Inderesin ikivihreät: Ajoituksen merkitys sijoittamisessa

Ajoituksen merkityksestä osakesijoittamisessa keskustellaan usein varsin kiihkeästi. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että aihe mielletään yhdeksi eri sijoitusstrategioiden merkittäväksi eroksi ja sijoittajilla tuntuu olevan asiassa omat kuppikunnat. Ajoittaminen tai sen yrittäminen tuomitaan tietysti synniksi tehokkaiden markkinoiden alttarilla, mutta siellä minut on tuomittu jo monesti. Yllättäen myös monet osakepoimijat vannovat kuitenkin ajoittamisen turhuuden nimeen. Jotkut syyttävät jopa spekuloijaksi (ilmeisesti loukkaus monille), jos pyrkii hakemaan markkinoilta Mr. Market mielialojen vaihtelun tarjoamia hyviä osto/myynti -paikkoja. Ajoitukseen liittyvä riski voidaan toki eliminoida, jos sijoitusaika on ikuisuus ja ostot hajautetaan ajallisesti. Koska valtaosalle sijoittajista nämä ehdot eivät täyty, käsittelen tässä kirjoituksessa omia ajatuksiani ajoittamisesta.

Mitä ajoittaminen tarkoittaa minulle?

Ensimmäiseksi on hyvä selittää mitä tarkoitan ajoituksella, koska asiasta on liikkeellä paljon erilaisia tulkintoja. Olen lähtökohtaisesti pitkän aikavälin sijoittaja, joka hakee sijoituskohteita houkuttelevalla riski/tuotto -suhteella. Osakesijoitusprosessissani ensimmäinen askel on fundamenttianalyysi eli sijoituskohteen kriittinen arviointi. Jos totean yhtiön laadukkaaksi, omistaja-arvoa luovaksi ja tuotto-odotukseltaan houkuttelevaksi pitkän aikavälin sijoituskohteeksi, pyrin määrittämään yhtiölle käyvän arvon. Kun näkemykseni arvosta on selvillä, pääsemme hintaan ja ajoittamiseen.

Ajoittaminen on minulle osakkeiden ostamista mahdollisimman halvalla, eli sijoituksen riski/tuotto -suhteen optimointia. Haluan siis saada osakkeen mahdollisimman hyvään hintaa ottamatta hölmöjä riskejä. Koska olen sijoituksissani varsin konservatiivinen, pyrin saamaan turvamarginaalin eli ostamaan osakkeita ainoastaan, kun niiden hinnat ovat selvästi alle näkemykseni käyvästä arvosta. Voin tehdä pienempiä sijoituksia hyvinkin pintapuolisen analyysin pohjalta, mutta merkittävät sijoitukseni olen tehnyt tätä prosessia noudattaen.

Tässä on hyvä huomioida, että minulle houkutteleva riski/tuotto -suhde on eri asia kuin mahdollisimman alhainen hinta. Esimerkiksi Talenomin osakkeessa mielestäni parhaat riski/tuotto -suhteen ostopaikat olivat mielestäni siinä vaiheessa, kun yhtiön teknologian (automatisoitu kirjanpito) toimivuus oli todistettu, mutta tätä ei oltu vielä hinnoiteltu osakkeeseen. Osakekurssi oli tässä vaiheessa noussut lähes 100 % pohjalukemista, mutta aikaisemmin sijoittajat kantoivat riskiä siitä, ettei teknologia lopulta toimikaan kunnolla. Riski/tuotto -suhde voi siis olla korkeammalla hintatasolla parempi, jos merkittävä riski on juuri poistunut. Toki ymmärrän, että korkeamman hinnan maksaminen voi olla silti psykologisesti vaikeaa - niin se on monesti minullekin.

Osakemarkkinoiden ajoittaminen

Ajattelen ajoittamista myös pääoman allokaatiopäätöksien kannalta, mikä voidaan tässä yksinkertaistaa osakepainoksi. Pyrin olemaan varovainen, kun markkinoiden arvostustasot ovat selvästi yli historiallisien keskiarvojen ilman selkeää, kestävää ja hyväksyttävää perustelua. Toisaalta pyrin olemaan aggressiivinen, kun tasot ovat selvästi normaalia alhaisempia. Yritän siis Warren Buffettin ohjeiden mukaisesti olemaan pelokas, kun muut ovat ahneita, ja ahne kun muut ovat pelokkaita. Synkimmillä hetkillä osakkeita suorastaan annetaan pois, kun taas huipulla vallitsevassa huumassa arvostuksella ei tunnu olevan mitään väliä sijoittajille.

