Suomen ikimuistoisimmat bisnesmokat, osa 4: Nokia – Omistajien parhaaksi

Nokian massiivisiin omien osakkeiden ostoihin palataan usein sijoituskeskusteluissa, ja niin teemme tässäkin. Kaikkien aikojen menestyksekkäimmän suomalaisyrityksen voitonjakopolitiikkaa käytetään varoittavana esimerkkinä: Nokia epäonnistui pahemman kerran, kun se vuosina 2003–2008 osti omia osakkeitaan lähes 19 miljardin euron arvosta selvästi korkeammalla kurssilla kuin mitä osakkeesta tulevina vuosina pörssissä maksettiin.

Omistajien parhaaksi

Nokian silloisen pääjohtajan Jorma Ollilan mukaan yhtiö osti osakkeitaan, koska amerikkalaiset omistajat odottivat siltä sitä. Yhdysvalloissa osakkeiden takaisinostot ovat osingonjakoa huomattavasti yleisempi tapa jakaa osakkeenomistajille voittoja, kun Euroopassa osinkoja on pidetty perinteisesti suuremmassa arvossa ja takaisinostot kytketty lähinnä yhtiöiden johdon palkitsemisjärjestelmiin eikä voitonjakoon. Tästä syystä osinkoihin verrattaessa takaisinostoihin käytettävät varat ovat tyypillisesti vähäisiä, ellei yhtiö erikseen sijoita pääomia takaisinostoihin sen vuoksi, että se arvioi osakkeensa aliarvostetuksi ja pystyvänsä tällä tavoin luomaan osakkeenomistajille osingonjakoa enemmän arvoa.

Jos yhtiön johdolla ei kuitenkaan ole ilman kurssikäyrään vilkaisua punnittua käsitystä osakkeen oikeasta arvosta, omistaja-arvon luominen omia osakkeiden ostoilla ei onnistu. Ja juuri niin vaikuttaa Nokian tapauksessa vuosina 2003-2008 käyneen, joskaan Nokian senaikaisen yritysjohdon eli Jorma Ollilan ja Olli-Pekka Kallasvuon myöhempien kommenttien mukaan Nokian omien osakkeiden ostot eivät perustuneet edellä kuvattuun logiikkaan, vaan pyrkimyksenä oli yksinkertaisesti jakaa voittovaroja omistajille.

Viimeinen sana

Nokian omistuksesta karkeasti noin puolet oli yhtiön huippuvuosina Yhdysvalloissa. Kuvaavaa on, että pelkästään amerikkalaisten yksityissijoittajien omistama osuus Nokian koko osakekannasta oli syksyllä 2001 noin 15 prosenttia, joka Helsingin Sanomien silloisen artikkelin oli selvästi enemmän kuin mitä koko suomalaisomistus yhtiössä. Nokiassa tuskin olisi siltikään ryhdytty mittaviin takaisinostoihin, mikäli sen johtajilla olisi ollut parempi käsitys, miten Nokian liiketoiminta ja sitä myöten kurssi tulisivat myöhemmin kehittymään.

"Vuonna 2007 Nokia teki historiansa parhaan tuloksen. Kukaan meistä ei arvannut, että vain muutama vuosi myöhemmin yhtiö tekisi yhden historiansa heikoimmista tuloksista", Jorma Ollila kertoo Mahdoton menestys -elämäkerrassaan.

Applen menestystarina oli vasta alkamassa, kun tammikuussa 2007 Steve Jobs esitteli ensimmäisen iPhonen.

"Jos keneltä tahansa matkapuhelinalaa seuraavalta olisi kysytty vuonna 2007, kuka voittaa taistelun älypuhelimista, vastaus olisi ollut selvä. Nokia olisi ollut ylivoimaisesti suosituin veikkaus", Ollila muistelee.

Se, että Nokia olisi ollut amerikkalaisten omistajien vuoksi ikään kuin pakotettu ostamaan omia osakkeitaan, kuten Jorma Ollila myöhemmin on sanonut, vaikuttaa erikoiselta tulkinnalta. Ollila oli Nokian satumaisen menestyksen kasvot. Nokian ihmettä pidettiin juuri hänen ansionaan, mikä teki Ollilasta poikkeuksellisen vahvan ja ihaillun johtajan. Hän toimi Nokiassa pitkään samanaikaisesti hallituksen puheenjohtajana, pääjohtajana sekä johtokunnan puheenjohtajana. Hänellä oli viimeinen sana.

Nokialla oli rahaa ongelmaksi asti

Nokialla meni vuosia verrattain vahvasti, mikä kerrytti sen kassaan valtavat määrät rahaa. Yhtiöllä oli niin sanotusti ylimääräistä, tai kuten Nokian rahoitusjohtajana ja toimitusjohtajana työskennellyt Olli-Pekka Kallasvuo pukee tilanteen muistelmissaan: Käteistä oli siinä mielessä ongelmaksi asti, että sen käyttöä piti miettiä.

Rahaa kolisi kassaan, sillä Nokian investointitarpeet olivat verrattain maltilliset, käyttöpääoma negatiivinen eli erinomainen ja kannattavuus hyvä, ellei jopa erittäin hyvä. Rahaa oli siis enemmän kuin Nokia tarvitsi liiketoimintansa, investointiensa ja kehityksensä rahoittamiseen.

Hyvän kannattavuuden ansiosta kassavarat kasvoivat niin suuriksi, että analyytikot vaativat meiltä jatkuvia selvityksiä siitä, miten nämä varat palautetaan omistajille, Ollila kertoo muistelmissaan. Nokia ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen yhtiö, joka paini periaatteessa tämän positiivisen mutta käytännössä "negatiivisen ongelman" kanssa. Rahaa oli liikaa.

Voitonjakoa kasvatettiin voimakkaasti. Tässä Nokia painotti omien osakkeiden ostoja, mikä jälkikäteen arvioituna oli selkeä munaus, joskin historia olisi tuskin yhtiötä kohtaan sen imartelevampi, mikäli varoista valtaosa olisi käytetty omien osakkeiden ostojen sijaan osinkoihin. Nokian romahdus matkapuhelimissa tapahtui niin nopeasti ja yllättäen, että joka tapauksessa yhtiön voitonjako olisi näyttänyt jälkikäteen katsottuna pahalta.

Kaikkiaan Nokiassa käytettiin vuosina 2003-2008 voitonjakoon noin 28 miljardia euroa. Tästä vajaat 10 miljardia euroa jaettiin osakkeenomistajille osinkoina.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty muun muassa Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen teosta Suomen pahimmat bisnesmokat (2015), Olli-Pekka Kallasvuon ja Jorma Ollilan muistelmia sekä historiallisia uutisartikkeleita Nokiasta.