä Fortumin Venäjä-riskit kasvoivat merkittävästi, idässä sijaitsevien voimaloidensa lisäksi Uniper oli Euroopan suurimpia venäläisen maakaasun ostajia. Uniper kuului myös kiistellyn Nord Stream 2 -kaasuputken omistajiin.

Saksalle venäläisellä maakaasulla oli erityinen merkitys: Melkein puolet saksalaisista kodeista lämmitettiin maakaasulla, ja maan sähköntuotannostakin huomattava osa perustui kaasuun, josta yli puolet ostettiin Venäjältä. Lisäksi Venäjältä Saksaan tuotiin merkittävät määrät raakaöljyä ja kivihiiltä.

Maasta oli tullut huomattavasti riippuvaisempi venäläisestä energiasta kuin alun alkaen oli tarkoitus. Alkuperäinen idea oli lisätä Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän riippuvuutta lännestä taloussuhteita tiivistämällä, mutta kuitenkin niin, ettei kaasukauppa vastaisi koskaan enempää kuin kymmentä prosenttia Saksan tarvitsemasta kaasusta. Riskit liiallisesta energiariippuvuudesta tiedostettiin siis ainakin periaatteessa.

Täysimittaisen sodan ja kaasukaupan loppumisen mahdollisuuteen ei silti haluttu uskottavan, vaikka Venäjä oli vallannut vuonna 2014 Krimin Ukrainalta ja soti jo välillisesti Itä-Ukrainassa Ukrainaa vastaan.

Energiapiikki iskee Eurooppaan

Suomessa maakaasun merkitystä Euroopan energiamarkkinoilla ei ole aina täysin ymmärretty. Miksipä olisi? Täkäläisittäin sillä kun on ollut vähäinen merkitys energianlähteenä. Manner-Euroopassa kaasun merkitys erityisesti säätövoimana on ollut huomattava ja kasvamaan päin. Sen lisäksi kaasu on tärkeä lämmönlähde. Huomattava osa Euroopan energiasta tuotetaan maakaasulla.

Kun Venäjä keväällä 2022 hyökkäsi avoimesti Ukrainaan, energiapiikki oli jo iskenyt Eurooppaan. Pulaa oli maakaasusta ja päästöoikeuksista maksettiin ennätyksellisiä summia. Moni on saattanut unohtaa, että energian hinta lähti nousemaan jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Syksyllä 2021 Euroopan energiamarkkinoiden tilannetta kuvattiin poikkeukselliseksi, kirjoitettiin energiakriisistä ja täydellisestä myrskystä, mikä seuraavan vuoden tapahtumiin verrattessa osoittautui vasta esinäytökseksi.

Johdannaiset

Normaalissa markkinatilanteessa Fortumia ja muita sen kaltaisia energiayhtiöitä, jotka tuottavat ja myyvät itse tuottamansa sähkön, sähkön hinnannousun pitäisi periaatteessa hyödyttää. Yhteys ei ole kuitenkaan aivan suoraviivainen, sillä sähkön myyntihintoja suojataan eteenpäin. Tämä tapahtuu johdannaismarkkinoilla, joilla myydään ja ostetaan tulevaisuudessa toimitettavaa sähköä.

Johdannaisilla on tärkeä rooli suuria määriä sähköä tuottavien ja kuluttavien yritysten riskienhallinnassa, sillä niiden avulla tulevaisuuden myynti- ja ostohintoja saadaan lukittua ja hallittua hintojen vaihteluun liittyvää epävarmuutta. Johdannaiset ovat riskienhallinnan väline, mutta kuten historia osoitttaa, monesti riskin siemen on piillyt juuri niissä.

Ongelmia syntyy, jos energiayhtiö on myynyt etukäteen vaikkapa sähköä 40 eurolla per megawattitunti, mutta sähkön hinta alkaakin yllättäen nousta voimakkaasti. Lainsäädännön mukaan sähkön myyjällä pitää olla vakuuksia siltä varalta, ettei se kykenisikään toimittamaan sähköä sovitusti. Näillä vakuuksilla sähkön ostaja voi tarvittaessa hankkia sähkön markkinoilta. Yleensä kuitenkin kaikki menee niin kuin pitää ja vakuus palautuu sähkön myyneelle yhtiölle, kun sähkö on toimitettu. Toisin sanoen vakuuksilla pyritään minimoimaan vastapuoliriskiä, ja normaaleissa olosuhteissa systeemi toimii hyvin.

Kahdeksan miljardia euroa

Tiistai-iltana 4. tammikuuta 2022 klo 21.15 Fortum lähetti pörssitiedotteen, joka oli otsikoitu: "Fortumin tytäryhtiö Uniper varautuu turvaamaan likvi­di­teet­tinsä äärim­mäi­sissä markki­nao­lo­suh­teissa rahoi­tus­jär­jes­te­lyillä, muun muassa KfW Bankilta ja Fortu­milta." Tiedotteen sisältö oli tiivistetysti se, että Uniperilla oli akuutti rahantarve ja Fortum oli sitoutunut tukemaan yhtiötä enintään 8 miljardilla eurolla.

