Case: Asiantuntijayhtiöiden kulurakenteet ja kannattavuudet

Tarkastelemme tässä katsauksessa Helsingin pörssin asiantuntijayhtiöiden kulurakenteita. Tarkoituksena ei ole laittaa erilaisia yhtiöitä paremmuusjärjestykseen, vaan tutkia kulurakenteiden eroja sekä avata mahdollisuuksia tarkastella niitä. Mukana ovat Aallon Group, Administer, Digia, Digital Workforce, Etteplan, Fondia, Gofore, Innofactor, Loihde, Netum, Siili Solutions, Sitowise, Solteq, Solwers, Talenom, Vincit ja Witted. Yhtiöjoukko on selvästi painottunut it-palvelusektorille, mutta mukana on silti asiantuntijayhtiöitä tilitoimistosta insinööreihin ja edelleen juridiikkaan. Helsingin pörssistä olisi löytynyt muitakin asiantuntijayhtiöitä, mutta rajasimme tarkastelun keskisuuriin yhtiöihin (pois sulkee Tietoevryn) omassa seurannassamme sekä niihin, joiden liikevaihto muodostuu valtaosin palveluista. Ryhmän yhtiöillä on merkittäviä poikkeavuuksia sekä sektorin että liiketoimintamallin suhteen, minkä takia kaikkiin mukana oleviin vertailuihin kannattaa suhtautua varauksella. Paljon yhteistäkin liiketoiminnoista kuitenkin löytyy. 

Asiantuntijayhtiöiden menestys lähtee aina henkilöstön osaamisesta, jonka ympärille luodaan palveluita. Usein näitä palveluita myydään puhtaasti tuntihinnalla, mutta on myös mahdollista myydä laajempia kokonaisuuksia ja hinnoitella niitä lisäarvopohjaisesti. Laajoja kiinteähintaisia projekteja tehdään nykyään harvoin niihin liittyvien riskien takia. Erityisesti usein toistuvia palveluita voidaan tuotteistaa, jolloin niistä saadaan paremmin monistettavia, ja samalla on mahdollista luoda laajempia palveluprosesseja. Erityisesti it-palvelusektorilla pyritään myös luomaan ”geneerisiä” työkaluja tai alustoja, joiden päälle asiakaskohtaiset ratkaisut voidaan rakentaa. Käytännössä kaikki asiantuntijapalveluyhtiöt pyrkivät luomaan palveluilleen selkeät kehikot sekä prosessit, jotta ne pystyvät tuottamaan palvelut tehokkaasti sekä vähentämään riippuvuutta yksittäisistä henkilöistä. Samalla yhtiöt pyrkivät parantamaan kannattavuuttaan ja hakevat siihen tuoteyhtiöille ominaista skaalautuvuutta.     

Henkilöstökulut muodostavat valtaosan kuluista

 
Asiantuntijayhtiöiden ylivoimaisesti suurin kuluerä on käytännössä aina henkilöstö, jonka osaamiseen ja työpanokseen koko liiketoiminta pohjautuu. Tarkastelemassamme ryhmässä henkilöstökulujen osuus kaikista operatiivisista kuluista oli keskimäärin 69 % vuonna 2023 (2022: 68 %). Hajontaa löytyy kuitenkin erittäin paljon, ja joukosta erottuu erityisesti Witted. Yhtiö käyttää poikkeuksellisen paljon alihankintaa, mikä selittää suorien henkilöstökulujen erittäin alhaista osuutta (30,3 %). It-palvelusektorilla käytännössä kaikilla yhtiöillä on eri laajuiset alihankintaverkostot, jolloin kulu siirtyy yleensä materiaalit ja palvelut -kategoriaan. Todellisuudessa alihankkijan kuluista jälleen valtaosa on oletettavasti henkilöstökuluja, mutta ”päämiehelle” kulu näkyy ostoina.  

Ryhmän muiden yhtiöiden kohdalla henkilöstökulujen osuus operatiivisista kuluista vaihteli 52–76 %:n välillä. Henkilöstökulut ovat ylivoimaisesti suurin kuluerä ”puhtaille” asiantuntijayhtiöille. Tämä tarkoittaa, että yhtiöt ovat alttiita palkkainflaatiolle ja henkilöstön tuottavuus sekä käyttöaste ovat kriittisiä tekijöitä kannattavuudelle.  

