Velkakirjamarkkina rautalangasta vääntäen: unelias pääomajätti

Velkakirjamarkkina voi olla yksityissijoittajalle kummajainen. Se on erityisesti viime aikoina välähdellyt otsikoissa, mutta jokapäiväisessä kaupankäynnissä siihen on vain vähän tarttumapintaa, koska sillä hääräävät lähinnä suuret instituutiot ja valtiot ostajina ja myyjinä. Yksityissijoittaja voi sijoittaa velkakirjoihin lähinnä rahastojen kautta. Sijoituspäätösten taustalla markkina on kuitenkin tärkeä tekijä, sillä se määrittää riskittömän koron tason. Tässä tekstissä väännetään rautalangasta velkakirjamarkkinaa ja sen suhdetta repo-markkinaan.

Velkakirjamarkkina koostuu mm. yritysvelasta ja valtionvelasta ja on kooltaan jättimäinen. Keskityn tässä tekstissä valtion velkamarkkinaan, joka nousee useasti esiin makrokommenteissakin. Valtionvelka pitää periaatteessa sisällään kaksi eri markkinaa. Valtion laskiessa liikkeelle velkaa se sitoutuu tyypillisesti maksamaan velkakirjalle kuponkikorkoa. Esimerkiksi Suomen valtio laski helmikuussa liikkeelle 30 vuoden sarjaobligaation, jossa kuponkikorko oli 0,125 % (maksetaan vuosittain). Eli tämän koron saa, jos sijoittaja pitää velkakirjaa hallussaan koko juoksuajan, tässä tapauksessa 30 vuotta.

Vaihtoehtoisesti velkakirjan voi myydä eteenpäin jälkimarkkinalla, jossa sen korko on velkakirjan tuotto (eli yield). Tästä jälkimarkkinakorosta puhutaan tyypillisesti talousuutisissa ja se on markkinan määrittelemä korko, joka vaihtelee velkakirjojen ostojen ja myyntien mukaan. Monia saattaa hämmentää se, että velkakirjamarkkinalla velkakirjan hinta ja tuotto kulkevat eri suuntiin, eli korkojen noustessa velkakirjan hinta laskee (kysyntä laskee tai tarjonta kasvaa) ja korkotason laskiessa velkakirjan hinta nousee esim. kasvaneen kysynnän myötä. Kysyntää määrittävät inflaatio- ja talousodotukset, likviditeettitilanne, juoksuaika, luottoluokitus ja nykyisellään yhä enemmän myös keskuspankkien ostot. Alla olevasta kuviosta näkyy, kuinka korko ja hinta käyttäytyvät Saksan 10-vuotisessa velkakirjassa

Suomen 30-vuotisen velkakirjan jälkimarkkinakorko siis eroaa kuponkikorosta, kuten ao. kuviosta on huomattavissa. Jälkimarkkinakorko ja kuponkikorkokaan eivät ole täysin erillisiä, sillä ensimmäinen ohjaa sitä, millä korolla uutta velkaa lasketaan liikkeelle.

Päivitetty 28.6.2021

Ruususen uneen vaipumassa?

Kuten Suomen esimerkistä on huomattavissa, 30-vuotinen korko on ollut viime aikoina jyrkässäkin nousussa, mutta on silti selvästi takavuosien tasoja matalammalla. Euroalueen velkakriisin aikaiset korkotasot ja riskien hinnoittelu ovat nykyisessä talousympäristössä kuin paha uni.

Keskeisenä syynä tähän korkojen laskuun, jota on nähty koko euroalueella ja myös USA:ssa, on keskuspankkien tulo aktiiviseksi ostajaksi velkakirjamarkkinalla. EKP omistaa jo yli neljänneksen euroalueen velkakirjamarkkinasta ja sen valtaus näyttää jatkuvan. Bloombergin laskelmien mukaan keskuspankki voi omistaa 2021 loppuun mennessä 43 % Saksan koko velkakirjamarkkinalta ja 40 % Italian velkakirjoista. Samaan aikaan kaupankäyntivolyymit ovat euroalueella laskeneet yli 60 %:lla keskuspankin tullessa pääostajaksi markkinoilta. Vaikuttaakin siltä, että velkakirjamarkkina on keskuspankkiostojen ja kaupankäyntivolyymien laskun myötä vaipumassa ruususen uneen, jossa yhä suurempi osuus markkinasta valuu keskuspankkien taseeseen ja muiden instituutioiden (mm. eläkerahastojen) on yhä vaikeampi saada markkinalta tuottoja irti. Toisaalta keskuspankkien herkkyys on johtanut siihen, että pienikin väreily korkomarkkinalla aiheuttaa hermoilua muissa omaisuuslajeissa (kuten osakkeissa), jolloin katseet kääntyvät saman tien keskuspankkien elvytyslupauksiin.

Lähde: Bloomberg, päivitetty 28.6.2021

Velkakirjamarkkina ja repo-markkina

Velkakirjamarkkina on läheisesti linkittynyt repo-markkinaan, isojen pelurien panttilainaamoon, josta väänsin rautalankaa yli vuosi sitten. Tuolloin repo-markkinalla nähtiin suuria häiriöitä, jotka nostivat panttirahan hinnan eli koron repo-markkinalla lähelle 10 %:n tasoa. Federal Reserve riensi apuun ja tarjosi repo-markkinan tiskin takaa likviditeettiä halukkaille.

Viime viikolla nähtiin lähes päinvastainen tilanne kuin repo-markkinaa kuvaavassa tekstissä, ja aihe puhutti myös Sijoitusfoorumilla, jonka keskustelu motivoi tämänkin rautalankatekstin syntyyn. USA:n 10-vuotisen velkakirjan repo-korko laski nimittäin negatiiviseksi ja oli torstaina alhaisimmillaan -4,25 % (tässä Reutersin uutinen aiheesta). Tyypillisesti repo-korko pysyy positiivisen puolella, ja viime viikollakin korko pysyi nollan yläpuolella yleisesti markkinalla. 10-vuotisessa lainassa vain nähtiin tämä poikkeus, joka kertoo markkinastressistä sekin.

Syynä on ylikysyntä, eli vakuutena käytetyn 10-vuotisen lainan kysyntä ylitti tarjonnan ja rahoituksen myöntäjien piti houkutella ”ostajia” halvalla käteisellä tai negatiivisella korolla. 10-vuotisen velkakirjan tiskin takana oli siis jonoa, mutta vakuuden tarjoajia ei riittänyt tarpeeksi. Niinpä Federal Reserven piti lopulta myydä 10-vuotisia velkakirjoja taseestaan tilannetta tasapainottaakseen.

Syynä markkinan erikummalliselle epätasapainolle löytyy spekulatiivisista liikkeistä. Vahvistuva talousympäristö ja avokätinen elvytys on johtanut tilanteeseen, jossa pitkien korkojen nousun odotetaan jatkuvan, ja se on heijastunut rajuina liikkeinä repo-koroissa. Toisaalta keskuspankissa ollaan nytkin hereillä, mikä vähentää ylilyöntien todennäköisyyttä repo-markkinalla.