Ekonomisti fundeeraa: Rakas kilpailu, kaipaan sinua
Meillä Turussa kaupungin tekemät hankinnat ovat puhuttaneet aika ajoin. Ensin oli funikulaari, jonka loppuhinta ylitti tuplasti budjetoidun ja josta tuli hetkeksi sosiaalisen median naurattaja. Seuraavaksi huomio kiinnittyi rautatieaseman lähistölle rakennettavaan siltaan, jonka tarkoituksena on taata suora pääsy kiskojen yli kulttuurikeskus Logomoon. Tämäkin silta ylitti budjetin ja viivästyy, koska tilaaja ja rakennuttaja ovat olleet eripuraisia.
Funikulaari on osoittautunut oivaksi välineeksi Kakolanmäen ylittämiseen ja ehkä se kävelysiltakin joskus valmistuu rakkaaseen kotikaupunkiini. Kuitenkin aina kun puhutaan julkisista hankinnoista, assosioituvat ne mielessäni tehottomuuteen ja ei-optimaaliseen hyvinvointiin. Tätä ajatusta vahvisti hiljattain lukemani VATT:n tutkimus, jossa tuodaan esiin madonluvut suomalaisten julkisten hankintojen kilpailutuksesta. Tai oikeastaan kilpailun puuttumisesta. Tutkimuksen mukaan suomalaisissa julkisissa hankinnoissa mediaani tarjoajien määrä on ollut kaksi. Toisin sanoen, yli puolessa julkisissa kilpailutuksissa tarjoajia ei ole ollut tai niitä on ollut yksi tai kaksi. Samaisessa tutkimuksessa mainittiin ongelman olevan läsnä koko EU:ssa, sillä vuosien 2006-2016 välillä kilpailutusten, jossa on vain yksi tarjoaja, määrä on kasvanut 17 %:sta 30 %:iin.
Minulle ekonomistina meni tutkimusta lukiessa kahvit väärään kurkkuun hämmästyksestä, sillä juuri kilpailu on toimivan talouden perusta. Euroopan komission kilpailupolitiikan tavoitteissa tulee hyvin esiin terveen kilpailun tuomat edut: edullisemmat hinnat, parempi laatu, lisääntynyt valinnanvara, innovointi ja parempi kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla. Näistä julkisissa hankinnoissa ei ilmeisesti päästä nauttimaan, ei Suomen eikä näemmä koko EU:nkaan tasolla. Julkisissa hankinnoissa ei ole kyse mistään nappikaupasta: OECD-maissa julkisten hankintojen osuus on noin 12 % bkt:sta.
Olen makrokommenteissa monesti maininnut, että euroalueen talouskasvun näivettäjänä pitkällä aikavälillä ovat rakenteelliset uudistukset, joiden kanssa on viivytelty liian pitkään. EU ja euroalue on monen näkemyksen mukaan matkalla kohti matalan tuottavuuden, matalien korkojen ja hitaan talouskasvun zombietaloutta. Julkisen sektorin hankintalukuja katsellessa ymmärtää, kuinka huono tilanne kilpailukentällä on. Toisaalta muistaa kilpailun tuoman valtavan potentiaalin, jos hommia saataisiin kuntoon.
Turussa funikulaarilla on edessään ensimmäisen talven tuomat koettelemukset. Korkeiden kustannusten ja heikentyvän laadun pitkä talvi jatkuu puolestaan julkisissa hankinnoissa, ellei kilpailua saada elpymään.
Marianne Palmu
Eknomisti fundeeraa -juttusarja sisältää ajatuksenvirtaa talouden ilmiöistä.
Aikaisemmat tekstit:
31.10.2020: Tiistaina edessä poliittisen vastakkainasettelun juhla
19.10.2020: Miltä tuntuisi 21 692 euroa lisävelkaa omalla tilillä?