Euron tori kiteyttää parhaiten halpakaupan idean

Helsingin Sanomiin oli kirjoitettu vastikään kiinnostava paikallisjuttu (linkki) Seinäjoella toimivasta Sopuraha-nimisestä halpakaupasta. Sopurahalla ei ole muita liikkeitä Suomessa tai verkkokauppaa, vaan toiminta keskittyy yhteen kauppaan, jonka hyllyissä ja varastoissa tavaraa on valtavasti sekalaisessakin järjestyksessä. Kaupasta ei varsinaisesti saa viimeisteltyä kuvaa. 

Sopuraha on silti varsin menestynyt yritys. Se teki tammikuussa 2023 päättyneellä tilikaudella noin kuuden miljoonan euron liikevaihdon kahdeksan prosentin liikevoitolla. Parhaimmillaan lähihistoriassa se on yltänyt 12 % liikevoittoon. Monella suurella halpakaupalla kannattavuus jää heikommaksi.

Yritin kauan sitten saada Sopurahan yrittäjältä haastattelun paikallislehteen tässä kuitenkaan onnistumatta, eikä lopputulos muuttunut juurikaan tuosta, kun Hesari vuosia myöhemmin yritti samaa. Kauppiaalta ei haastattelua irronnut.

Sopurahan tarina on silti mielestäni kiinnostava ja innoittava kerrottavaksi myös sijoittajalle. Paikalliseksi jättäytyneestä halpakaupasta voidaan hakea samankaltaisuuksia niin Tokmannin omistaman DollarStoren kuin Puuilon kasvutarinan kanssa. Olisiko Sopurahakin voinut kasvaa ja onnistua kuten Puuilo pääomasijoittajien ohjauksessa?

Sitä emme tiedä, sillä mitä ilmeisimmin perustajaperheellä ei ole ollut halua lähteä Seinäjokea kauemmaksi yrittämään, tai myymään kauppaansa ulkopuolisille. Ostajia varmasti olisi ollut. Halpakaupan markkinalla konsolidaatiota on nähty siinä missä muillakin toimialoilla.

”Monesti ei ostettu mitään, lähdettiin vaan ihmettelemään”

Olen itse Seinäjoelta kotoisin ja viettänyt siellä suurimman osan elämästäni. Sopuraha on ollut itselleni lapsesta saakka paikallinen suosikki. Jos se häviäisi, tärkeä osa seinäjokista kaupan elämää jäisi historiaan, kuten aikoinaan vanhan Lehtisen lastenosaston kanssa pääsi käymään. Lehtisen kauppa myytiin muistaakseni lopulta S-Ryhmälle ja nykyisin sen paikalla ammottaa vain sepelin täyttämä tyhjä tontti odottamassa parempia aikoja rakentaa paikalle kerrostalo. Harvassa ovat enää paikalliskaupat, jotka eivät olisi hävinneet suurempiensa tieltä.

Aiemmin Sopuraha toimi pienessä liiketilassa aivan nykyisen, moninkertaisesti suuremman myymälän viereisellä tontilla. Myymälässä oli jo tuolloin tavaraa sikin sokin hyllyt täynnä. Kauppareissut olivat löytöretkiä. Monesti ei ostettu mitään, lähdettiin vaan ihmettelemään. Ja sellaiselta Sopurahassa käynti muistuttaa edelleen.

Moderneista kaupoista tällainen vanhanajan yllätyksellisyys puuttuu lähes täysin. Kaikki on pyritty miettimään viimeisen päälle. Enkä tarkoita, että se olisi asiakkaalle huono asia, harvoin sitä edes kaupoille tulee lähdettyä muodon vuoksi katselemaan. Tehokkuus on valttia, ja jos yllätyksiä haluaa hakea, sen kuin klikkaa seuraavaan verkkokauppaan.

Yllätyksellisyyteen kaupoissa pyritään silti edelleen. Normal tekee sitä jatkuvasti vaihtamalla valikoimaansa kaiken aikaa. Valikoima elää liikkeissä viikottain. Muista erottuva konsepti on sille kilpailuvaltti. Asiakas tulee katsomaan, mitä löytyy. Liikkeeseen mennään ennemmin etsiskelemään kuin hakemaan ennakkoon päätettyä tuotetta. Kuulostaa vähän kuin Sopurahassa kävisi, mutta ei aivan.

Valikoima vaihtuu toki Sopurahassakin, mutta varastonkierto tuskin on tehokkaimmasta päästä. Sopuraha on tunnettu siitä, että myymäläkiinteistö on ahdettu täyteen tavaraa, joista kaikki eivät ole aina edes myynnissä, vaan odottamassa vapaata hyllytilaa tai otollisempaa myyntihetkeä. Asiakkaalle hidas varastonkierto avaa välillä aikamatkan menneisyyteen. 

