Ekonomisti fundeeraa: Tuleville sukupolville jää yhä vähemmän varoja, vaikka tarve niille kasvaa
Moni lapselle sijoitusvarallisuutta säästävä haluaa jälkikasvunsa hyötyvän korkoa korolle -ilmiöstä aina ensiaskeleista lähtien. Yhteiskunnan muuttuessa ja tulotasojen laskiessa nämä säästöt tulevat varmasti tarpeeseen, mutta tutkimusten mukaan ne voidaan nykymaailmassa herkästi myös menettää.
Säästän lapsilleni sijoitusvarallisuuden muodossa, ja olen moneen otteeseen pohtinut sen tuomaa vastuuta. Jos haluaa kasvattaa todennäköisyyttä sille, että arvo-osuustilin sisältö ei heti täysi-ikäisyyden koittaessa haihdu taivaan tuuliin, talouskasvattaminen on syytä aloittaa heti, kun oma lapsi alkaa rahaa käyttää. Talouden perusasioita, kuten mistä raha tulee ja mitkä ovat suurimmat kuluerät, voi opettaa koululaiselle, mutta moni säästää pidemmälle menevät sijoittamisen perusteet yläasteelle tai toiselle asteelle. Kukin tietää parhaiten, koska oma lapsi on valmis talouskasvatusta vastaan ottamaan, pääasia että sen aloittaa. Jos tuhansien eurojen sijoitussalkun saa täysi-ikäistyttyään haltuunsa ilman minkäänlaista tietämystä oman talouden hallinnasta, voi se esimerkiksi oman asunnon alkupääoman sijaan olla kiinni hedonistisissa nautinnoissa ja kadota tuhkana tuuleen. Ja puhun tässä myös omiin muistoihini nojaten: olisin varmasti löytänyt 18-vuotiaana monen monta käyttötarkoitusta arvo-osuustilin varoille, ja yksikään niistä ei olisi kasvanut korkoa korolle millään tavalla.
Nuoret aikuiset kaipaavat taloudellista pesämunaa aikaisempaa enemmän vastaisuudessa, sillä maailma ympärillämme on muuttunut epävarmemmaksi: korkean tuottavuuden ja nopean talouskasvun vuosikymmenet näyttävät olevan takana, mikä tarkoittaa sitä, että elintason nostaminen on nykymaailmassa entistä haastavampaa. Tämä on vaikuttanut myös perustavalla tavalla omaisuuden kertymiseen. FT:n kattavassa artikkelissa näytettiin, että Yhdysvalloissa 1946-64 syntyneillä nettovarallisuuden kertymä on lähes kaksinkertainen seuraavaan sukupolveen, eli 1965-80 syntyneisiin nähden. Milleniaalit, joihin itsekin lukeudun, tulevat sitten jo selvästi edeltävien sukupolvien perässä varallisuuden karttumassa.
Lähde: FT
Suomessakin varallisuutta on kertynyt Tilastokeskuksen mukaan suurille ikäluokille eli 65-74-vuotiaille, jotka ovat päässeet nauttimaan mm. palkkojen ripeästä kasvusta, pitkistä ja varmoista työurista ja asuntovarallisuuden karttumisesta. Lisäksi osakevarallisuuskin on tuottanut mukavasti, onhan Helsingin pörssi pärjännyt pitkässä juoksussa oikein hyvin.
Luonnollisesti voimme olettaa, että aika tekee tehtävänsä ja milleniaalitkin ja heidän jälkeensä syntyneet kartuttavat kyllä sijoitusvarallisuuttaan, ja pääsevät samoin tavoin nauttimaan korkoa korolle -ilmiöstä suurten ikäluokkien tavoin. Tämä ei kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu lopputulema, sillä suurin osa suomalaisten varallisuudesta lepää seinien sisällä, eli asunnoissa. Oman asunnon negatiivinen arvonkehitys on alkanut näkyä jo varallisuustutkimuksessakin, sillä varallisuuden mediaani kääntyi jo 2019 varallisuustutkimuksessa laskuun. Kun katsoo viime vuosien kehitystä asuntomarkkinalla, lienee selvää, että negatiivinen kehitys on jatkunut.
Sijoitustaivaltaan aloittavien nuorten omaisuuden keräämistä vaikeuttaa paitsi haastavampi talousnäkymä, myös sijoituskohteiden tuottojen vaihtelu. FT:n artikkelissa lukee, että nuoret valitsevat yhä useammin sijoituskohteikseen muita kuin osakkeita tai rahastoja, kuten kryptovaluuttoja tai start up -yrityksiä ja muita vaihtoehtoisia sijoituksia. Lisäksi sijoituksia ohjaavat yhä enemmän omat arvot. Jokaisen on luotava oma opinpolkunsa sijoittamisen saralla, ja välillä se johtaa myös menetyksiin. Rahakasvatusta siis todella tarvitaan.
Ekonomisti fundeeraa -juttusarja sisältää ajatuksenvirtaa talouden ilmiöistä.