Kaikki tekstissä mukana olevat graafit perustuvat yhtiöiden raportoimiin 2022- ja 2023-lukuihin. Emme ole tehneet lukuihin oikaisuja muuten, paitsi EBITA:n laskennassa. Näin ollen mahdolliset poikkeukselliset kulut voivat vääristää lukuja, ja poikkeavuudet raportoinnissa niiden vertailukelpoisuutta. EBITA:n laskennassa olemme oikaisseet liikearvon ja yrityskauppoihin liittyvät poistot sekä jotkin yksittäiset merkittävät arvonalentumiset ja myyntivoitot/-tappiot. Edellä mainittuja eriä emme ole huomioineet operatiivisten kulujen laskelmassa, mutta muut poistot olemme huomioineet. 

Asiantuntijayhtiöiden kannattavuuden rakentuminen  

Koska asiantuntijapalveluyhtiöiden myytävä tuote on karrikoidusti asiantuntijan aika ja suurin kuluerä on asiantuntijalle maksettava palkka (sivukuluineen), näiden erotus on kriittinen tekijä kannattavuudessa. Voimme laskea tämän ”henkilöstökatteen” suhteuttamalla yhtiöiden liikevaihdot sekä henkilöstökulut. Ryhmän keskiarvo oli 36,7 % (2022: 38,2 %), mikä tarkoittaa, että asiantuntijat tuovat liikevaihtoa keskimäärin tätä korkeammalla katteella - koko henkilöstö ei kuitenkaan ole asiakastyössä. Tällä tulolla yhtiöiden täytyy pystyä kattamaan kaikki muut kulut ja mielellään tietysti tekemään voittoa osakkeenomistajille. Kuten vertailusta huomaamme, henkilöstökate laski vuonna 2023 noin 1,5 %-yksiköllä. Taustalla on arviomme mukaan ennen kaikkea palkkainflaatio, jota ei saatu vietyä täysimääräisesti asiakashintoihin sekä heikommat käyttöasteet. Erityisesti puhtaammissa konsultointiyhtiöissä kilpailun kiristyminen johti myös kovempaan hintakilpailuun, jolla oli nähdäksemme negatiivinen vaikutus katteisiin. Vaikeaan markkinatilanteeseen sopeutuakseen useat yhtiöt pitivät myös muutosneuvotteluita vuonna 2023, joista aiheutui irtisanomisiin liittyviä kertaluontoisia henkilöstökustannuksia ja toisaalta kustannussäästöt näkyvät selkeämmin vasta vuonna 2024. 

Wittedin poikkeavuuden käsittelimme jo aiemmin, mutta muuten ryhmästä erottuu selvästi Loihde ja Digital Workforce. Loihteen liiketoimintaan kuuluu merkittävä määrä matalakatteista laitteiden jälleenmyyntiä Turvaliiketoiminnassa, mikä vääristää tästä näkökulmasta lukuja. Samoin Digital Workforcen liikevaihdosta merkittävä osa tulee kolmannen osapuolen ohjelmistojen jälleenmyynnistä. Administerin ja Netumin henkilöstökatteet laskivat selvästi viime vuonna ja olivat keskimääräistä matalampia. Osatekijänä on yhtiöiden loppuvuonna pitämät muutosneuvottelut, joiden kustannussäästöt eivät vielä juuri näkyneet viime vuonna. Netumin kohdalla yhtiö myös vähensi selvästi suhteellisesti alihankinnan käyttöä, joka siirsi kuluja materiaaleista & palveluista henkilöstökuluihin.  

Mielestämme noin 35 %:n katetasoa voidaan pitää yleisesti hyvänä asiantuntijapalvelulle, joten ryhmän keskimääräinen kannattavuus on tällä mittarilla hyvä. Korostamme jälleen, etteivät luvut ole vertailukelpoisia, koska eri it-palveluyhtiöt käyttävät eri määriä alihankintaa ja osalla on oleellista tuotepohjaista liikevaihtoa. Jäljempänä huomioimme laskelmassa myös materiaalit ja palvelut, mikä pistää yhtiöt nähdäksemme paremmin samalle viivalle ja antaa paremmat lähtökohdat erityisesti puhtaampien asiantuntijayhtiöiden vertailuun. Lisäksi esimerkiksi Etteplanilla on enemmän muita suurempia hankintoja kuin ryhmällä keskimäärin.  

