Kestävyysraportointia ohjataan heijastamaan liiketoiminnan perusasioita ja sijoittaja hyötyy

Uusia kestävyysraportointistandardeja ja niihin liittyviä mittareita aletaan yrityksissä rakentaa tästä vuodesta eteenpäin. Sijoittajalle uusi raportointimenetelmä tuo selkeämpää kokonaiskuvaa ympäristöasioista, työvoimakysymyksistä ja liiketoiminnan riskisyydestä. Näiden asioiden vaikutuksia on perattava raportoinnissa niin taloudellisen näkökulman kuin asioiden ja tavoitteiden suhteellisen mittakaavan kautta. Jäämme odottamaan tuoko uudistus mukanaan yllätyskäänteitä, kun määrämuotoisuus ja taloudellisten vaikutusten arviointi raamittavat aiemmin melko sekavana tunnettua kenttää.

Mistä on kyse ja mitä sijoittaja standardeista saa?

EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi muokkaa jatkossa yritysten raportointia. Yritykset joutuvat tulevaisuudessa raportoimaan muun muassa:

1) Ympäristöasioista (mm. ilmasto, biodiversiteetti, vesiensuojelu, saasteet)

2) Työvoimakysymyksistä (mm. työturvallisuus, työhyvinvointi, tasapuolinen kohtelu)

3) Ihmisoikeuskysymyksistä (riskit ja niiden estämiseen liittyvät toimenpiteet jne)

4) Hyvästä hallintatavasta

Raportointiin on sisällytettävä asioita niiltä osin, kun nämä asiat ovat yritykselle olennaisia. Olennaisuus määritellään sekä taloudellisten vaikutusten kautta, että sen kautta, kuinka suuri suhteellinen vaikutus yrityksellä näihin asioihin on. Myös sidosryhmien asettamilla vaatimuksilla on merkitystä. Tiedot raportoidaan pitkälti määrämuotoisena ja niiden pitää olla ulkopuolisen tahon varmentamia.

Sijoittaja tulee saamaan paremman käsityksen eri asioiden mittakaavasta, sekä niiden aiheuttamista mahdollisista taloudellisista vaikutuksista. Sijoittajalle pitäisi myös avautua selkeämmin, onko yrityksen toiminnassa merkittävää riskiä jonkun kestävyysaiheen osalta, vaikka toimipisteiden sijainnin tai toimialan takia.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Otetaan esimerkkinä ilmastokysymykset ja niistä annettavat tiedot. Tulevaisuudessa pitäisi saada selkeämpää tietoa muun muassa siitä, muodostaako ilmastonmuutos yritykselle riskin, millä todennäköisyydellä, aikavälillä ja minkä takia. Lisätietoa pitäisi tulla myös siitä, mitä toimenpiteitä yritys on käynnistänyt näitä riskejä hallitakseen. Mahdollisuuksia ei sovi unohtaa, myös niiden avaamista vaaditaan. Lisäksi pitäisi kertoa kuinka merkittäviä yrityksen mahdolliset ilmastotavoitteet suhteellisesti ilmaston kannalta ovat, ja minkälaisia taloudellisia vaikutuksia, tai mahdollisesti jopa työvoimavaikutuksia niiden saavuttaminen mukanaan tuo.

Samalla logiikalla tietoa pitäisi tulla myös muista niin sanotuista kestävyystekijöistä. Muodostavatko tekijät toimialalle strategisia tai operatiivisia riskejä tai tuovatko toisaalta mahdollisuuksia. Miten kestävyysasioita hallitaan ja nähdäänkö taloudellisia vaikutuksia lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Paluu perusasioiden äärelle

Tämän päivän vastuullisuusviestintä siis konkretisoituu pragmaattisemmaksi ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten merkityksen arvioimiseksi ja raportoimiseksi. Uudet standardit jakanevat tietä markkinointipainotteisen ”hei me ollaan vastuullisia” ja pragmaattisemman olennaisiin asioihin painottuvan raportoinnin välillä. Taloudellisten vaikutusten esiin nostaminen avaa myös sitä, miten kestävyystekijät vaikuttavat yrityksen taloudelliseen tilanteeseen, kassavirtaan, taseeseen ja tulokseen muun muassa.

Raportointi muokkautuu ajan kanssa

Uusi raportointivaade astuu voimaan vaiheittain ja ensimmäiset viralliset raportit nähdään vuonna 2025 vuoden 2024 tiedoista. Raportointi ja arviot kehittynevät vuosien saatossa, joten täydellistä pakettia lienee turha alkuun toivoa. Eri yrityksiä aktiivisesti seuraavan yksityissijoittajan kannalta mielenkiintoista on myös se, näemmekö selkeitä tulosvaikutuksia, kun eri asioiden taloudelliset kulmat on nyt tarkemmin sekä arvioitava että raportoitava ja myös auditoitava tilintarkastajan toimesta. Ylituottoa etsivän sijoittajan tiedot karttuvat raportoinnin tuodessa taloudelliset vaikutukset esiin. Vahvasti arvopohjaisella sijoittajalla on puolestaan paremmat mahdollisuudet arvioida eri toimenpiteiden mittakaavaa ja vaikutuksia.