Jälleen on tärkeää ymmärtää, että kysymys ei ole indeksilukujen seuraamisesta (S&P 2500 pistettä tai OMX Helsinki 10 000 pistettä) tai historiallisien tuottojen laskemisesta (indeksi noussut 100 % pohjilta). Lähestyn sijoituksia ”bottom up”- enkä ”top down”-näkökulmasta, eikä yleisen markkinan taso lähtökohtaisesti aiheuta osto/myynti -toimeksiantoja. Koska lähes kaikki osakkeet kuitenkin yleensä korreloivat vähintään jonkin verran yleisen markkinan kanssa, on mielestäni perusteltua ottaa osakemarkkinoiden arvostustasot huomioon.

Vaikka pyrin ajoittamaan osakemarkkinoita tällä tavalla, osakepainoni ei todellakaan heilu eri indikaattoreiden mukana sadan ja nollan prosentin välillä. Salkun muutokset ovat asteittaisia ja rauhallisia, mitä suosittelen myös muille. Minä en tiedä, miten osakemarkkinat kehittyvät lyhyellä aikavälillä, vaikka uskonkin pystyväni arvioimaan eri skenaarioiden todennäköisyyksiä ainakin kohtuullisesti. Yleisin syy tuomita ajoittaminen onkin juuri se, että ”kukaan ei voi tietää mitä osakekurssit tekevät huomenna”. Minä en tiedä, mutten silti itse tekisi yleistystä kaikkiin tämän perusteella. Mutta oleellista on mielestäni se, että pitkällä aikavälillä osakkeet hakeutuvat aina lähelle niiden fundamenttiarvoa ja arvostustasoilla on tapana normalisoitua ajan kuluessa.

Yksinkertaistettu tapa seurata markkinan arvostusta

Ajoituksella pyrin siis välttämään riskejä osakkeiden ollessa keskimäärin kalliita, ja olemaan aggressiivinen, kun osakkeet ovat keskimäärin edullisia. Tässä onnistuminen tietenkin vaatii vallitsevan arvostustilanteen tunnistamista, mikä voidaan kuitenkin tehdä varsin yksinkertaisesti. Alla olevassa graafissa olen käyttänyt Helsingin pörssin cap-indeksin arvostusmittarina perinteistä P/B-lukua, minkä käyttäminen saa varmasti aikaan kritiikkiä.* P/B-luvulla on heikkoutensa, mutta mediaani P/B-luku on kuitenkin toiminut hyvin indikaationa pörssin yleisestä arvostustasosta (lisäkommentteja asiasta tekstin lopussa).

P/B oli voimakkaasti normaalia korkeampi supersyklissä ennen finanssikriisiä ja erittäin korkea myös vuonna 2017. Teknokuplaa indikaattorilla ei olisi saanut kiinni, koska tämä hulluus koski vain teknologiasektoria, mutta toisaalta tästä hälyttivät kaikki yhtiökohtaiset indikaattorit. Jälleen haluan korostaa, ettei normaalia korkeampi P/B-luku ole syy laittaa kaikkia osakkeita kerralla ”laitaan” – se indikoi riskien olevan koholla, jolloin tietty varovaisuus osakepainossa ja osakevalinnoissa on mielestäni perusteltua.

Ylläolevan graafin datan voimme kääntää myös mielestäni selkeämmäksi indikaattoriksi, kun eriytämme P/B-luvun (tai minkä tahansa arvostuskertoimen) absoluuttisen tason poikkeamaksi historiallisesti ”neutraalista” tasosta (jakson mediaani). Alla olevassa graafissa olen esittänyt P/B-luvun poikkeaman keskimääräisestä tasosta ja värjännyt perinteisillä ”liikennevaloväreillä”, mikä osakemarkkinan arvostustasoon liittyvä riski on ajanhetkellä. Punainen valo kehottaa suureen varovaisuuteen, kun taas vihreä indikoi selkeitä ostomahdollisuuksia. Graafissa on myös OMX Helsinki Cap-indeksin kehitys, mikä auttaa hahmottamaan kehittämäni indikaattorin toimintaa. Korostan jo tylsistymiseen asti, etten käytä indikaattoria osto/myynti -päätöksien tukena, vaan kuvaamaan markkinoiden vallitsemaa tilaa. Osto- ja myyntipäätökset teen edelleen yhtiökohtaisien tekijöiden perusteella.

Onko arvostustasojen tarkkailu edes ajoittamista?

Markkinoiden ajoittamista kritisoidaan todennäköisesti eniten, mikä voi johtua jo erilaisista käsityksistä ajoittamisesta. En ole varma olisi oma tapani suurimpien ajoittamiskriitikkojen mielestä edes ajoittamista, mutta varmasti ainakin tehokkaiden markkinoiden epistolaan uskovien mielestä tämä olisi turhuutta. Silti samat sijoittajat voivat kuitenkin olla innokkaita osakepoimijoita, missä on mielestäni kummallinen ristiriita.

