”Mahikset on vähissä täällä, puun ja kuoren välissä täällä”
Federal Reserve julkistaa korkopäätöksensä keskiviikkoillalla ja EKP torstaina iltapäivällä. Yhdysvalloissa korkosyklin huippu saattaa olla saavutettu, mutta euroalueella tilanne on vielä kinkkisempi.
Jukka Pojan kappaleen sanat sopivat tähän makrokommenttiin kuin jatkona syyskuussa alkaneeseen ”trilogiaan”, jota otsikoitiin Älä tyri nyt, Älä lyö yli nyt, Älä antaudu angstin valtaan. Keskuspankit ovat toden totta puun ja kuoren välissä, sillä etenkin Federal Reserven kohdalla markkinaodotuksissa ohjauskoron suunnan odotetaan olevan laskeva vuoden lopussa, mutta toisaalta työmarkkina on edelleen näyttänyt vahvuuksiaan ja inflaatio todistanut olemassaolonsa. Tiistaina julkaistut toukokuun inflaatioluvut osuivat pitkälti markkinaodotuksiin eivätkä viime hetkillä juurikaan muuttaneet asetelmaa ennen korkokokousta. Hyvä uutinen oli, että inflaatio jarrutti kovaa vauhtia, 4,1 %:iin huhtikuun 4,9 %:sta. Mikäli samanmoinen meno jatkuisi, hintojen nousu olisi Fedin tavoitetasoilla jo 2-3 kuukauden kuluttua.
Luvuissa on kuitenkin mutta, nimittäin pohjainflaatio, joka hidastui nytkin vain hieman. Hintojen nousu ilman energiaa ja ruokaa oli nimittäin toukokuussakin 5,3 % (huhtikuussa 5,5 %) ja hinnat nousivat kk-tasolla edelleen 0,4 %. Asuminen muodosti jälleen valtaosan inflaatiopaineista ja sen pitäisi hiljalleen hiipua, jolloin pohjahintojenkin nousun pitäisi rauhoittua. Bloombergin laskujen mukaan pohjahintojen nousu ilman asumista oli jo lähellä pandemiaa edeltäviä tasoja eli 0,2 % kk-tasolla. Euroalueella kinkkisyyttä lisää puolestaan lukujen epätasaisuus ja se, että pohjahintojen nousu jyllää edelleen lähellä huippuja.
Mitä keskuspankkiirien mielessä?
Mielestäni pelkkien talouslukuihin keskittymisen sijaan sijoittajan kannattaa nyt pohtia sitä, mitä keskuspankkiirit ajattelevat. Sekä EKP:ssa että Fedissä nimittäin mietitään varmasti kuumeisesti sitä, mikä taso ohjauskoroissa on tarpeeksi korkea. Tässä puolestaan tärkeässä roolissa ovat rahapolitiikan viipeet, eli se aikaikkuna, jolla keskuspankkien kiristykset välittyvät reaalitalouteen, eli työmarkkinalle ja hintoihin.
Tutkimustieto näyttää viipeiden vaihtelevan rajusti yli ajan. Tunnettu ekonomisti ja taloustieteen Nobelin saaja Milton Friedman aikoinaan totesi, että viive rahapolitiikan tekojen ja vaikutusten välillä voi olla 4-29 kuukautta. Toisin sanoen, viimeisen vuoden aikana nähty ohjauskorkojen kiristyssykli (euroalueella 3 %-yksikköä, Yhdysvalloissa yli 4 %-yksikköä) on jo voinut välittyä talouteen, tai sitten suurimmat vaikutukset ovat vasta kaukana edessä.
Korko-odotusten muodostamisessa paljon riippuu siitä, mitä keskuspankkiirit itse odottavat. Esimerkiksi Atlantan Fedin pääjohtaja Raphael Bostic (ei avomarkkinakomitean äänestysvuorossa) kirjoitti marraskuussa, että tutkimustiedon mukaan kestää 18 kuukautta-2 vuotta ennen kuin rahapolitiikan kiristykset vaikuttavat inflaatioon. Tammikuussa taasen avomarkkinakomitean jäsen Christoffer Waller (äänestysvuorossa) kertoi puheessaan, että nykytiedon valossa viive on 9-12 kuukautta (aiheesta lisää täällä).
Näkemyserot voivat siis olla suuria, ja ne heijastunevat korkopäätöksen yhteydessä julkistettavissa korkoennusteissa. Jos keskuspankkiiri uskoo, että rahapolitiikan kiristykset ovat jo välittyneet reaalitalouteen, tarve jatkaa koronnostoja voi hyvinkin olla päällimmäisenä mielessä. Jos taas usko pitkiin viipeisiin on luja, tahto painaa jarrua pidemmäksi aikaa on varmasti mielessä. Luonnollisesti tahtipuikkoa kokouksissa heiluttaa pääjohtaja, joten Jerome Powellin ja Christine Lagarden näkemykset saavat jälleen suuren painoarvon.
Tuttuun tapaan kirjoitan kommentit korkopäätöksistä Sijoitusfoorumille Pörssien suunta -ketjuun. Federal Reserven korkopäätös julkaistaan keskiviikkona klo 21 ja EKP:n korkopäätös torstaina klo 15:15. Tervetuloa seuraamaan!