Summa oli valtava. Sitä voi verrata vaikkapa niihin noin 7 miljardiin euroon, jotka Fortum oli sijoittanut Uniperiin saadakseen yhtiön kontrolliinsa. Minään täydellisenä yllätyksenä Uniperin huutavat likdiviteettitarpeet eivät tulleet. Fortumin tapaan Uniper oli lyönyt kiinni huomattavan osan tulevista myyntihinnoistaan, ja jotta se selviäisi voimakkaasti nousseen kaasun hinnan aiheuttamista kasvaneista vakuusvaatimuksista, jotain tartti tehdä.

Oletuksena oli, että Uniperilta vaaditut vakuudet saataisiin takaisin, kun kaasun ja sähkön myyntisopimukset erääntyvät tai markkinahinnat laskevat. Asiat lähtivät vyörymään kuitenkin väärään suuntaan. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja alkoi kiristää kaasulla Eurooppaa. Uniperille se oli shokki, Fortumille katastrofi.

Liian suuri kaatumaan

Venäjän toimet vähentää merkittävästi kaasutoimituksiaan Saksaan ja muuhun Eurooppaan ajoi Uniperin kaasuliiketoiminnan sekasortoiseen tilaan. Noin puolet Uniperin toimittamasta kaasusta oli tullut Venäjältä. Kun kaasua ei enää ollut saatavilla entiseen malliin, Uniperin täytyi ostaa kauppatavaransa muualta. Eikä se ollut halpaa. Yhtä lailla muillakin energiayhtiöillä oli samanmoisia tarpeita.

Uniperin tappiot alkoivat kasvaa nopeasti. Yhtiötä sitoivat aiemmin solmitut pitkäaikaiset sopimukset, joiden perusteella se oli velvoitettu myymään kaasua sopimuksessa sovittuun hintaan eli huomattavasti alle markkinahinnan. Yhtälö oli mahdoton. Saksan valtio ei olosuhteista huolimatta myöntänyt Uniperille lupaa hinnankorotuksiin. Samaan aikaan Uniper oli liian suuri yhtiö annettavaksi kaatua, mikä ilman Saksan valtion väliintuloa alkoi näyttää hyvin mahdolliselta.

Viikot kuluivat. Poliitikot neuvottelivat. Lähteet puhuivat. Media kirjoitti. Sijoittajat arvuuttelivat. Ja Uniperin tappiot syvenivät. Kunnes Fortum tiedotti: "Fortumin tytäryhtiö Uniperin vakau­tus­pa­ke­tista ratkaisu Saksan halli­tuksen kanssa." Saksan valtio hankki 30 %:n osuuden Uniperista merkitsemällä Uniperin liikkeelle laskemia uusia osakkeita ja sitoutui tukemaan yhtiötä tarvittaessa vielä enintään vajaalla 8 miljardilla eurolla sen tappioiden kattamiseksi. Likviditeetin turvaamiseksi Saksan omistama KfW-pankki sitoutui vielä erikseen Uniperille annettavaan 7 miljardin lisätukeen. Tiivistetysti Uniperin pelastamiseksi oli rakennettu 15 miljardin tukipaketti.

Käytännössä se pelasti sillä hetkellä Uniperin konkurssilta, mutta Fortumille se juuri muuta hyvää antanut. Fortumin omistusosuus Uniperissa laski noin 80 %:sta 56 %:iin, ja Uniperin tarvitsemista tukitoimista oleellisimmasta eli mahdollisuusta siirtää asiakkailleen voimakkaasti kohonneen kaasun hinnan aiheuttamia kustannuksia saavutettiin laiha kompromissi. Hinnanmuutokset sallittaisiin vasta myöhemmin syksyllä. Uniperin senhetkisellä tappiotahdilla se tarkoitti, että yhtiön arvo tuhoutuisi käytännössä arvottomaksi, ellei tilanne muuttuisi merkittävästi.

Piankin selvisi, ettei kesällä neuvoteltu sopimus riittäisi alkuunkaan Uniperin pelastamiseksi. Fortumille tilanne alkoi olla muutenkin ahdistava yhtiön omien sähköjohdannaisten vakuusvaatimusten kanssa, puhumattakaan yhtiön Venäjän-liiketoiminnoista. Eikä se ollut yksin. Melkein kaikki energia-alan yhtiöt olivat vaikeuksissa vakuusvaatimuksien täyttämisessä. Likviditeettiä ei yksinkertaisesti ollut. Fortum ei saanut rahaa pankeilta. Älkäämme menkö kuitenkaan ohi aiheen. Palataan Uniperiin.

Syksyyn mentäessä Uniperin tilanne oli heikentynyt edelleen, koska Venäjä oli katkaissut kaasutoimitukset Saksaan käytännössä kokonaan. Uniper teki vielä enemmän tappioita ja vaati uutta pääomaa. Fortumilla sitä ei ollut antaa, ilman ulkopuolista apua. Fortumin ja Uniperin tulevaisuus oli siis poliitikkojen käsissä. Suomen hallituksen kanta Fortumin pääomitukseen oli selkeä: rahaa ei tule.

21. syyskuu 2022 kello 08.40 Fortum päätti yhtiöiden ympärillä velloneen huhumyllyn ja tiedotti koko Uniper-omistuksensa myynnistä Saksan valtiolle. Uniper kansallistettiin. Uniper-sijoitus maksoi Fortumille noin kuusi miljardia euroa.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty lukuisia Fortumin ja Uniperin käsitelleitä uutisartikkeleita ja -haastatteluita sekä Inderesin kommentteja. Tämä kirjoitus päättää viisiosaisen minisarjan.