Keskuspankkeja ympäröi välillä hiljaisuuden verho, EKP:ssa inflaatio-sana edelleen muodissa

Rahapolitiikka on makrokommenttien kestosuosikki, ja keskuspankit show’n tirehtöörejä. Kokosin tähän artikkeliin keskuspankeista muutamia seikkoja, joita ei jokapäiväisessä uutisoinnissa näy mutta jotka voivat tuoda lisämaustetta rahapolitiikan seuraamiseen.

1) Suut suppuun ennen kokouksia. Kuten yrityksillä, myös keskuspankeilla on ennen korkokokousta hiljainen jakso, jolloin sen päättäjät pidättäytyvät antamasta kommentteja rahapolitiikasta julkisuuteen. Käytäntö on ollut voimassa jo 1980-luvulta asti, ja sitä kutsuttiin aikaisemmin termillä ”Purdah”, hiljaisuuden verho. Koska termillä oli vahvat kulttuuriset viittaukset hindu -ja islamperinteeseen, siitä luovuttiin ja alettiin puhua yksinkertaisesti hiljaisesta jaksosta. Tähän hiljaisuuden verhoon keskuspankeissa vedotaan, koska liian lähellä tärkeitä kokouksia tapahtuvalla kommunikaatiolla uskotaan olevan haitallisia vaikutuksia lisääntyvän markkinavolatiliteetin ja tarpeettoman spekuloinnin muodossa. Tutkimusten perusteella keskuspankkien viestinnän teho toisaalta lisääntyy selvästi hiljaisella jaksolla: esimerkiksi USA:ssa lyhyiden korkojen reaktiot keskuspankkien puheisiin 3-4-kertaistuvat hiljaisella jaksolla. Jos keskuspankkiirit siis jotakin sattuvat puhumaan, kuunnellaan heitä erityisen herkällä korvalla. Ja jos heidän viestinsä tulkitaan väärin, voidaan markkinaodotuksissa mennä pahastikin metsään. Ei siis ihme, että viestintää halutaan välttää.

2) Inflaatiopuheet pitävät pintansa. Euroopan keskuspankilla on vain yksi mandaatti, hintavakaus, ja se näkyy puheissa. Sana inflaatio on nimittäin mainittu jo tänä vuonna 408 kertaa EKP:n johdon nettisivuilla julkaistuissa puheissa. Vaikka inflaatioriskit ovat vähentyneet, summa on lähes yhtä suuri kuin samoihin aikoihin viime vuonna, jolloin se oli koko vuoden osalta 1165 (data kerätty täältä). Vertailun vuoksi, sana työttömyys on mainittu puheissa vaivaiset 7 kertaa tänä vuonna.

3) Sopivin vs. pätevin. Rahapolitiikassa on kyse korkojen ja talouden ohjaamisesta, joten keskuspankkien päättäjiltä vaaditaan syvällistä tietoa talouden lainalaisuuksista. Pakkaa kuitenkin sekoittaa se, että keskuspankkien johto valitaan poliitikkojen toimesta, jolloin sopivuus saattaa painaa vaakakupissa pätevyyttä enemmän. Siksi ei ole suoranainen ihme, että sekä Federal Reserven että EKP:n pääjohtajat eivät ole taloustieteen tohtoreita, vaan kumpikin lukeneet lakia maisteritasolle asti. Jerome Powell oli tullessaan valituksi ensimmäinen Fedin pääjohtaja 40 vuoteen ilman tohtorintutkintoa. Muutoin keskuspankkien johtokunnissa tohtorimiesten ja -naisten määrä on noin puolet jäsenistöstä, Federal Reservessä 4/7 jäsentä on tohtoreita ja EKP:ssa 2/6 jäsentä saanut korkeimman tason akateemisen koulutuksen. Akateemista pätevyyttä siis johtokunnista löytyy ja tohtoreiden osuus on kasvanut vuosien mittaan, mikä on hyvä asia myös rahapoliittisen uskottavuuden kannalta.

4) Powell pyöräilee, Lagarde joogaa. Vielä lopuksi kevyempää asiaa. Vaikka keskuspankkiirit tuovat julkisuudessa syystäkin esiin työminäänsä, on heilläkin harrastuksia. Jerome Powell nimittäin tunnetaan uutterana hyötyliikkujana, sillä hän pyöräilee kahdeksan kilometrin työmatkansa. Christine Lagarde puolestaan käy salilla, joogaa ja sukeltaa.