Palkat ovat jääneet jälkeen työllisyyskehityksestä kehittyneissä talouksissa

Olemme saaneet viime kuukausien ajan seurata jatkuvasti positiivisia lukuja kehittyneiden talouksien työllisyyskehityksestä. Työttömyysaste on laskenut jopa ennätysmatalalle tasolle useissa maissa. USA:ssa se on ollut jo tovin alle viiden prosentin ja on euroalueellakin painunut tasaisesti, mutta hitaasti: toukokuussa alueen keskimääräinen työttömyysaste oli 9,3 % (vuosi sitten 10,2 %). Parantuneista työllisyysnäkymistä huolimatta palkkakehitys ei ole imarrellut viime vuosina. Euroalueella palkat ovat jääneet noin prosentin kasvuun ja USA:ssakin kasvu on jäänyt alle kolmeen prosenttiin. Lisäksi työllisyyden kasvun mukana yleisesti kasvaneet inflaatiopaineet ovat loistaneet poissaolollaan ja antaneet keskuspankeille tilaa ultrakeveän rahapolitiikkansa jatkamiseen.

Asiantuntijat ovat pyrkineet löytämään erinäisiä selityksiä sille, miksi palkkakehitys on jäänyt selvästi jälkeen työllisyyden kasvusta. Ensinnäkin syytä on etsitty mittausaiheista ja etenkin siitä, kuinka pelkästään työttömyysaste on huono muuttuja määrittelemään työmarkkinan tilannetta. Esimerkiksi USA:ssa pitäisi samaan aikaan tarkkailla työvoiman osallistumisastetta, joka on edelleen heikko ja näyttää, että työmarkkinalla on edelleen kapasiteettia käyttämättä.

Samaan aikaan Euroopassa on laajalti ongelmia alityöllistymisen kanssa, eli kaikki työlliset eivät saa työskennellä täyttä päivää. Toiseksi syytä on haettava demografisista muuttujista. Tämä tarkoittaa sitä, että väestön ikääntyessä tapahtuu vääjäämättä rakenteellinen muutos työmarkkinalla, jolloin huonommin palkatut, nuoret työntekijät paikkaavat eläköityviä, vanhempia työntekijöitä ja tällöin palkkakehitys jää luonnostaan jälkeen työmarkkinasta.

Nämä kaksi tekijää ovat työmarkkinalla väliaikaisia ja niiden pitäisi ajan mittaan poistua: ajan mittaan työvoiman ulkopuolelle jääneet työntekijät palaavat työmarkkinoille ja demografiset muuttujatkin ovat jatkuvassa murroksessa. Palkkamaltti on itse asiassa yleisen talouskehityksen kannalta positiivinen asia, sillä vaimea kehitys vähentää painetta yritysten voittomarginaaleissa ja inflaatio-odotuksissa, joista molemmat ovat tyypillisiä taantuman ensi merkkejä. Lisäksi vaimeat palkka- ja inflaatiopaineet mahdollistavat keveän rahapolitiikan aikakauden jatkumisen, mikä on positiivista riskisemmille sijoituskohteille. Esimerkiksi USA:ssa noin kahdeksan vuotta kestänyt positiivinen sykli, jossa talous kasvaa ilman merkittäviä inflaatiopaineita, voi edelleen jatkua ilman suuria shokkeja ainakin kuluvan vuoden loppuun. Syklin jatkuminen vielä reilusti tästä eteenpäin vaatisi taakseen jo kestävämpiä rakenteellisia muutoksia talouskasvussa, eli tuottavuuden kasvua: alhaisen tuottavuuskehityksen ympäristössä se vaikuttaa vielä vaikeammalta tehtävältä kuin työmarkkinan näkymien kohentaminen.