”Henkilöstökate” ei tietenkään ole vakio, vaan sitä voidaan nostaa esimerkiksi nostamalla hintoja (enemmän liikevaihtoa työtunnista), parantamalla henkilöstön tuottavuutta tai käyttöastetta (enemmän laskutettavia tunteja) tai toisaalta laskemalla keskimääräistä henkilöstökulua. Jälkimmäinen on historiallisesti ollut melko teoreettinen vaihtoehto, johon osasyynä on ollut osaajista käyty kova kilpailu. Yksinään tämän osa-alueen optimointi ei ole aina välttämättä oleellista, mutta kyseessä on yleisesti erittäin tärkeä osa-alue. Katetaso asettaa myös teoreettisen katon palveluyhtiön kannattavuudelle, koska sitä yhtiö ei pysty välttämään.    

Alihankinta mukaan ”bruttokate” -ajatteluun 

Toinen tapa tarkastella asiantuntijayhtiöiden ”bruttokatetta” on laskea kate materiaalien ja palveluiden sekä henkilöstökulujen jälkeen. Perusteluna tälle mittarille on se, että usein yhtiöt teettävät osan työstä alihankintaverkostollaan, jolloin materiaalit ja palvelut on suoraan rinnastettavissa henkilöstökuluihin. Näin ei toki aina ole, mutta erityisesti it-palvelusektorilla alihankinnan käyttö on arkipäivää ja muut hankinnat yleensä rajallisia. Tämä mittari laittaa erilaiset liiketoimintamallit jossain määrin paremmin ”samalle viivalle”, jolloin vertailu on mielekkäämpää.  

Mittari kertoo myös yhtiöiden tuloksen skaalautumispotentiaalista, joka yhtiöillä on saavutettavissa. Luku on siis myös hyvä mittatikku hinnoitteluvoimasta ja työvoiman saamisesta järkevin kustannuksin, koska se kertoo melko suoraan, kuinka monta prosenttia jää yhtiöiden asiakashintojen ja työvoiman kustannuksen väliin. Mittarista saisi vielä paremman, mikäli yhtiöiden luvuista olisi mahdollista erotella laskuttavan- ja ei-laskuttavan työvoiman kustannukset, mutta tämä on harvoin mahdollista. Tämäkään mittari ei tietenkään ole vakio ja sen parantamiseen pätee pitkälti samat lainalaisuudet kuin aiemmin käsitellyn katteen henkilöstökulujen jälkeen parantamiseen. Keskeinen muuttuja alihankinnan katteen optimoinnin kannalta on yhtiön arvoketjuasema ja neuvotteluvoima sekä asiakkaiden että alihankkijoiden suuntaan. Neuvotteluvoimaa vahvistaa tyypillisesti asiantuntijoilla oleva asiakkaan kannalta kriittinen huippuosaaminen sekä toimialaymmärrys, mitkä taas johtavat tyypillisesti pidempiin ja strategisiin asiakassuhteisiin. 

Ryhmän mediaani oli 20,6 % (2022: 23,2 %), mikä tarkoittaa, että asiantuntijat tuovat liikevaihtoa keskimäärin tätä korkeammalla katteella myös materiaalit ja palvelut huomioiden. Mediaani laski näin melko selvästi (2,5 %-yksikköä) edellisvuoteen nähden, jonka taustalla on nähdäksemme pitkälti samat tekijät kuin henkilöstökatteen laskun taustalla. Alihankinnan katteet ovat tyypillisesti selkeästi matalampia verrattuna omaan henkilöstöön, mutta alihankinnan käyttö tarjoaa enemmän joustovaraa kysynnän heilahteluihin (muuttuva vs. kiinteä kulu). Lisäksi osa yhtiöistä, joilla on tuotepohjaisista liikevaihtoa tai jotka aktivoivat tuotekehityskuluihin liittyviä henkilöstökuluja, näyttäytyvät kategoriassa helposti parempina kuin puhtaat palvelutalot. Mielestämme yli 20 %:n katetasoa voidaan pitää yleisesti hyvänä asiantuntijapalveluyhtiölle, mutta kuten on jo todettu, yhtiöiden liiketoimintamalleissa ja toimialoissa on myös merkittäviä eroavaisuuksia, minkä tulee heijastua tavoiteltaviin tasoihin.  

