Ei ne pienet menot, vaan suuret tulot?
Valtiontalouden tasapainottamisessa keskustelu siitä, pienentääkö menoja vai kasvattaako tuloja esim. verokorotuksilla käy kuumana. Yksittäisillä kuluttajilla lähtökohdat ovat hieman erilaiset: menojen pienentämiseen voi ryhtyä kuka vain, mutta tulojen kasvattamiseen tarvitaan usein henkistä pääomaa esimerkiksi koulutuksen kautta. Tulojen kasvattamista ja optimointia käsitellään tuoreimmassa Talouden jäljillä -jaksossa, joka on katsottavissa täällä.
Henkinen pääoma
Tulojen kasvattaminen houkuttelee, sillä mahdollisuudet ovat rajattomat aina miljardööriksi asti, kun taas menojen minimoinnissa raja tulee paljon nopeammin vastaan. Tuloja voi siis kasvattaa periaatteessa äärettömästi, mutta menoja pienentää vain sen 100 %. Toisaalta tulojen maksimointi ei tuota samanlaisia nopeita voittoja kuin säästäjäksi ryhtyminen, vaan vaatii usein panostuksia. Käytännössä tulojen kasvattaminen korreloikin voimakkaasti siihen panostetun ajan kanssa ja tyypillisesti henkisen pääoman lisäykset koulutuksen kanssa kannattavat, tosin eri lailla eri koulutusasteilla. Tutkimuksissa on havaittu tämä: esimerkiksi yliopistokoulutus lisää miesten käytettävissä olevia elinkaarituloja noin 550 000 ja naisten tuloja noin 400 000 eurolla toisen asteen ammatilliseen koulutukseen verrattuna. Sen sijaan ero toisen asteen koulun ja peruskoulun välillä ei ole suuren suuri (30 000 euroa koko uralla).
Mikä esteenä?
Koulutus (tai sen puute) ei suinkaan ole ainoa määräävä tekijä työmarkkinalla, vaan muutkin asiat mutkistavat tulojen kasvattamista. Ensinnäkin työtuntien määrän lisääminen ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Moni työskentelee palvelualoilla ns. nollasopimuksilla, joiden kohdalla työtuntien määrän lisääminen ei usein onnistu, vaikka niin haluaisikin tehdä. Lisäksi osa-aikaistyö on ennemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt Suomessa.
Lähde: Tilastokeskus
Toinen asia, johon työtulojen optimointia suunnitteleva törmää, on verotus. Suomessa marginaaliveroaste nousee 50 %:iin jo noin 3000 euron kuukausipalkalla, eli tämän jälkeen jokaisesta tienatusta eurosta menee puolet verottajan pussiin. Mikäli samalla työn kuorma kasvaa joko lisääntyneiden vastuiden muodossa, kokonaishyvinvointi saattaa itse asiassa työn muuttuessa heiketä. Muistaa kannattaa sekin, että lisääntyneet tulot eivät suoraan korreloi onnen kanssa: EVAn tutkimuksessa tulojen ja onnellisuuden riippuvuus alkoi rakoilla 50 000 euron vuositulojen yläpuolella (lisää aiheesta ensimmäisessä Taloustieteen filosofiaa -sarjan tekstissä täällä). Siksi tuloja kasvattaessa on syytä miettiä vaihtoehtoiskustannuksia: mistä sen vuoksi on valmis luopumaan.
Lähde: EVA