"Sopuraha on sellainen nähtävyys, josta vinkkaan aina ensimmäistä kertaa kaupungissa olevilleni kavereilleni. Myymälän varastosta löytyy ikivanhoja asioita – siis sellaisia tavaroita, joita ei enää myydä muualla", eräs asiakas kuvailee HS:n jutussa.

Kaupan alan konsulteista tuskin kukaan suosittelisi ostamaan varaston täyteen tavaraa niin, että osaa myydään vasta kaukana tulevaisuudessa. Varaston täytyy kiertää.

Euron tori kiteyttää halpakaupan ytimen

En tiedä Sopurahan taloudellisesta kehityksestä pidemmälti muuta kuin julkisesti saatavilla olevat tiedot edellisvuosien kehityksestä. Mutta asiakkaan silmin parkkipaikka alkoi käydä ahtaaksi muistaakseni noin 10-15 vuotta sitten, kun myymälään avattiin niin sanottu euron tori.

Konseptina se on hyvin yksinkertainen ja selkeä, tarjoaa yllätyksiä ja vain vahvistaa mielikuvaa halvoista hinnoista, jotka ovat halpakaupan ydin. Ajan kanssa euron toria on laajennettu ja nykyään suuri osa Sopurahan myymälästä on varattuna sille. Lisäksi löytyy ainakin kahden euron tori ja viiden euron tori. Konsepti toimii.

Euron toreja näkyy toki muissakin kaupoissa, mutta missään en ole nähnyt yhtä laajaa tai selkeämmin konseptoitua kuin Seinäjoella Sopurahassa. Saatan toki olla käynyt vain liian harvassa kaupassa. 

Sopurahassa euron tori sijaitsee heti myymälän sisääntulon yhteydessä. Sitä ei voi ohittaa sitä. Ja mitä nopeammin asiakkaan saa ostamaan ensimmäisen tuotteen, sitä todennäköisemmin hän ostaa myös seuraavan.

Sopurahassa on Tokmannin DollarStoren piirteitä

Kun Tokmanni esitteli pääomamarkkinapäivässään alkuvuonna tarkemmin aiemmin ostamansa ruotsalaisen DollarStoren konseptia, itselleni tuli vahva sopurahamainen fiilis. En ole ikinä käynyt DollaStoren liikkeessä Ruotsissa tai Tanskassa, mutta "euron tori" -konseptimaisuutta niissäkin ilmeisesti on nähtävissä.

Myös muita yhteneväisyyksiä löytyy. DollarStorella tai Sopurahalla ei ole kanta-asiakasohjelmaa, mainostaminen on hyvin minimaalista eikä asiakkaita sen erityisemmin pyritä aktivoimaan liikkeelle kuten muut kaupat tekevät esimerkiksi kotiinjaettavin mainoslehtisin. Verkkokauppaakaan niillä ei ole. DollarStoren strategia toki saattaa muuttua nyt, kun Tokmanni on sen omistaja ja myyntiin halutaan lisää draivia.

DollarStoren esimerkki osoittaa, miten suureksi yksinkertaisella konseptilla voi edelleen kasvaa ottamatta käyttöön nykyaikaiselle kaupalle tyypillisiä keinoja kanta-asiakasohjelmista verkkokauppaan. Liikkeitä sillä on jo yli 130 kirjoitushetkellä.

Puuilo toimi pitkään hyvällä menestyksellä paikallisesti ennen kuin sen nopea laajentuminen pääomasijoittajavetoisesti sai alkunsa. Nyt nähdään, miten hyvin konsepti kantaa myös valtakunnallisesti.

Sopurahasta valtakunnallista tuskin lähdetään koskaan rakentamaan. Halpakauppojen kilpailukenttä alkaa olla Suomessa muutenkin täynnä. Liikkeet lasketaan sadoissa, suurempia ja pienempiä ketjuja on useita ja monet vähänkään pienimmistä ovat vaivoin kannattavia. Kaupan alalla suuret pärjäävät yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Toivon, ettei mikään suurempi ketju tule tulevaisuudessakaan ostamaan Sopurahaa. Tarjouksia on varmaan joskus yrittäjäperheelle tehty, mutta kaikesta päätellen Sopuraha on haluttu pitää itsenäisenä. Ja hyvä niin. Tällaisia paikallisia onnistumisia ja nähtävyyksiä on aina kiva nähdä ja kokea.