Joukosta edukseen erottautuu erityisesti Talenom. Talenomin kohdalla merkittävä tekijä on teknologia, jolla yhtiö on pystynyt automatisoimaan kirjanpitäjien rutiineja ja siten tehostamaan merkittävästi henkilöstön prosesseja. Yhtiön liiketoiminta on mielestämme hybridi puhtaan palveluorganisaation ja ohjelmistoyhtiön välillä. Talenom erottuukin ryhmässä selvästi edukseen skaalautumispotentiaalinsa puolesta, mutta todettakoon, että yhtiön kannattavuutta tukevat myös merkittävät aktivoinnit. Puhtaammista asiantuntijayhtiöistä edukseen erottautuu Aallon, Fondia ja Gofore, jotka pääsevät yli 25 %:n tasoille %:n. Lisäksi insinööritalot Sitowise ja Solwers pääsevät noin 24 %:n tasoille. Fondialla hankintoja ulkopuolelta on erittäin vähän, palveluiden lisäarvo on keskimäärin korkea ja ne ovat osittain tuotteistettuja. Myös Aallon, Solwers ja Sitowise myyvät näkemyksemme mukaan enemmän ratkaisuja, jolloin asiakkaita laskutetaan enemmän tuotetun lisäarvon perusteella. Gofore erottautuu edukseen erityisesti verrattuna muihin IT-palveluyhtiöihin, mikä kertoo arviomme mukaan hyvistä laskutusasteista, mutta osittain myös yhtiön hinnoitteluvoimasta ja toimimisesta hyvin kannattavilla palvelualueilla sekä kyvystä saada kohtuullisella kustannuksella työvoimaa. Digia oli viime vuonna ainoa yhtiö, joka kykeni parantamaan kannattavuutta tällä mittarilla ja erottautuu myös positiivisessa valossa suhteessa muuhun IT-palvelusektoriin noin 23 % tasollaan. Yhtiön osalta on hyvä huomioida, että noin 12 % liikevaihdosta on korkeamman katteen tuoteliiketoimintaa.  

Matalammilla tasoilla operoivat sen sijaan Witted, Administer, Loihde ja Digital Workforce. Wittedin, Administerin ja Loihteen syitä käsiteltiin jo. Loihteen fyysisen turvan (Inderes arvio: reilu 50 % liikevaihdosta) kannattavuuspotentiaali on rakenteellisesti muita selkeästi matalampi. Digital Workforcea painaa matalakatteinen ohjelmistojen jälleenmyynti sekä kokoluokkaan nähden suuret kiinteät henkilöstökulut. Yhtiö on ollut vahvassa kasvuvaiheessa ja hakenut kasvua kansainvälisesti mikä on vaatinut investointeja taustafunktioihin, erityisesti myyntiorganisaatioon. Digital Workforce raportoi erikseen myös myyntikatetta, joka oli viime vuonna 33 %. Myyntikatetaso on mielestämme hyvä yhtiön liikevaihtomix huomioiden ja kannattavuudessa pitäisikin olla skaalautumisvaraa kasvustrategian onnistuessa. 

Muut kulut kertovat yleisestä toiminnan tehokkuudesta 

Suorat henkilöstökulut ovat tärkein osa asiantuntijaorganisaation kulurakennetta, mutta ne ovat silti vain yksi osa. Toinen merkittävä ja mielenkiintoinen kuluerä on liiketoiminnan muut kulut, jotka sisältävät yleensä esimerkiksi toimitiloihin liittyviä kuluja, it-kuluja, myynti ja markkinointikulua (ellei eritelty) sekä paljon muita erilaisia kulueriä matkustelusta monenlaisiin hankintoihin. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että muilla kuluilla luodaan organisaatiolle toimintaedellytykset (”infrastruktuuri”) ja usein nämä kulut ovat luonteeltaan suhteellisen suurelta osalta kiinteitä. Muut kulut siis usein skaalautuvat liikevaihdon kasvaessa ainakin osittain, mutta eivät toisaalta jousta paljoa, jos liikevaihto laskee.  

Huomautamme, ettemme tässä huomioi IFRS- ja FAS-kirjanpitostandardien eroavaisuutta vuokrakulujen käsittelyn osalta. IFRS:n alla pitkäaikaiset vuokrakulut kulkevat pääasiassa poistojen ja osin rahoituskulujen kautta, kun taas FAS:n alla ne kirjataan liiketoiminnan muihin kuluihin. FAS:n käyttö kasvattaa tyypillisesti palveluyhtiöissä liiketoiminnan muita kuluja muutamia prosenttiyksikköjä. Pienillä yhtiöillä vaikutus voi olla merkittäväkin, kuten esimerkiksi Aallon Groupilla, jolla IFRS-muutoksen vaikutus oli yli 5 %-yksikköä. Yleisesti muut kulut kannattaa suhteuttaa yhtiön liikevaihtoon, kuten olemme alla tehneet. 

