Osakkeiden arvostus: halpaa ja kallista
Osakkeiden arvostuskuva maailmalla on kaksijakoinen. Toisaalta huippuyhtiöstä maailmantalouden tekoälyhypen keskiössä, kuten Applesta ja Microsoftista, maksetaan noin 30 kertaa ennustetun tuloksen verran. Ylipäätään jenkkimarkkina SP500:sta katsoen on kallistunut roimasti. Tämä on toisaalta normaalia, sillä nousumarkkinan alussa osakkeet ottavat etukenoa, mutta tulokset elpyvät perässä.
Mikäli nousumarkkina jatkuu, seuraavaksi tulosten pitäisi elpyä ja arvostuskertoimien muuttua hillityimmiksi. Tässä Fidelityn kuvaajassa näkyy hyvin, miten P/E-kerroin on käyttäytynyt sykleissä. Analyytikoiden konsensusta katsoen vilkkaan tuloskasvun pitäisi lähivuosina jatkua, kuten olen Varteissa veistellyt.
Moni sijoittaja tuntuu ajattelevan osakkeita niiden viimeaikaisen kehityksen, ei arvostuksen tai fundamenttien kautta. On kuitenkin hyvä pureutua pintaa syvemmälle osakkeiden ajureihin. Amerikkalaisosakkeet ovat pärjänneet muita markkinoita rutkasti paremmin nyt ja itseasiassa viimeiset 15 vuotta, koska siellä pörssiyhtiöiden tulokset ja kannattavuus ovat kehittyneet parhaiten. Tulosten kasvu ei ole kuitenkaan ainoa tekijä.
Alla olevassa AQR:n kuvaajassa näkyy SP500 indeksin tuottokomponentit viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Indeksi on tuottanut keskimäärin 12 % vuodessa enemmän kuin käteinen inflaatio huomioiden, mikä on hyvin verrattuna pidemmän aikavälin 7,1 % historialliseen ylituottoon suhteessa käteiseen. Tästä tuotosta 2,1 % (-yksikköä) on tullut osingoista ja 4,5 % reaalisesta tuloskasvusta. Peräti 3,6 % on tullut arvostuskertoimien noususta ja 1,7 % käteisen negatiivisesta reaalituotosta. Korot ovat olleet nollassa, joten takavuosien pienikin inflaatio on nakertanut sijoittajan ostovoimaa tilillä. Jos miettii menneitä tuottoja, on kohtuullisen nöyrää olettaa, ettei sama temppu tule toistumaan seuraavan 10 vuoden aikana.
Arvostuskertoimet ovat jo muhkeita. Toki ne voi lyhyellä välillä venyä, mutta 10 vuoden säteellä tuskin näin käy, ellei ajauduta taas kuplaan. Korkojen nousun myötä etenkin Amerikassa myös käteiselle saa muhkeaa tuottoa. Täten osakkeiden ylituotto Yhdysvalloissa ei ole niin selviö, mitä aiemmin.
Toinen selittävä tekijä Amerikan huippuperformanssiin viime vuosina on maanosan suhteettoman suuri elvytys. Varainhoitotalo Lazardin arvion mukaan maailmassa elvytettiin pandemian aikana vajaalla 11 biljoonalla, eli 11 000 miljardilla dollarilla. (Maailmantalouden BKT on siis 85 biljoonaa dollaria tuomaan mittakaavaa lukijalle). Tästä elvytyksestä puolet tapahtui Yhdysvalloissa, joka on neljäsosa maailmantaloudesta. Jos verrataan talouden kehitystä IMF:n ennusteisiin ennen pandemiaa, on Yhdysvallat ainoa talous, joka on elvytyksen ansiosta ylittäneet ennusteet. Kaikkialla muualla kasvu on jäänyt jälkeen siitä, mitä sen ennustettiin olevan ennen pandemiaa.
Huolimatta osakeindeksien kuten DAX uusista huipuista, Euroopassa näyttää osakkeet edelleen edullisilta. Eurooppalaisosakkeista pulitetaan noin 13x (Helsingin pörssi 12,6x) niiden ennustetun tuloksen verran Bloombergin mukaan. Eurooppaa rassaa tietysti hidas tai olematon talouskasvu, Brysselin vetkuttelu, suurempi riippuvuus arvaamattomasta Kiinasta ja raaka-aineköyhyys eikä tuo sotaisa Venäjäkään EU:n naapurina vahvuudeksi lukeudu. Mutta Euroopastakin löytyy osaamista etenkin fyysisen maailman ongelmien ratkomiseen sekä muodin ja lääketieteen saralla.
Erinomainen yhtiö ei ole sama asia, kuin hyvä sijoitus. Myös keskinkertaisemmat yhtiöt voivat tuottaa hyvin, mikäli hinta on tarpeeksi huokea. Riittävä turvamarginaali osakkeessa tekee ronskien kasvuennusteiden tekemisestä tarpeetonta.
Aika näyttää, kauanko Yhdysvaltain ylituotto muuhun maailmaan nähden jatkuu ja onko muu maailma tarpeeksi halpa jo.
Jos jotain sijoittaminen on opettanut, niin lyhyen aikavälin ennustaminen on ihan sattumankauppaa. Kuten strategienkin eriävistä näkemyksistä näkee.
Jos jotain pitäisi veikata, niin en usko, että tänä vuonna ostetut halvat osakkeet osoittautuvat lähivuosina huonoiksi sijoitetuksi keskimäärin. On hyviä syitä olettaa, miksi korkotaso laskisi Euroopassa ja maailmalla, tukien taloutta ja osakkeita. Olisi ihme, mikäli suuren elvytyksen jälkeen taloudet menisivät heti suoranaiseen kriisiin.
Velan halventuessa ja sijoittajien riskinottohalukkuuden kasvaessa voi pörssin pienemmätkin, riskisemmät, osakkeet taas maistua kansalle parin vuoden rajun kurmuuttamisen jälkeen. Toki kotiläksyt pikkufirmoissa pitää tehdä sitäkin paremmin.
Pitkässä juoksussa maailmantalous kasvaa, ihmisten lukumäärä lisääntyy ja elintaso nousee.
Maailmassa on myös paljon pysyvyyttä. Törmäsin hyvään anekdoottiin Warren Buffettista.
Hänen ajaessaan toimitusjohtajakaverin kanssa Omahassa synkkänä finanssikriisin talvena 2009 kaveri kysyy, eikö Warrenia huolestuta miten maailma ikinä toipuu lamasta. Warren vastaa ohi kysymyksen kysyen, tietääkö kaveri mikä on Amerikan suosituin suklaapatukka vuonna 1962? Snickers, jatkaa Warren itse.
Sitten Warren kysyy mikä on nyt suosituin patukka, vastaten jälleen itse että Snickers.
Esimerkiksi vahvat brändit pysyvät. Tai tuskin on sattumaa, että Amazonin menestystarinaa luotsannut Jeff Bezos on kertonut keskittyvänsä juuri siihen, mikä ei ikinä muutu. Amazonin tapauksessa asiakkaiden halu saada halpoja hintoja ja nopeita toimituksia.
Tarinan opetus on, että sijoittajan kannattaa keskittyä siihen, mikä ei muutu.
Lisää tästä ja monesta muusta aiheesta löytyy päivän Vernerin Vartista.
Sisäänkirjautuminen vaadittu
Tämä sisältö on näkyvissä vain sisäänkirjautuneille käyttäjille