Ohjeistamisen sietämätön keveys
Mitä tulee yhtiöiden ohjeistamiseen, viimeisiään vetelevä tuloskausi tarjosi loppujen lopuksi myönteisen yllätyksen – sen sijaan, että sijoittajille olisi vedetty säkki päähän epävarmassa taloustilanteessa, yhtiöt antoivat yllättävän tarkkoja ja selkeitä ohjeistuksia. Isossa kuvassa ohjeistaminen ei siis mennyt juurikaan epämääräisempään suuntaan edelliseen vuoteen verrattuna.
Ohjeistaminen on kieltämättä varmasti yksi haastavimmista asioista listayhtiöille. Ohjeistaminen on hankalaa siitä yksinkertaisesta syystä, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Jos ennustaminen on niin vaikeaa, niin miksi yhtiöiden sitten kannattaa ohjeistaa, kun mikään ei velvoita siihen?
Mitä epämääräisempi ohjeistus, sitä haastavampi yhtiölle – eikä siitä tykkää markkinatkaan
Väitän, että mitä epämääräisemmin yhtiö kommentoi tulevaisuuttaan, sitä syvällisempi ymmärrys sillä on oltava osakemarkkinoista ja sijoittajan sielunmaisemasta. Harva yhtiö kuitenkaan on sijoittamisen ammattilainen.
Yhtiöt saattavat ajatella, että jos ei sano mitään niin ei voi mennä pieleen. Mutta jos miettii tiedonantovelvollisuuden näkökulmasta, sanoisin, että ohjeistamatta jättäminen on haastavin vaihtoehto, koska velvollisuutta antaa tulosvaroitus ei nimittäin poista se, ettei yhtiö ole sanonut mitään näkymistään. Tiedonannon tarvetta arvioidaan sitä vasten, mitä yhtiön julkistamista tiedoista on voitu kohtuudella päätellä sen tuloksen kehityksestä. Eivätkä sääntelyn mukaan markkinoiden odotukset, esimerkiksi analyytikkojen arviot, ole tällaista arviota tehtäessä ratkaisevia. Sanoisin, että aika vaikeaksi menee tilannekuvan muodostaminen ihan ammattilaisellekin.
Suomalaisten listayhtiöiden selvästi suosituin tapa ohjeistaa on niin sanottu väljä tulosennuste. Tarkastelemistamme 120 listayhtiöstä puolet antoi väljän tulosennusteen, joka siis sisältää vertailun edelliseen tilikauteen eli että tulos esimerkiksi nousee tai laskee tai on hieman parempi tai samalla tasolla. Niissä siis sanotaan jotakin tulevasta kehityksestä, mutta samalla niiden ajatellaan antavan kohtuullisen hyvin pelivaraa.
Jos ajatellaan, että yhtiön liikevoitto on kasvanut tasaisesti noin 10 prosenttia vuodessa ja alkavan tilikauden budjetti laaditaan tämän mukaan. Yhtiö ohjeistaa, että liikevoiton arvioidaan kasvavan edellisvuodesta. Tilikauden aikana jonkin negatiivisesti vaikuttavan seikan johdosta liikevoiton kasvuennuste laskee 5 prosenttiin. Yhtiö saattaa tulkita, että uusi ennuste on edelleen aiemmin annetun ohjeistuksen mukainen, eikä katso tulosvaroituksen antamista tarpeelliseksi. Mutta koska yhtiö on antanut väljän tulosennusteen, sijoittaja painottaa myös historiallista kehitystä arvioidessaan tulevaa kehitystä. Näin ollen sijoittajalla on perusteltu syy olettaa kuluvan vuoden liikevoiton olevan samaa tasoa kuin aiemmin. Tässä kohtaa yhtiön pitää pystyä arvioimaan, onko ennusteen lasku olennainen sijoittajan näkökulmasta eli onko sillä todennäköisesti huomattava vaikutus osakekurssiin ja se määrittää tulosvaroituksen tarpeen. Aika paljon tulkinnanvaraa.
Analyytikot vannovat haarukan nimeen
Lyhyesti sanottuna hyvä ohjeistus on konkreettinen ja siinä myös sanotaan, mitkä tekijät voivat vaikuttaa suuntaan tai toiseen.
Konkreettisin tapa ohjeistaa on antaa haarukka, jossa liikevaihdolle ja -voitolle annetaan vaihteluväli. Analyytikot liputtavat lähes poikkeuksetta haarukan antamisen puolesta, vaikka se olisi tilanteen vaatiessa alkuun hyvinkin leveä. Haarukkaa voidaan sitten kaventaa tarpeen mukaan vuoden edetessä. Haarukoita harrasti vajaa kolmannes tarkastelemistamme yhtiöistä. Sanoisin, että sääntelyn näkökulmasta haarukka on helpoin myös yhtiölle siinä mielessä, että siihen liittyy vähiten tulkinnanvaraa. Toki tähänkin käytäntöön liittyy omat haasteensa, eikä se varmasti sovi kaikille toimialoille ja yhtiöille.
Tulosvaroituksia tullaan näkemään ja se kuuluu listayhtiöelämään
Kuluvan vuoden mittaan tullaan näkemään tulosvaroituksia – vallitsevasta epävarmuudesta johtuen ehkä enemmän kuin keskivertovuonna. Yhtiön antama ohjeistus ja sen sisältämä tulosennuste ei ole lupaus, eikä se ole mikään minimitaso, jolle varmasti päästään. Ohjeistuksen tarkoituksena on antaa ennustehetkellä paras mahdollinen arvio tulevaisuuden kehityksestä. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja kun ne muuttuvat riittävästi, ohjeistusta korjataan eli annetaan tulosvaroitus. Ja jos yhtiö antaa tässä yhteydessä hyvät perustelut, se auttaa sijoittajia ymmärtämään yhtiötä jatkossa paremmin.
Tulosvaroituksiin liittyy ehkä tarpeettoman paljon epäonnistumisen tunnetta, pettymystä ja draamaa, mikä on osaltaan johtanut kehitykseen, jossa annetaan mahdollisimman väljiä ennusteita. Eräs analyytikko totesi, että tuntuu siltä kuin yhtiöt miettisivät etenkin sen kautta, että kunhan ei jouduta muuttamaan ohjeistusta, ja se heijastuu siihen, mitä ohjeistetaan tai ei ohjeisteta.
Itsekin sain joskus yhden yhtiön IR:nä ollessani tulosvaroituksen jälkeen pettyneeltä salkunhoitajalta puhelun, jossa hän totesi minulle: "Miksi te ohjeistatte, kun ette edes osaa ohjeistaa." Niinpä.