Ryhmän mediaani oli vuoden 2023 luvuilla 12,5 % (2022: 11,6 %), mutta vaihtelua on paljon. Näin ryhmän mediaani laski noin 1 %-yksikön viime vuonna, jonka taustalla on ennen kaikkea mielestämme kustannusinflaatio sekä vaisu orgaaninen kasvu. Kuten graafista huomataan, monien yhtiöiden kulutehokkuus myös parani viime vuonna kustannussäästöjen ansiosta. Jälleen joukosta erottuu Witted, jonka muut kulut suhteessa liikevaihtoon olivat vain 6,5 % viime vuonna. Taso on matala erityisesti huomioiden, että yhtiö toimii FAS-kirjanpidossa. Wittedin alihankintaverkosto tarvinnee tuekseen hieman vähemmän liiketoiminnan muita kuluja kuin omaan henkilöstöön selvemmin nojaavat yhtiöt. IFRS-raportoinnin piiristä tehokkaimmilla kulurakenteilla ovat liikenteessä Innofactor (8,7 %) sekä noin 10 %:iin yltävät Siili ja Gofore. 10 %:n tasoa on yleensä pidetty tietynlaisena mittatikkuna tehokkaalle organisaatiolle erityisesti it-palvelusektorilla, ja mielestämme se on palvelualalle hyvä tavoitetaso. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta ne antavat suuntaviivoja.  

Koko yleensä tukee muiden kulujen skaalautuvuutta, koska erityisesti pörssiyhtiöllä muodostuu väkisin tiettyjä kiinteitä kuluja. Näkemystä vahvistaa se, että suurin osa korkeimmista lukemista löytyy ryhmän liikevaihdolla mitattuna pienemmästä päästä: Fondia (23 %), Solteq (18 %) ja Digital Workforce (16 %). Fondia ja Digital Workforce ovat FAS-standardissa. Myös FAS-maailmassa toimiva Vincit erottuu kohtuullisesta kokoluokastaan huolimatta epäedullisesti tässä vertailussa. Solteqia painaa taas osin nähdäksemme yritysmyynnin jälkeen pienentynyt kokoluokka. Yleisesti kiinteiden kulujen skaalautuminen antaa kuitenkin yhden hyvän perusteen lisää kasvun tavoittelemiselle, ja tukee myös yritysostoja. Suurin muiden kulujen osuus on Fondialla (peräti 23 %), mikä on erittäin korkea taso asiantuntijaorganisaatiolle. Käsityksemme mukaan yhtiön infrastruktuuri on rakennettu kantamaan huomattavasti nykyisempää suurempaa liikevaihtoa, mikä heijastuu tällä hetkellä negatiivisesti yhtiön kannattavuuteen. 

Orgaaninen kasvu jäi keskimäärin inflaatiota hitaammaksi viime vuonna 

Pörssiyhtiöiden kokoluokassa asiantuntijaliiketoiminnassa selkeimmät kasvun mukana skaalautuvat kustannukset ovat liiketoiminnan muut kulut ja ei-laskuttavassa roolissa olevan henkilöstön kiinteät kulut. Alla olevaan graafiin olemme järjestäneet yhtiöt niiden liikevaihtojen kokojärjestyksessä. Kuten graafista nähdään, yhtiöjoukossa on koon puolesta paljon vaihtelua. Yhtiöjoukon raportoitu kasvu oli edelleen vahvaa myös viime vuonna mediaanin pyöristyessä 12 %:iin. Yrityskaupat vastasivat tästä kasvusta kuitenkin valtaosaa, ja arviomme mukaan orgaanisen kasvun mediaani jäi nollan tuntumaan ja oli keskiarvolla mitattuna hieman positiivista jääden jälkeen inflaatiosta. Ruotsissa (SEK heikentyi ~-7 %) ja Norjassa (NOK heikentyi ~-12 %) toimiville yhtiöille valuuttojen heikko kehitys toi myös selvää vastatuulta.  

Vaihtelu oli kuitenkin suurta myös viime vuonna ja vaikeasta taloustilanteesta huolimatta joukosta löytyi myös vahvoja orgaanisia kasvajia. Hyvää orgaanista kasvua heikko taloussuhdanne huomioiden kykenivät tekemään Gofore (22 %), Netum (12 %), Innofactor (9 %). Myös Digia (7 %), Talenom (6 %) ja Fondia (6 %) kykenivät kasvamaan noin Suomen kuluttajahintainflaation (Suomi CPI 6,2 %) mukaista vauhtia orgaanisesti. Suomen inflaation verratessa on hyvä huomioida, että monilla yrityksillä on myös kansainvälistä liiketoimintaa. Yhtiöiden palkkainflaatio oli arviomme mukaan noin 3–4 %:n luokkaa viime vuonna. Solteqin liikevaihto laski selvästi, jonka taustalla oli ennen kaikkea liiketoiminnan myynti, mutta myös orgaaninen kehitys (-7 %) oli heikkoa vaikean markkinatilanteen ja sisäisten haasteiden ajamana. 

