Karhut hiipineet puun taa, mutta valppauteen syynsä makrotaloudessa
Vuoden alku oli vahva globaalisti osakemarkkinalla. Euroopassa indeksitasolla nähtiin lähes prosentin nousu, Helsingissä +1,5 % ja USA:ssa tehtailtiin jälleen uusia huipputasoja. Optimismi on nyt ottanut vahvaa sijaa osakemarkkinalla ja alamäkeä povaavat karhut on hiljennetty ja ne ovat joutuneet hiipimään piiloon puiden taa, josta kuitenkin jatkuvasti tarkkailevat tilannetta.
Karhujen valppauteen on syynsäkin, sillä vaikka pohjat talousluvuissa näyttää olevan takana, makrotalouden fundamentit eivät edelleenkään kerro tarinaa selvästä käänteestä parempaan, vaan lähinnä pahimman välttämisestä. Eilen julkaistut lopulliset lukemat joulukuun ostopäällikköindekseistä näyttävät, että euroalueen teollisuus vaikuttaneen tippuneen hämyiseen kuoppaan ja menneen talviunille, sen verran matalia lukemat ovat edelleen olleet. Alle 50:n lukemat merkitsevät teollisuuden aktiviteetin laskua, ja etenkin Saksan teollisuus on lähellä pohjalukemia. Pienenä positiivisena tekijänä, jonka avulla Saksa on välttänyt taantuman, on ollut kotimainen kysyntä, mutta työllisyysindeksien lasku ja alkaneet työvoiman leikkaukset voivat kylvää nopeasti epävarmuutta muutoinkin varovaisessa saksalaiskuluttajassa. Tämä on heijastunut jo työttömyysodotuksiin laajemminkin euroalueella. Sen sijaan Ranskan teollisuus pysyttelee nipin napin kasvussa, samoin USA:ssa lukemat ovat olleet kohtuullisia. Ostopäällikköindeksien lukemat ovat hyvin linjassa konsensusennusteiden kanssa, joiden mukaan euroalueen talouskasvu olisi 2020 hieman alle 1 % ja USA:n kasvu kahden prosentin tuntumassa.
Tuloskasvun perustana olevien talouskasvulukujen valossa nyt alkaneesta vuodesta ei siis ole odotettavissa viime vuotta parempaa. Keskuspankeissa on jo kuluttajan kannalta kaikki pelissä: korkotaso on ollut lähellä nollaa jo pitkään, joten ohjauskorkojen taipuminen negatiiviseksikaan tuskin muuttaisi kulutustottumuksia tai kannustaisi taloudelliseen riskinottoon. Itse asiassa rahapoliittinen elvytys näyttää kääntyneen euroalueen Saksassa jossain määrin itseään vastaan, sillä saksalaiset ovat lähinnä viime vuosina lisänneet puskuria pahan päivän varalle ja nostaneet säästämisastetta (ks. alla oleva kuvio). Lisäksi työmarkkinan vuosikausia jatkunut hyvä kehitys on tehnyt tehtävänsä ja luonut niukkuutta markkinalle. Osaavasta työvoimasta on paikoin jo pulaa, kun taas joillakin toimialoilla irtisanomiset ovat olleet arkipäivää rakenteellisten muutosten myötä (esim. pankkisektori). Työmarkkina on siis vahvasti eriytynyt kasvajiin ja menettäjiin.
Vaikuttaakin siltä, että syitä osakemarkkinan nousulle on haettava jostakin muualta kuin talousluvuista. Hyviä selityksiä on viime aikoina tarjonnut USA:n ja Kiinan välinen kauppasopimus, jonka ensimmäisen vaiheen osalta allekirjoitusseremoniaa odotetaan alle kahden viikon päähän. Lisäksi keskuspankkien boolimaljan paluu pöydälle on antanut syytä juhlaan. Lähinnä päänvaivana on nyt se, kuinka kauan nämä tekijät jaksavat kantaa markkinalla, etenkin jos USA:n ja Kiinan toisen vaiheen neuvotteluista on odotettavissa yhtä takkuilevia kuin viime vuonna ja keskuspankeillekin tulee ennen pitkää raja vastaan keveän rahapolitiikan osalta. Myös Lähi-idässä vuorokauden aikana kertaheitolla kasvaneet jännitteet voivat aiheuttaa hermoilua markkinalla.