Osakepainokeskustelussa jokaisella sijoittajalla tuntuu olevan mielipide oikeasta osakepainosta kuin se olisi universaalitotuus, joka sopii kaikille. Yleisin sijoittajien kanssa kuulemani osakepaino on 100 %, mikä voi kuitenkaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eri asemissa oleville sijoittajille. Esimerkiksi eläkkeellä olevalle sijoittajalle 100 %:n osakepaino on todella villi ehdotus, jos hänellä ei ole muuta merkittävää omaisuutta tai vakaata tulovirtaa. Jos hänellä on vahvat tulot turvaava eläke ja suuri velaton asunto, ei tilanne olekaan ongelmallinen. Nuorilla säästämisvaiheessa olevilla sijoittajille 100 % on hyvin ymmärrettävä, kun absoluuttiset summat ovat vielä todennäköisesti pieniä ja edessä on oletettavasti pitkä työura. Kaikkien pitäisi kuitenkin arvioida omaa riskisietokykyä miettiessä itselle sopivaa osakepainoa. Suurimpia virheitä, mitä sijoittajat voivat tehdä, ovat paniikkimyynnit juuri osakemarkkinoiden pohjatessa. Siis silloin, kun pelko vallitsee markkinoilla.

Mitä ajoittamisen ei tarvitse olla?

Minulle ajoittaminen ei siis ole sitä, että yrittäisin jokaisessa swingissä myydä huipulla tai ostaa pohjalla. Huippujen tai pohjien hakemisen suhteen olen nöyrä, ja pyrin käyttämään ajallista hajautusta näiden ympärillä. Kotiläksyni olen toivottavasti tehnyt jo aikaisemmin, enkä lähde miettimään mahdollisia kohteita kurssiliikkeiden perusteella. En käytä aikaani pohtiessa seuraavan päivän kovimpia nousijoita tai laskijoita. En ole kiinnostunut päivän sisäisistä heilahduksista enkä seuraa kurssien tikkejä ylös tai alas. Ajoittamisen ei siis minusta tarvitse millään tavalla tarkoittaa lyhytjänteistä kaupankäyntiä tai spekulointia kurssin suunnasta seuraavana päivänä, kuukautena tai edes vuoden aikana.

Loppuun on vielä pakko todeta, että minun tapani ei ole tässäkään asiassa ainoa oikea. Sijoitustyylini on sopiva minulle, mutta olisi ylimielistä ajatella, että se olisi kaikille paras mahdollinen. Se etten minä tehdä rahaa lyhyen aikavälin kurssiliikkeillä, ei automaattisesti tarkoita, ettei kukaan voisi onnistua sijoitustyylillä. Minua ärsyttää joidenkin sijoittajien tapa pitää omaa tyyliään ainoana oikeana, ummistaa silmät kaikilta sen heikkouksilta ja toisaalta haukkua muiden erilaisia tyylejä. Itse pyrin oppimaan erilaisista sijoitustyyleistä mahdollisimman paljon, koska oman strategiani osaan jo.

*P/B-luvusta lisää. P/B-luvun vahvuuksiin kuuluu se, että varoittaa osittain myös tulosten (oletettavasti) kestämättömästä noususta, mitä esimerkiksi P/E-luvut eivät saa kiinni. Mielestäni Helsingin pörssiyhtiöiden pääoman tuottopotentiaali ei ole oleellisesti muuttunut, vaikka rakenne on muuttunut selvästi 2000-luvun aikana. Tilastollisesti on huomattavasti helpompaa käyttää P/B-lukua, koska tämä voidaan laskea kaikille yhtiöille. Suurelle osalle yhtiötä voidaan laskea historiallinen P/E (vaatii voitollisen tuloksen), mutta eteenpäin katsova P/E lisää epävarmuutta nojaten ennusteisiin, joita kaikista yhtiöistä ei edes ole. Toki P/E- ja EV/EBITDA-kertoimet antamat kuitenkin samankaltaisia havaintoja kuin P/B-luku. Esimerkiksi Yhdysvaltojen S&P500-indeksistä on tarjolla erittäin hyvää dataa kaikille näillä mittareille, mikä tarjoaa paremman kokonaiskuvan arvostukseen. Helsingin pörssissä data on kuitenkin tilastollisesti heikompaa (pienempi otos, enemmän heiluntaa ennusteissa).

Graafien datalähde: Thomson Reuters. Graafit päivitetty 9.9.2020. Alkuperäinen teksti julkaistu blogina 5.3.2019. Tuomme Inderesin ikivihreissä esiin Inderesin suosittua ja edelleen ajankohtaista sisältöä.