Kannattavuusvertailun yhteenveto 

Olemme tässä tekstissä yksinkertaistaneet asiantuntijapalveluiden kulurakenteet avaintekijöihin, eli henkilöstökuluihin sekä muihin kuluihin. Alihankinnan huomioimiseksi ja tuodaksemme yhtiöt paremmin samalle viivalle otimme mukaan myös materiaalit ja palvelut, mitä kautta saimme yhtiöitä laajemmin samalle viivalle. Mielestämme henkilöstö-/bruttokate kertoo yhtiön hinnoitteluvoimasta ja kyvystä löytää osaamista järkevään hintaan. Yhtiön vetovoima työntekijöiden suuntaan on erittäin tärkeää silloin, kun yhtiö lopulta myy työntekijöiden asiantuntemusta. Muiden kulujen suhdeluku taas kertoo mielestämme siitä, miten trimmattu kulurakenne on tällä hetkellä suhteessa yhtiön liiketoiminnan laajuuteen. Tässä pienemmät olivat keskimäärin heikompia (poikkeuksiakin löytyy), mikä kertoo myös kannattavuuden osittaisesta skaalautuvuudesta.  

Aiemmin käsiteltyjen tekijöiden summana kannattavuudet EBITA-marginaalilla tarkasteltuna laskivat vuonna 2023 1,3 %-yksikköä suhteessa edellisvuoteen. Vertailujoukon mediaanikannattavuus oli 7,2 % vuonna 2023 (2022: 8,5 %). Joukosta ainoastaan Digital Workforce ja Gofore onnistuivat parantamaan kannattavuuttaan vähintään 0,4 %-yksikköä. Erityisesti Digital Workforcen osalta parannus oli selvä (5,2 %-yksikköä), kun yhtiö vaihtoi fokustaan selkeämmin myös kannattavuuden vahvistamiseen. Kannattavuus oli toki edelleen lähes 3 % tappiolla. Pois lukien Innofactor ja Digia, jotka tekivät tasaista kannattavuutta, yhtiöiden kannattavuustasot laskivat viime vuonna.  

*EBITA:n laskennassa olemme oikaisseet liikearvon ja yrityskauppoihin liittyvät poistot sekä jotkin yksittäiset merkittävät arvonalentumiset ja myyntivoitot/-tappiot. Edellä mainittuja eriä emme ole huomioineet operatiivisten kulujen laskelmassa, mutta muut poistot olemme huomioineet. 

Joukosta erottuu positiivisessa valossa erityisesti Gofore, jonka reilun 14 %:n taso on erinomainen käytännössä puhtaalle asiantuntijaliiketoiminnalle. Mielestämme noin 10 %:n tasoa voidaan tyypillisesti pitää hyvänä asiantuntijaliiketoiminnassa. Vertailujoukosta useat yhtiöt pääsivät noin 10 %:n kannattavuuteen vuosina 2020–2022, mutta kustannusinflaatio, kiristynyt kilpailu sekä yhtiöiden sisäiset haasteet kurittivat kannattavuuksia viime vuonna. Useat yhtiöt tekivät kustannussäästötoimenpiteitä, joiden vaikutus näkyy selkeämmin vuonna 2024 kunhan yhtiöt onnistuvat puolustamaan liikevaihtoja ja myyntikatteitaan. Nyt trimmatuimmilla kulurakenteilla ja taloussuhdanteen jälleen vahvistuessa, yhtiöillä pitäisikin olla edellytyksiä vahvistuviin kannattavuuksiin lähivuosina.  

Pyrimme tässä katsauksessa pysymään yhtiökohtaisten erojen osalta melko ylätasolla, jottei teksti paisuisi liiaksi. Analyysiä voisi helposti syventää määrittelemällä tarkemmin, mitkä kulut ovat kiinteitä ja mitkä muuttuvia. Tarkempaa yhtiökohtaista analyysia on luettavissa tekemistämme yhtiöiden laajoista raporteista.