Velkavivun vaikutus liiketoiminnan arvonluontikykyyn

Pitkällä aikavälillä liiketoimintojen arvoa ja sitä kautta osakkeiden hintoja ajaa yhtiöiden fundamenttien kehitys, jonka lopputuotos on paraneva vapaan kassavirran tuottokyky tai toisin sanoen pääoman tuottokyky. Pääomantuottomittareista liiketoiminnan arvonluontikykyä mielestämme parhaiten mittaava tunnusluku on sijoitetun pääoman tuotto, sillä esimerkiksi oman pääoman tuottoon voidaan vaikuttaa mm. velkavivun määrällä. Tällä ei toisaalta tulisi olla suoraa yhteyttä kestävän arvonluonnin kannalta oleellisiin investointipäätöksiin. Sitä miten velkavivulla ei ole useinkaan suoraa yhteyttä kestävän arvonluonnin kannalta oleellisiin investointipäätöksiin tarkastellaan seuraavaksi esimerkkien kautta.

Pääoman tuotto ja vapaa kassavirta ratkaisevaa

Oletetaan, että yritys tuottaa 10 rahaa vuodessa vapaata kassavirtaa ja että kyseisen yrityksen arvo on 100 rahaa (10/10 %, jossa 10 % on tuottovaatimus). Yhtiö päättää nostaa lainaa pankista 20 rahaa ja maksaa kyseisen summan omistajille. Oletetaan, että yhtiöllä on aikaisempia voittovaroja, jonka myötä sillä on edellytykset jakaa osinkoa, vaikka se maksaakin velkana nostettua rahaa omistajilleen. Allokoitu euro ei tiedä, investoidaanko se takaisin liiketoimintaan, uuteen yritykseen, omien osakkeiden ostoon, velan tai osinkojen maksuun. Tapahtumaketjun jälkeen yhtiön vapaan kassavirran tuottokyky ei ole muuttunut, vaan se on edelleen 10 rahaa vuodessa.

Mutta kun yhtiö ottaa liiketoiminnan rahoittajakseen vieraan pääoman ehtoisen sijoittajan eli pankin, menee liiketoiminnan arvosta (100 rahaa) 80 rahaa osakkeenomistajille ja 20 rahaa pankille. Rahoituspäätökset eivät ole sijoituspäätöksiä, eikä rahoituspäätöksillä automaattisesti luoda arvoa. Rahoituspäätöksillä ei ole vaikutusta liiketoiminnan arvoon, ellei uuden pääoman allokoinnilla kyetä luomaan arvoa (RONIC > WACC) ja sitä kautta kyetä parantamaan kassavirran tuottokykyä.

Velka itsessään ei siis luo arvoa vaan se lisää vipua, oli kyseessä yritys tai kiinteistö. Velan ottaminen on rahoituspäätös, ei investointipäätös ja siten velkavivulla ei tulisi olla suoraa yhteyttä kestävän arvonluonnin kannalta oleellisiin investointipäätöksiin. Esimerkki tähän liittyen löytyy myös täältä. Otetaan esimerkiksi sijoittaminen kiinteistöön. Sijoittaja ostaa asunnon, jonka hinta on 100 rahaa ja rahoittaa asunnon hinnasta puolet eli 50 rahaa velkarahalla, asunnon arvo ei muutu. Sijoittaja on vain halunnut pankin mukaan kumppanikseen rahoittamaan asuntoa ja todennäköisesti pankki ei ole sitoutunut tähän järjestelyyn huonoilla ehdoilla.

Velkavivulla on hyvät ja huonot puolensa

Liiketoiminnan rahoittamisella velalla on tiettyjä etuja kuten korkokulujen vähennyskelpoisuus, jonka myötä yhtiön tarvitsee maksaa vähemmän veroja (ceteris paribus) ja siten vapaa kassavirta voi olla suurempi. Vieraan pääoman ehtoisella rahoituksella liiketoiminnan rahoittaminen voi kuitenkin aiheuttaa yrityksen johdossa varovaisuutta liittyen investointihalukkuuteen ja liiketoiminnan ohjaamiseen sekä päätöksentekoon koska vieraan pääoman ehtoiset sijoittajat ovat nokkimisjärjestyksessä ensimmäisiä, jonka vuoksi yrityksen tulee täyttää velkojien velvoitteet.

Esimerkkien tapaan rahoituspäätöksillä ei tulisi olla suoraa yhteyttä kestävän arvonluonnin kannalta oleellisiin investointipäätöksiin. Rahoituspäätöksiä tarkastellessa ratkaisevaa on se, että vaikuttaako päätös yhtiön liiketoiminnan pääoman tuottokykyyn ja sitä kautta vapaaseen kassavirtaan. Lisäksi tarkastelussa tulee huomioida aiemmin mainittu korkojen verovähennyskelpoisuuden vaikutus sekä se, miten rahoituspäätökset heijastuvat johdon liiketoimintaan vaikuttaviin päätöksentekoihin jatkossa.