Pörssivuosi 2019: kaikille mitali kaulaan
Vuosi sitten kirjoitetussa makrokatsauksessa otsikossa mainittiin, että vuosi 2019 aloitetaan lasi puoliksi tyhjänä. Takana oli kasvueuforian jälkeinen paluu normaaliin taloudessa, Federal Reserven rahapolitiikan kiristäminen ja politiikkaepävarmuuksien nousu USA:n ja Kiinan mitellessä maailmankaupan herruudesta. Kovin paljon hyvää ei ekonomistin silmin ollut havaittavissa. Kommentin lopussa kuitenkin mainittiin, että edessä voi makrotaloutta seuraavalle sijoittajalle olla myös kohtuullinen talousvuosi, mikäli ”Federal Reserve alkaa viestiä koronnostojen olevan loppusuoralla jo alkuvuonna ja kauppaneuvotteluissa päästään sopuun, kuluttajakysyntä jaksaa kannatella talouskasvua, Italia ongelmineen jää taka-alalle, eikä Brexit-solmu aiheuta lamaantumista Euroopan sisäisessä kaupassa.”. Näin todella kävi ja paljon enemmän.
Kuluvaa vuotta voi luonnehtia sijoittajan osalta lasten hippokisoiksi: kaikki, jotka ovat olleet markkinalla mukana, saavat mitalin kaulaan palkintona osallistumisesta. Yhdysvalloissa on taottu ennätyksiä viime päivinä ja S&P 500 on noussut vuoden alusta lähes 30 %. Sijoittajat ohittivat Brexit-kohut markkinalla olankohautuksella: Britannian pääindeksi on noussut 25 % sekä Eurostoxx 24 %. Kiinassa kärsittiin USA:n ja Kiinan kauppamittelöstä, ja Shanghai Composite on kivunnut vuoden aikana ”vain” 20 %. Helsingin pääindeksi pitää tässä vertailussa perää 14 %:n nousullaan: koto-Suomessa sijoittajaa on vaivannut etenkin pörssin jättiläisten (Nokia -34,8 %, Nordea +2,6 %) mateleminen.
Nousu ei rajoitu kuitenkaan pelkästään osakkeisiin, vaan tuottoja on saatu lähes kaikissa omaisuuserissä velkakirjoista raaka-aineisiin. Velkakirjamarkkinalla kova kysyntä on painanut korkotasoja entisestään, ja mm. Saksan velkakirjakoroista pääosa on negatiivisia. Tuottoa ei siis ole tarjolla, mutta velkakirjat kelpaavat silti. Öljyn hinta on noussut vuoden alusta 27 % (Brent-laatu) ja kultakin 18 %.
Keskuspankit isäntinä ensi vuonnakin
Vuosi 2019 on ollut keskuspankkien vuosi. Federal Reserve ei alkuvuonna ainoastaan lopettanut rahapolitiikan kiristämistä, vaan alkoi laskea ohjauskorkoja kovaan tahtiin (3 laskua tänä vuonna) ja EKP:kin starttasi elvytysohjelmansa uudelleen marraskuussa. Käytännössä kukaan ei odota EKP:lta ohjauskoron nostoa ensi vuonnakaan, vaan markkinaodotukset ovat siirtyneet sen osalta jo vuoteen 2022. Kun otetaan huomioon vielä Federal Reserven viimeviikkoiset repo-operaatiot (repo-markkinaa on avattu täällä), on selvää, että keskuspankit ovat palanneet juhlien isännäksi markkinalle ja setelipainot on rasvattu. Tämä selittää myös osakemarkkinan nousua. Keskuspankkien dominointi jatkunee myös ensi vuonna: Federal Reserve on viestinyt, että nykytaso ohjauskorossa on toistaiseksi ”sopiva” ja EKP jatkanee arvopaperiostojaan ja on valmis lisäämään niitä tarvittaessa. Mielestämme nopeasti kiihtyvä inflaatio olisi tekijä, joka voisi lopettaa elvytysjuhlat.
Kompastellen maaliin
Kokonaisuudessaan talousvuodesta selvittiin osin kompastellen maaliin. Saksassa sakkaava maailmankauppa vei talouden teknisen taantuman partaalle, mutta kotimaan kysyntä piti talouden pinnalla. Suomi sen sijaan kiri kasvukisassa ja on himmeän kiiltävän mitalinsa ansainnut. Euroalueen talouskasvu on jäänyt selvästi USA:n (ja Ruotsin) tahdista pidemmässä juoksussa ja kiiruhtaa hitaasti lähes yhtä tahtia Japanin kanssa. Tämä hitaasti kiiruhtaminen leimaa myös ensi vuoden talousnäkymää, sillä kasvu on palaamassa takaisin trenditasolleen, joka euroalueella tarkoittaa hieman alle prosentin talouskasvua. Ennätyksiä tuskin rikotaan ensi vuonna, vaan suoritus jäänee haalealle keskitasolle.