Suurin osa ennusteista menee täysin pieleen
Osakesijoittaminen vaatii optimismia, koska pörssiyhtiöiden nykyarvo perustuu niiden tulevaisuuden kassavirtoihin. Osakesijoittaja sijoittaa tulevaan menestykseen, ei menneisiin onnistumisiin. Sijoittajan on luotettava talouden ja yhteiskunnan pysymiseen raiteillaan, jotta yritykset voivat tehdä kestävästi voittoa.
Haaste on, että etenkin muutosten ennustaminen luotettavasti on harvinaisen vaikeaa. Käytännössä suurin ennusteista menee täysin vihkoon.
Silti luemme päivittäin markkinaennustuksia, mihin ”markkina menee seuraavaksi”. Vakuuttavia perusteluita heittäviä eksperttejä kelpaa kuunnella, koska se tuo hallinnan tuntua sekasortoiselta tuntuvaan maailmaan. Mitä rajumpia ennusteita, sitä raflaavampia otsikoita media saa niistä irti.
Tulevaisuuden pitääkin olla määritelmällisesti vaikeasti ennustettavaa. Mikäli sijoittajat olisivat hyviä ennustajia, ennakoisimme kaikkea tulevaa jo tänään. Jotta voisi ennustaa tulevaa, pitäisi tietää tulevan teknologisen kehityksen. Ja jos tietäisimme teknologisen kelityksen, tietäisimme käytännössä kaikki tulevaisuuden keksinnöt jo tänä päivänä.
Korko-odotukset menevät systemaattisesti pieleen
Tykkään usein Varteissa näyttää markkinaodotuksia keskuspankkien tulevista korkoliikkeistä. Kuten tästä kuvaajasta näkee, odotukset menevät systemaattisesti pieleen. Ei keskuspankki itsekään tiedä, mihin korot liikkuvat tulevaisuudessa. Talous on liian monimutkainen, sosiaalinen kokonaisuus sen luotettavaan ennustamiseen. Silti sijoittajat tukeutuvat näihin ennustuksiin, koska ajatus siitä ettei kukaan oikeasti tiedä mihin talous on menossa on monelle liian ahdistava.
COVID-19 ei ollut "musta joutsen"
Tai mietitään COVID-19-pandemiaa. Pandemia itsessään ei ollut ”Musta joutsen”, koska se ei ollut täysin yllättävä. Pandemian mahdollisuudesta globalisoituneessa maailmassa vaihtelevin hygieniastandardein oli varoitettu jo pitkään. Uutisia Wuhanista ja pitkin maailmaa tartunnoista tuli jo joulukuussa 2019. Mutta osakemarkkinalle pandemian vaikutukset tulivat lopulta kuin puskista kun kokonaisia maita pistettiin sulkutilaan helmikuun puolen välin jälkeen. Käytännössä kukaan ei osannut ennustaa tällaista tapahtuvan 2020.
Tai vielä pari vuotta harvempi kohkasi tekoälystä.
Yllätykset merkitsevät eniten
Vielä yksi esimerkki. 1930-luvun lama on taloushistorian pahimpia tunnettuja lamoja maailmalla, mikä sysäsi maailmaa kohti protektionismia ja konflikteja, joista lopulta muodostui toisten maailmansota. Taloustieteilijä Robert Shiller on kysynyt taloushistorioitsijoilta, ovatko he onnistuneet nimeämään yhtäkään laman ennustanutta henkilöä. Eivät ole. Kuohuva 20-luku päättyi yllättäin nykyhistorian pahimpaan lamaan.
Kuten sijoituskirjailija ja -bloggari Morgan Housel on todennut, ”osaamme ennustaa hyvin tulevaisuutta, paitsi yllätyksiä – ja ne ratkaisevat eniten”. Todellakin, on helppo sanoa että keskimäärin todennäköisesti elintaso maailmassa tulee kasvamaan ja firmojen tulokset myös yleisen talouskasvun mukana. Mutta emme vielä tiedä seuraavan kymmenen vuoden merkittävimpiä muutoksia.
Kolumnisti Carl Richards on tokaissut hyvin, että ”riski on sitä, mikä jää jäljelle sen jälkeen, kun ihminen luulee ajatelleensa kaikkia mahdollisuuksia”.
Osakesijoittaja voi yrittää hallita epävarmuuden tuomia monella tapaa
Jos tulevaisuus on ahdistavan arvaamaton, pitäisikö kaikki rahat laittaa vain turvallisina (nykytiedon valossa) pidettyjen pankkien määräaikaistalletuksiin?
Osakesijoittaja voi yrittää hallita epävarmuuden tuomia monella tapaa. Vaikka osakesijoittaminen vaatii uskoa tulevaan, tulevaisuuden odotuksista, mitä yhtiöiden tuloskasvuun ladataan, ei tarvitse olla yli-innostunut. Turvamarginaalin harjoittaminen on sitä, ettei maksa osakkeista maltaita. Käytännössä sijoittaja voi suosia osakkeita silloin, kun niitä saa halvalla arvostuksella.
Sijoittaja voi myös suosia hitaasti muuttuvia, kannattavia toimialoja. Esimerkiksi yhdyskuntapalvelut ja perusteollisuus on tunnettuja aloja, joissa on vaikea luoda omistaja-arvoa. Sen sijaan vahvoilla brändeillä hitaasti muuttuvilla aloilla, mahdollisuudet hyvän bisneksen tekemiseen myös vuosien päästä ovat kohtuulliset. Toisaalta kannattavimmat toimialat löytyvät softan, teknologian ja bioteknologian saralta: niissä yhtiökohtaisen relevanttiuden ennustaminen pitkälle tulevaisuuteen on aina epävarmaa.
Kuten vanha sananlasku sanoo: ”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla." Useampien lintujen (suurempien voittojen) tavoittelu oksalta ei välttämättä kannata, jos kourassa on jo varman vakaa voittaja vakaalta toimialalta. Ja pitää miettiä myös rahan aika-arvoa. Korkean riskin ja korkean potentiaalin ”long shot” -osakkeet eivät välttämättä toimi, jos rahalle saisi parempaa tuottoa varmemmin muualta.
Salkun riittävä hajautus on melkein ilmainen lounas. Kuten kävin Inderes-päivän Erikoisvartissa läpi (linkki), keskityillä salkuilla on tendessi jäädä merkittävästi jälkeen pörssi-indekseistä, koska supervoittajien löytäminen on niin vaikeaa. Hajauttamalla koko salkku ei myöskään kosahda, mikäli riskit realisoituvat.
Tärkeintä sijoittajalle on aika markkinalla
Tulevaisuuden kriisejä ei voi ennustaa, mutta niihin voi varautua. Käteinen on ”ilmainen optio” ostaa osakkeita myöhemmin, kuten Warren Buffett on muotoillut. Käteisellä kelpaa lähteä pahempaankin markkinamyräkkään ostamaan halventuneita osakkeita muiden sijoittajien paetessa paikalta.
Tärkeintä sijoittajalle on aika markkinalla, jotta korkoa korolle -efekti pääsee kunnolla jylläämään. Tämän takaamiseksi pitäisi oma salkku olla aina sellaisessa asennossa, ettei pahempikaan laskumarkkina katkaise koko peliä.